Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

7.6.2017

Kevään pikakelaus ja hups - kesä tuli!

Hui miten huhtikuu ja miltei koko toukokuu, eli melkein koko kevät, vierähtikään minulta ohi. Olen niin kevätihminen kun olla voi ja nyt minulla on tunne, että tämän vuoden kevät ohitettiin jotenkin pikakelauksella. Syy lienee erikoisissa sääoloissa, koska mitään muuta erikoista selittävää tekijää asialle ei ole. Blogin päivityksestäkin on jo pitkä aika, mutta täällä taas linjoilla ollaan.

Ennen toukokuun lopun kylmiä sekä räntä- ja lumisateita istutin keäkurpitsat ja pavut avolavalle sekä kasvihuonekurkut kasvihuoneeseen. Onneksi huolellinen harsotus suojasi taimet kylmältä. Kasvimaan ja pihan kuulumisiin palaan tuonnempana, koska pikakelauksen vuoksi piha näyttää enemmin rytölältä kuin puutarhalta ja sekös vähän harmittaa. Toisaalta sen ajan, mitä normaalisti olen pihatöissä ahertanut tähän aikaan vuodesta, kului tänä vuonna juhlien. Oli ystäväpariskunnan häät, nuorimman serkkuni pienen pojan ristiäiset ja yhden serkkuni vanhimmaisen ylioppilasjuhlat. Ihania juhlia kaikki. 


Ella kirjoitti ylioppilaaksi taidelukiosta ja hänellä oli ihastuttava ja vähän erikoisempi ylioppilaslakki. Aiemmin en ole tiennyt, että tällaisia erilaisia lakkeja voi teettää.

Viimeiset ns. vanhan loman rippeet (talviloma siis) pidin "kesän" alta pois toukokuun viimeisellä viikolla. Hienosti osasin "talviloman" ajoittaa, koska sääolosuhteet olivat aika ajoin Saimaalla arktiset. Koska olimme päättäneet, että veneelle mennään, niin mentiin. Sääoloihin kun ei voi vaikuttaa, niin päätin vaikuttaa siihen, miten asiaan suhtaudun, eli positiivisesti. Ulkona ja vesillä oleminen on siis hyvin pitkälle asenne ja pukeutumiskysymys. Veneessä on onneksi myös lämmitys. 

Vietimme lähes koko lomaviikon Linnansaaren kansallispuiston alueella. Ensimmäisenä iltana, kun oli vielä melko tyyntä, tapasimme norpan, mikä uiskenteli pitkään veneemme ympärillä. Norppa välillä sukelsi veneen toiselle puolelle ja sitten toiselle. Katselimme ja ihmettelimme toisiamme noin kymmenen minuutin ajan. Tällaista kohtaamista en ole ikinä vielä kokenut. Sydän miltei pakahtui onnesta. Lähtömetreillä siis totesin, että loma oli jo onnistunut.
Instagramin puolella on kohtaamisestamme video.

Koska viikosta oli luvattu osittain hyvinkin tuulista ja sateista, päädyimme rantautumaan Linnansaaren Sammakkoniemeen. Tähän aikaan vuodesta ja näillä keleillä kansallispuistossa oli vain muutamia retkeilijöitä meidän lisäksi. Saaren luonto on mitä mahtavin. Lintujen pitämät konsertit olivat vertaansa vailla. Muutamana lämpimämpänä päivänä rantakäärmekin uskaltautui kivenkolosta aurinkoon lämmittelemään. Norppakin kävi meitä vielä uudelleen tervehtimässä viikon aikana. Tuulisilla ja sateisilla keleillä norppia ei juuri kiinnosta kurkistella happihyppelyä pidempään pinnalla.








Vesiluonto on niin kaunis. Olen löytänyt sieluni lepopaikan ja nautin lomasta täysin rinnoin. 

Vesillä ollessa tulee syötyä myös hyvää ja hitaasti valmistettua ruokaa. Yhtä kertaa lukuunottamatta, silloin kun tuulinen päivä muuttui tuuliseksi yöksi ja vettä sekä räntää räimi ja tuuli kolisteli pressuja, valmistimme ruoan nuotiolla. Konstailematonta, mutta hyvää ruokaa. Kävimme mennessä ostamassa Tiisanmäen lammastilalta karitsan lihaa, mikä on suussa sulavaa ja taivaallisen hyvää!





Myös lettuja on veneellä ollessa aina pakko paistaa äidiltä perityllä rautapannulla. Loistava pannu ja ah, mitä lettuja ❤︎


Koska kelit olivat pääsääntöisesti kovinkin koleat, niin järvessä peseytyminen ei tuntunut kovin vetovoimaiselta. Onneksi Linnansaaressa on kunnon sauna, missä saa erinomaiset löylyt. Koska aikaa oli ja muita kanssa veneilijoitä ja retkeilijöitä ei juurikaan ollut, siivoilimme saunan, pesutilat ja huolsimme paikkoja muutenkin kuntoon. On sitten jatkossa muiden mukavampi tulla saunaan, kun käsipumppu pelaa ja lattiat ja ritilät ovat pestyt. 


Vaikka erittäin navakkaa tuulta lupailtiin pitkin viikkoa, niin lopulta vain muutama päivä oli sangen tuulista ja sateista. Muina päivinä sateet tulivat ja menivät. Sateet tulivat välillä vetenä, välillä räntänä, lumena ja rakeina. Yhden päivän aikana säätila vaihteli melkoisesti. Sateen jälkeen paistoikin sitten taas aurinko pilven lomasta. 




Kun sunnuntai koitti ja oli aika lähteä kohti kotia alkoikin kesä kolkutella sään puolesta ovea. Tällä viikolla ollaankin sitten saatu nauttia jo lämöstä. Ihanaa Suomen suvea - kaikkine vaihteluineen.


Aurinkoista ja mukavaa alkanutta kesää sinulle!
-Anu-

14.4.2017

Pitkäperjantain kahvihetki lähteen äärellä

Pitkäperjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja kauniin kuulaana. Pidempään on ajatuksissa ollut Hollolan Kiikunlähteellä käyminen. Tänään sitten päätimme extempore pakata eväskoriin kuksat ja kahvit ja suunnata katsastamaan kaunis lähde. 



Kiikunlähde on Suomen suurin lähdeallas. Pituutta altaassa on n. 400 metriä ja leveyttä enimmillään noin 100 metriä. Kiikunlähteen  erikoisuus on erityisen kirkas vesi, joka saa altaan hehkumaan upean turkoosina. Altaan pohjassa on 14 lähteensilmää, joista purkautuu vettä noin 7000 kuutiometriä vuorokaudessa. Altaan pohjoispäässä on pato, joka on nostanut lähdelammen pintaa muutaman metrin ja siten muodostanut riittävän putouksen ja tasaisen ympärivuotisen virtauksen padon vieressä sijainneelle myllylle ja sahalle. Vesi jatkaa matkaansa Kiikunojaa pitkin Vesijärveen Kirkonlahteen lähelle Hollolan kirkkoa. Lähteen silmässä veden lämpötila on noin 5 astetta, joten se ei jäädy talvella.

Jääkauden sulamisvaiheessa muodostui Salpausselän soraharjanne, mikä suodattaa sadevesistä Etelä-Suomen suurimman pohjavesialtaan. Nämä varastot purkautuvat lähteistä, joista yksi suurimmista on Kiikunlähde. Kaikkineen pohjavesiallas purkautuu suurina lähteinä kolmeen suuntaan, eli Kymijoen vesistöön, Kokemäenjoen vesistöön ja Suomenlahteen laskeviin pikkujokiin.

Lähteen ympäristö on pääosin yksityisaluetta. Lähteen rannalla oli muutama laituri. Muutama järvitaimen tai puronieriä uiskenteli lähellä rantaa. Kalantuntemus on tuossa kohtaa heikko, vaikka kalat selkeästi näkyivätkin. Yksityisalueet oli merkitty ison kyltein ja ympäröity piikkilanka-aidalla. Maanomistajia varmaankin on häirinnyt enenevä lähdettä ihailevien ihmisten virta. Kiikunlähdettä pääsee pääosin ihailemaan lähteen eteläpäästä, missä suurimmat lähteet pulppuavat. 



Ilman lämpötila on + 1 astetta ja melko kylmä viima puhalteli. Kahvi maistui jotenkin erityisen hyvältä luonnonhelmassa.



Puhtaasta ilmasta lienee kertoo naava kuusien oksilla. 

Terttuseljakin oli levinnyt lähteen äärelle ja pullisteli jo kauniita silmujaan. 


Jälleen totesin, että luonnon helmassa ja sen kauneuden äärellä sielu lepää ja mieli virkistyy!


❤︎ Rentouttavaa pääsiäisen aikaa sinulle ❤︎
-Anu-