Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

31.12.2014

Bestseller 2014 + Tabula rasa 2015


"Mikään ei ole arvokkaampaa kuin tämä päivä"
-J.W. von Goethe-


Uusi vuosi avautuu edessämme, kuin uusi kirja. 

Olen saanut lähes päätökseen (viimeistä sivua viedään) edellisen bestsellerini. 
Kirja alkoi hennolla kerronnalla ja tarinalla, joka vahvistui ja kasvatti keväällä tukevat juuret. Maalla touhuttiin kaikenlaista. Aikainen kevät oli valoisa, ihana ja voimaannuttava. Maaalle rakennettiin kasvilavoja, kärrättiin multaa, maalattiin sisäseiniä ja kattoja, vaihdettiin keittiönkaapit ja ulkoseinätkin saivat uuden värin. Kivituhkaa kärrättiin kottikärrykaupalla. Kasa oli iso (sellainen yhden kurma-auton nupin verran) ja usko meinasi homaassa loppua, mutta tulihan jumpattua samalla. Raavaassa työssä kroppa vahvistui ja mieli oli levollinen. Kättensä jäljet näki samantien. Tällä oli selvästikin jokin tarkoitus...

Tarinassa luvusta 5 eteenpäin oli kolmet lopulta riemukaat juhlat ja kahdet hautajaiset. 

Ensimmäiset juhlat juhlittiin kirjan luvun 5 lopussa. Luvun loppupuolella yksi kappale alkoi sanoin "Palkittiin uurastus uskollinen ja sait lakkisi valkoisen, puhtaan..."

Onneksi juuret ehtivät kunnolla kasvaa ja juurtua, koska luvun 6 lopussa oli edessä luopumisen tuskaa ja haikeutta. Sukuni matriarkka nukkui pois. Samainen matriarkka oli juhlinut tyttärentyttärentytären valkolakkia muutamia viikkoja aiemmin, mutta hauraus ja hentoisuus huokui jo tuolloin 98 vuotiaan matriarkan olemuksesta. 

Kirjan luvussa 7 juhlittiin perheen kuopuksen rippijuhlia kauniissa auringonpaisteessa. Lämpötila lähenteli 30 astetta ja kesä oli kauneimmillaan. Tunnelma oli juhlissa osin haikea, mutta samalla kiitollinen ja hyvä, mitä nyt yksi 112 hoitoyksikkö kävi siniset valot vilkkuen piipahtamassa paikalla. 

Samaassa luvussa 7, saman viikon aikana siunattiin perheen matriarkka. Ja jottei ihan yksitotiseksi juonen käänteet käy, niin samaisena päivänä oli myös anoppini 70-vuotispäivä. Niitä ei juhlittu tuolloin sattuneesta syystä. Onneksi aikaisen kevään vuoksi syntymäpäivälahja oli annettu työnä ja touhuna maalla paikkoja yhdessä kunnostaen, silloin, kun ei ollut vielä tietoa luvun 7 infernaalisesta mielenvuoristoradan ruuhkasta. 

Luvussa 7, heti siunaamisen perään, seuraavana päivän juhlittiin matriarkan toisen tyttärentyttären häitä upeassa merellisessä ympäristössä kauniin sään vallitessa juuri niin, kuin matriarkka olisi halunnut. Häät olivat herkät ja tunnelmalliset ja niissä oli läsnä erityisen hyvä henki.

Luku 7 oli kokonaisuudessaan erityisen hengästyttävä kaikkine käänteineen, mutta sellaista elämä näyttää joskus olevan. Otettava on, mitä annetaan, eihän sille muutakaan voi. Onneksi tuon käsittämättömän tapahtumarikkaan viikon jälkeen luvun 7 lopussa siinsi seesteisiä ja onnellisia aikoja ja tarinan perhe nautti veneilystä ja vesilläolon rauhasta ja luonnon ihmeistä ladaten voimia syksyyn ja vahvistaen edelleen kasvatettuja juuria. Niitä nimittäin tarvittiin vielä jatkossakin.  

Kirjan luvussa 11 jälleen haikeus ja luopuminen valtasi mielen. Toisen puolen matriarkan vuoro oli siirtyä rajan toiselle puolelle melko yllättäen 94 vuotta elämää vahvasti nähneenä ja elämässä kiinni pysyneenä. 

Luku 11 oli alavireinen, harmaa ja synkeä. Päivät lyhenivät ja pimeys valtasi vuorokaudesta ison osan. Harmaan lisäksi oli mustaa ja märkää. Tunnelma oli ajoittain vahvasti mollivoittoinen. Positiivisuutta sai etsiä. Puu ei olisi pysynyt pystyssä ilman tukevia syvälle kasvaneita juuriaan. 

Puolivälin jälkeen kirjassa pohdittiin paljon elämän merkitystä, menettämistä, luopumista, hyvyyttä, ihmissuhteita, onnellisuutta tuovia asioita ja sitä, mitä meistä jäljelle jää. Millaista elämää olisi hyvä elää, jotta siitä jäisi jäljelle kauniita ja hyviä muistoja. Pohdittiin myös sitä, miten ihmismieli on mukautuvainen kulloiseenkin tilanteeseen ja sitä, miten luvusta 7 selvittiin loppujen lopuksi vähin ruhjein. Lopputulema oli se, että elämä kantaa, se on aina kantanut ja usko siihen, että kantaa vastaisuudessakin vahvistui. Puuta ei hevin saa nurin. 

Kirjan luvussa 12 mollisoinnut kääntyivät pikkuhiljaa takaisin duuriin. Osa päivistä oli vielä mollisävyisiä, mutta mitä lähemmäksi talvipäivän seisaus tuli, sitä kirkkaammaksi sävelet muuttuivat. Aurinko näyttäytyi ja voimaannutti jälleen. Joulu tuli, oli ja meni ilman stressiä. Joulu oli nautinnollista, rauhallista ja levollista  aikaa. Lukujen 6-12 pohdinta tuotti tulosta, ja luvussa 12 ajatukset selkenivät ja seestyivät. Asiat järjestyivät lopulta hyvin. Puu pysyi pystyssä vahvoine juurineen. Kirjani loppu oli sittenkin seesteinen ja lopulta onnellinen. 

Huomenna kirjoitamme uuteen kirjaan ensimmäiset kappaleet. Kirjan tarina ja juoni ei ole (onneksi) vielä tiedossa. Kirja on kuin tabula rasa, tyhjä taulu. Kirja valmistuu sivu sivulta ja elämällä elämää hetki hetkeltä. Tarinassa voi tulla eteen jotain, mitä ei olisi ikinä uskonut eteen tulevan. Jotain, mitä ei olisi koskaan toivonut tapahtuvan tai sellaista, josta on joskus haaveillut ja toivonut tapahtuvan niin, että pakahduttaa.  

Haaveet kantavat, uskon minä. Elämä soljuu eteenpäin. Elämä kantaa. Voimme tehdä valintoja, hyviä tai huonoja, mutta niitä on kuitenkin  tehtävä. Eteen tulee myös sellaista, joihin ei voi vaikuttaa, mutta nekin vain tulevat ja niihin on mukauduttava. Elämä on kuin seikkailu, jossa on iloja, suruja, riemua ja nautintoja, ylämäkia ja alamäkiä sekä tasaista latua. Tässä ja nyt voin päättää, lisäänkö suksien pohjaan pitoa vai luistoa vai sekä että. Toisaalta voin päättää ajatuksen tasolla, onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. 

"Ihmiset yrittävät usein elää elämäänsä takaperin, 
he hankkivat rahaa ja tavaroita, 
jotta pystyisivät tekemään sitä mitä haluavat, 
tullakseen onnellisiksi. 
Elämähän kulkee juuri päinvastoin. 
Ihmisen täytyy ensin olla sitä, mitä on, 
sitten tehdä mitä hänen kuuluu tehdä, 
saadakseen sen mitä haluaa."


- Margaret Young- 

***

"Onnellisuutta ei voi ostaa rahalla, 
eikä mikään valta voi sitä käskeä. 
Se ei riipu ulkoisista tapahtumista, 
vaan tulkinnoistamme. 
Onnellisuus on tila, 
johon jokaisen täytyy yksityisesti valmistautua, 
ja jota hänen täytyy vaalia ja puolustaa."

-Mihaly Csikszentmihalyi-

Kuva täältä

En tiedä, millaiset pelimerkit pöytään tulee ensi vuonna, mutta olen päättänyt käyttää ne niin hyvin kuin mahdollista. Olen päättänyt, että sukseni luistaa, mutta ei lipsu ylämäissä pahemmin ja haluan, että lasini on ainakin puoliksi täynnä.

Ihanaa Uutta Vuotta sinulle ja juuri niille valinnoille, 
joita haluat tehdä!

Halauksin,
-Anu-


ps. suojalasit silmille, jos ilotulitat, 
jotta näet jatkossakin lukea tätä blogia :D





29.12.2014

Haaveilua

Haave 


"Tervetuloa haaveet hyvät, 
hyväilevät haltijattaret ja 
lempeästi keimailevat unelmat." 
- Tommy Tabermann-


Meillä on haave. Se on lymynnyt mielissämme jo kotvan aikaa. Katselemme sitä kesäisin, hieman etsien ja silmäillen. 
Emme tiedä toteutuuko se, ja jos, niin milloin, mutta haave kuitenkin on.  

Veneilemme pääsääntöisesti Saimaan vesistössä ja haave liittyy vesiluontoon ja karuun saaristoon. Haaveilemme omasta pienestä saaresta. Sellaisesta, joka on kokonaan oma. Sellaisesta, jossa on kalliorannat ja käivänät männyt, jokunen kataja ja varpukasveja. Pienessä kivenpoterossa voi kasvaa ruohosipulia. 

Haaveilemme sellaisesta saaresta, johon saisi kunnollisen laiturin suojaisaan paikkaan, johon ei sähköjä edes saa, mutta juuri sen kokoisesta saarsta, jonne saisi rakentaa pienen mökin. 



Emme haaveile isosta mökistä tai huvilasta. Haaveilemme pienen pienestä mökistä, joka maastoutuu saareen. Mökissä olisi vain tupa ja sauna pesutiloineen. Tuvassa olisi pieni liesikamina (klik)(tällainen meillä jo maalla on joutilaana), joka lämmittää mukavasti tuvan hetkessä tarpeen niin vaatiessa. Mielelläni kyllä näkisin mökissä modernimman liesikaminen, esim. tällaisenTupaan mahtuisi minikeittiö, levitettävä sohvasänky, nojatuoli, ja vanha(naikainen) klaffipöytä tuoleineen, jonka saa pieneen tilaan. 

Mökki voisi olla ulkoapäin väriltään männynrungon harmaa, mutta sisältä vaalea katosta lattiaan. Saunatilan päällä voisi olla tarvittaessa makuuparvi. Olen nähnyt mökin, jossa oli valkoiseksi maalatut raakalaudasta pystysyyntaan laudotetut sisäseinät. Sellainen olisi kaunis, sopivasti rouhea ja riittävän karu. 


Sauna saisi olla sisältä tumma, lähes hiilenmusta, savusaunamainen, jota saunatontut vartioivat.  Kiuas voisi olla sellainen, joka lämmittää samalla veden kiukaan ympärillä (klik). Vesi olisi illan saunomisten jälkeenkin vielä aamulla pesulämmintä.  

Mökki voisi olla malliltaan pulpettikattoinen, jossa edessä on terassi ja paraatiseinä pääsääntöisesti ikkunaa niin, että lauteilla istuessa tai sohvalla rentoutuessa näkisi myös järvelle. 


Saunamökkien kuvat: Honka ja Kuusamon hirsitalot
Minulla on siis jo selkeä näky tai visio mökistä. Miehellä myös. Mies myös sen sitten rakentaa ja minä hanslankaroin. Olemme hyvä tiimi. Todistetusti, koska olemme jo tämän yhteiselon aikana rakentaneet kaksi taloa ja vieläkin olemme naimisissa:D

Tämä on siis  yhteinen haaveemme, olkkoon sitten utopiaa, illusiota, kuvitelmia, pilvilinna, toiveuni, tuulentupa, utukuva, toive, haaveilua tai unta, mutta haave on, eikä se taida pois lähteä. 


Piilopirtti meille - jostakinpäin Saimaata.

Mistä sinä haaveilet?
Mikä on sinun utukuva tai pilvilinna?

Heitän haavehaasteen 
* Tarulle Valoon 
* Johannalle Jovelaan
* Kotonasi-blogin Annukalle


Ihanaa alkavaa viikkoa nro 1!

-Anu-







27.12.2014

Laihdu lennossa!


Hytkytä kytkytä nosta jalkaa, kohta se laihdutuspörinä taas alkaa...


Kohta se vuosi taas vaihtuu ja uudenvuoden lupausten luvattu laihdutustaivas repeää. Kunto- ja fitnessalit ovat pullollaan omantunnon tuskissa olevia ihmisiä, jotka uskalsivat syödä jouluna itsensä ähkyksi ja ottaa elämän rennommin. Uudenvuoden lupaus annettiin jo siinä vaiheessa, kun suolisto lopetti yhteistyön viimeistään joulupäivänä jouluruokien ylensyönnin jälkeen ja parasta tapanina oli mahan vieressä makaaminen :D

Kauppojen lehtihyllyistä korjataan kiireen vilkkaa pois joulu(herkku)lehdet ja tilalle asetellaan "laihduta itsesi bikinikuntoon lehdet". Lehdissä luvataa yhtä sun toista pikakeinoa hyvään oloon ja läskin lähtöön. 

Lööpit hehkuttavat kevytruokia, humppia ja pumppia. Sinulta kysytään, tuliko mässättyä jouluna ihan liikaa ja lehdestä löydät vastauksen siihen, miten saat puhtoisemman omantunnon ja suoliston erilaisilla detokseilla ja kaalimaan luontaisyrttipirtelöillä. Lehden sisäsivuilla kerrotaan, että nyt kun aloitat, niin kilot karisevat pikavauhtia ja kesällä olet kiinteä lihaskimppu, jota kehtaa esitellä rannalla kuin rannalla. Kuvissa komeilee nuoria trimmattuja timmejä mimmejä tiukoissa treenitrikoissa ilman hienpisaraa. Totuuden nimissä sinulle luvataan, että tällä "ihmeidentekijätdietillä" painosi putoaa jopa viisi kiloa viikossa, eikä diettiohjelma maksa sinulle juurikaan mitään. 

Sinulle suositellaan lisäksi rasvanpolttajaa, ateriankorvikkeita, diettipaketteja, kuonanpoistajaa ja puhdistuskuureja...
Ehdottomasti tärkeää on, että juuri joulun jälkeen kun olet tumpannut elimistöösi kaikenlaista sinne ehdottomasti kuulumatonta, on hyvä ottaa puhdistuskuuri ja itseään niskasta kiinni. Olo kohenee, piristyt, virkistyt ja kohta elät keveää elämää.

Juuri Sinulle kerrotaan myös, että pelkkä ruumiin kurittaminen ravinnotta ololla tai syömällä vaan proteiinilaihdutuspatukoita ja pirtelöitä, ei auta, vaan sinun on myös riennetävä kiireen vilkkaan ryhmätunneille liikuttamaan läskejä. Aineenvaihdunnalle on annettava tehobuustia. Yhdessä pumppaaminen on niiiin voimaannuttavaa ja sutjakat kaverit toimivat hyvänä sparraajana juuri Sinulle. Nämä kaksi kuritusmuotoa yhdessä saa sinut siis sutjakammaksi. Liity joukkoon, me autamme!

Näihinkö sitten on uskominen? Aika moni uskoo. Osan kohdalla toimii varmasti tämäkin juttu. Lehdet myyvät, salit täyttyvät ja ainakin kukkarosi laihtuu, jos sinä et.

***

No jooo-o. Keneltä nyt oikeasti läskiä voi sulaa useita kiloja viikossa? No, ei keneltäkään. On täysin fysiologisesti mahdotonta, että keneltäkään lähtee oikeasti pysyvästi rasvaa elimistöstä useampia kiloja viikossa. Kokeiltu kuulkaas on. Monena vuonna ja mitä ihmeellisempiä keinoja on käytetty. On oltu ketoosidietillä viikkotolkulla, painonvartijoissa ja hankittu MPMM = muodollisesti pätevä maksullinen mies (=personal trainer). Kaikkiin näihin on palanut kiitettävät summat valuuttaa. 

Olen sen verran, sanoisinko kauniisti, höhlä, että kun aloitan jonkin uuden jutun, vedän sen täysillä. Näin käivi mm. tuon superaktiiviliikunnan kanssa. Vedin itseni vuodessa ylikuntoon, vaikka en todellakaan ollut muodollisesti vielä läheskään pätevä. Treenasin ihan liikaa, usein verenmaku suussa, katse kiinteästi sykemittarin preppaavissa luvuissa ja kulutetuissa kaloreissa. Kaiken mitä suuhuni laitoin, punnitsin ja kirjasin, mutta elimistö ilmoitti olevansa kanssani ihan eri mieltä. Kilot olivat ja pysyivät. Rääkki oli lopetettava kerta laakista ja elimistön palautuminen kesti todella pitkään. Oppia ikä kaikki.

Kohtuus se on kaikessa, kerjäämisessäkin, sanoi isävainaa. 

Olen tullut siihen tuloiseen, että oleellista on se, mitä syötä uudenvuoden ja joulun välillä, kuin se, mitä syöt joulun ja uudenvuoden välillä. Tunnustan olevani kulinaristi. "Hyvä ruoka parempi mieli" on minusta erityisen osuva slogan. Toimii ainakin minun kohdalla. Se myös näkyy. 

Olen päättänyt vapauttaa itseni laihduttajan kahleista. En tavoittele muodollisesti pätevää kroppaa ja bikinivartaloa. Tavoitteena on, että voin hyvin ja pysyn toimintakykyisenä. Siihen voin itse vaikuttaa monella tavalla, mutta valuuttaa en enää syydä ihmedietteihin ja pakkotreeneihin. 


Onkohan nyt käynyt niin, että olen oppinut pikkuhiljaa tuntemaan itseni ja metkuni? 

Helsingin yliopistollisen sairaalan lihavuustutkimusyksikön sisätautilääkärin, professori Aila Rissasen mukaan "helpoin laihdutuskuuri on sallia itselleen riittävän pitkät yöunet." Siinä siis poikkeus sääntöön: laihdutusvinkki, joka kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta on sitä silti. JES!

Ei muuta kun unta vaan ihan reilusti ja luvan kanssa :D
Jos tämän seurauksena laihdun ja voin hyvin, niin ihanaa - mä niin tykkään tästä!


Ihanaa viikonloppua!
-Anu-


25.12.2014

Jouluherkkuja mahan täydeltä


 Aattopöydän antimia





Ankankoipirillette
Kuopus bongasi Vapun valtakunnasta tämän ankankoipirilleten ohjeen (klik). Olen useampi vuosi sitten ostanut nämä pienten tarjottavien lusikat ja nyt niihin löytyi kaikille ruokapöydässä istuneille sopivat tarjoilut. On muuten hyvää. Rillette on myös erityisen hyvää ihan vaan leivän päälläkin, nam. 

Leivinuunissa ruiskuoren alla pitkään hautunut kinkku 
Poromiehen lempihyytelö
Poromiehen lempihyytelö on äitini peruja hänen laajasta reseptiarkistostaan. Jos poron mausta pitää, niin tämä on ihana ja helppo juhlapöydän herkku.

Ja tässä sinulle ohje:


6 liivatelehteä
250 gr kylmäsavuporoa (tai valmista pororouhetta)
1 pieni sipuli (salottisipulia käytän itse)
1 tlk raejuustoa 
1/2 dl hienonnettua persiljaa
1/4 tl mustapippuria
piparjuurijauhetta ripaus
2 dl kermaa
1/2 dl kiehuvaa vettä


Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. 
Hienonna poro (jos käytät valmista pororouhetta, niin se käy sellaisenaan) 
ja sipuli. 
Yhdistä / sekoita poro, sipuli, raejuusto, mausteet sekä vaahdoksi vatkattu kerma. Lisää lopuksi kiehuvaan veteen liuotettu liivate hieman jäähtyneenä ohuenea norona seokseen.
Kaada seos tuorekelmulla vuorattuun vuokaan (itse käytän silikonivuokaa) ja anna hyydykkeen hyytyä seuraavaan päivään jääkaapissa peitettynä. 

Mätihyytelö


Kylmäsavulammasta

Graavilohi konjakilla höystettynä
 Lankoni suolaa lohen ja höystää sitä konjakilla. Maistuu kuulemma erityisen hyvälle. Itse olen kala-allergikko, joten omakohtainen kokemus jää visuaaliselle tasolle. 
Taatelicouscous
 Taatelicouscous on helppo ja hyvä lisuke. 
Sekoita suolavedessä haudutettu couscous, pilkotut taatelit, sitruunankuorta, 2 rkl sitruunanmehua, paahdettuja pinjansiemeniä, seesamöljy ja lehtipersilja sekaisin. Tämä toimii niin arjessa kun juhlassakin. 
Valkosipulinen raejuusto 
 Tässä myös helppo valkosipulisen kotijuuston ohje.

500 g raejuustoa hienonnetaan. Lisää maun mukaan valkosipulia (1-2 kynttä), yrttejä (rakuunaa, persiljaa, ruohosipulia) ja suolaa. Lopuksi lisää ohuena norona liivateneste seokseen (2 liivatelehteä kiehuvaan veteen sekoitettuna). Kaadan muottiin ja anna hyytyä mielellään seuraavaan päivään. 
Ruisperunatähdet
Nämä tähdet leipastiin valmiista ruisperunataikinasta ja pinnalle ripoteltiin seesaminsiemeniä. Tähdet toimivat hyvin hyydykkeiden ja juustojen kumppanina.

Meillä olisi voinut aaton aattona ja aattoaamuna kuvat ohjelman "kolme naista keittiössä". Ihanaa sutinaa. Olen kyllä onnekas, kun molemmat tyttäret tykkäävät hääriä keittiössä apuna ja pääkokkeinakin. Valmistellessa aattopöydän antimia kuunneltiin joululauluja ja laulettiin mukana, napsittiin maistiaisia ja nautittiin tekemisiestä yhdessä. Samalla tulee juteltua kaikkea maan ja taivaan väliltä, naurettua makoisasti ja hulluteltuakin, mikäs sen leppoisampaa olemista :)

Kotia laitettiin aatonaattona jouluiseksi kukin ja kynttilöin.
Puusta valmistetun reen olen saanut seitsemän vuotiaana joululahjaksi vaariltani. 



Joulupaketteja

Meillä siis syötiin erittäin pitkään, hartaasti ja hyvin aattona. Juteltiin mukavia ja kuunneltiin joulumusiikkia sekä jaettiin lahjat. Illalla vielä kiivettiin isännän kanssa joulusaunan lauteille ja nautiskeltiin olosta ja elosta. 

Tänään herättiin aurinkoiseen jouluaamuun. Eilen satoi vähän lunta ja nyt aurinko hemmottelee meitä valollaa - ihanaa.

Tänään menemmekin valmiiseen pöytään nauttimaan joulupävän antimista siskoni luokse. Odotettavissa on mm. marokkolaista ruokaa. 

Ihanaa ja valoisaa joulupäivää sinne!

Lämpimin ajatuksin
 -Anu-



24.12.2014

Joulukalenterin luukku nro 24



Sylvian joululaulu

"Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa ken vois laulajan?

Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun,
miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman."

(S.Topelius)

***
Rauhallista ja nautinnollista joulunaikaa !
-Anu-

23.12.2014

Joulukalentrin luukku nro 23


Joulupöhinää?


Meillä vietettiin esikoisen 19-vuotissynttäreitä sunnuntaina. Perinteitä noudattaen joulua ei ryhdytä valmistelemaan ennen tuota päivää. Eilen käytiin ruokaostoksilla ja joulupöhinöiden aika on vasta siis tänään.
Kuopus, joka siis on meillä nykyään sekä kokki että sokerileipuri, loihti syntymäpäiville mm. erityisen raikkaan sitruunapiiraan. Napakan sitruunainen piiras sai päälleen marenkia ja makuyhdistelmä oli erinomainen, nami nami. 



Sunnuntaina paistoi iloksemme lähes koko päivä aurinko. 
Kotona valot ja varjot leikittelivät pitkästä aikaa. 
Ikkunoiden tarkempaa silmäilyä ei kannattanut tehdä, koska kynttilöiden polttelusta ikkunat olivat, sanoisinko, erittäin nokiset. Koskematta saavat siis olla vielä jonkin aikaa, koska jatkan samaan malliin kynttilöiden polttelua. 
Pestään lasit sitten keväällä:)


Tänään meillä valmistellaan joulua. 
Koti pukeutuu jouluiseen tunnelmaan. 
Hieman jouluisia koristeita ja kukkia laitellaan tyttöjen kanssa esille. Isäntä pakertaa tappiin asti töissä. 
Taitaa olla mielissään, kun säästyy siivoiluilta:)
 Tupaa ehostetaan, mutta ei sen suurempia puunauksia tehdä. 
Kylpylää kuurataan vähän paremmin ja 
puhtoiset lakanat pedataan sänkyihin. 
Takkapuut kannetaan sisälle ja kuunnellaan kaiken tämän keskellä ihania joululauluja, juodaan glögia ja syödään pipareita.


Joulun ruokalistalla on suunniteltu mm. seuraavia tarjottavia:
poromiehen lempihyytelöä (laitan tästä kuvan ja reseptin tulemaan tuonnempana), mätikakkua, Waldorfin salaattia, sienisalaattia, sinappisilliä, lämminsavulohta, graavilohta langon tapaan konjakilla maustettuna, taatelicouscous salaattia, ruisperunatähtiä, Lapin leipäjuustosydämiä, kinkkua vaarin tapaan ruiskuoren alla muhitettuna, kylmäsavulammasta, valkosipulista kotijuustoa, munajuustoa, porkkanalaatikkoa mummon tapaan haudutettuna, puikulaperunoita ja  savuhunajapalleroita. 
Näitä siis ainakin...

Ihanaa, että minulla häärii täällä kaksi 
nuorta naista apuna <3 ja anoppi, appi, lanko ja sisar tuovat tullessaan lisää herkkuja aattona. 

Täällä siis rentoillaan ja nautitaan olosta ja elosta uudella tavalla ilman kaameita joulupöhinöitä - aikas ihanaa, sanoisin :)

Lungia aatonaattoa!

-Anu-


22.12.2014

Joulukalenterin luukku nro 22

Talvipäivänseisaus

Tänään on vuoden pimein päivä. 
Talvipäivänseisausta vietetään tarkalleen kello 01.03.

Talvipäivänseisauksen aikaan pohjoisella pallonpuoliskolla yö on pisimmillään ja päivä lyhimmillään.
 Tämän päivän jälkeen päivien valoisa aika alkaa pidentyä - ihanaa! Valo lisääntyy aluksi vain viisi minuuttia viikottain, mutta pidentyy kuitenkin :)



Kohti valoa käyn...
-Anu-


21.12.2014

Joulukalenterin luukku nro 21


Kiitollisuus
4. adventti

Parastettu kynttiläkollaasi
"Kiitollisuus avaa oven täydelle elämälle. 
Se muuttaa kielteisen myönteiseksi, 
järjestää kaaoksen, selkeyttää sekasorron. 
Se muuttaa aterian juhlaksi, 
talon kodiksi, vieraan ystäväksi. 
Kiitollisuus auttaa ymmärtämään mennyttä, 
antaa rauhan nykyhetkessä ja luo vision tulevaisuudesta."
(Melody Beatte)




Rauhallista ja nautinnollista 
4. adventtia sinulle!

-Anu-

20.12.2014

Joulukalenterin luukku nro 20


"Elämäsi olkoon luja niin kuin puu, 
jonka vahva juuri kauas ulottuu,
lehvä joka taipuu kohti valoa, 
oksa, joka suojaa toisen taloa. 

Elämäsi olkoon niin kuin metsätie,
 joka yhä uusiin salaisuuksiin vie,
 polku joka johtaa halki pimeän 
niin kuin lämmin käsi rakkaan ystävän. 

Elämäsi olkoon puro rohkeuden, 
joka virtaa uuden uoman löytäen, 
vesi jonka lähde rakkaudessa on, 
ehtymätön ilo, lohtu loputon. 

Elämäsi olkoon lahja jonka jaat.
 Joka päivä silloin uuden aarten saat. 

Elämäsi olkoon kiitoslaulua. 
Kulje rohkeasti. 
Kulje valossa. "

(Anna-Mari Kaskinen)


Lämpimin ajatuksin
-Anu-




19.12.2014

Joulukalenterin luukku nro 19


Näkymiä
Kari Alakoski: Näkymiä

"Älä kysy itseltäsi, mitä maailma tarvitsee.
Kysy itseltäsi, mikä saa sinut eläväksi.
Lähde sitten tekemään sitä. 
Maailma tarvitsee ihmisiä, 
jotka ovat alkaneet elää."

-Howard Thurman-

Iloa perjantaille!
-Anu-

18.12.2014

Joulukalenterin luukku nro 18



Parastettavat ideat

Kynttiläkollaasi Messilässä


Messilän jouluinen noutopöytä
Kun ympärilläni näen kauniita asioita, pohdin usein, miten voisin sen parastaa itselleni. Olen viime joulun alla jo parastanut (= "varastaa" idea ja tehdä siitä vielä parempi jos osaa) tämän ihanan peili-idean, mikä tänkin vuonna Messilässä oli käytössä. Kaunis yksityiskohta kattauksessa - tykkään tästä:)

Toinen parastamisen arvoinen kohta on minusta tuo erilaisista  knttilänjaloista tehty kokoelma peilin päällä. Taidan tätäkin jalostaa täällä kotona tänä jouluna. 

Mukavaa torstaita!
-Anu- 

17.12.2014

Joulukalenterin luukku nro 17

Valo ja tähdet

"Rakastan valoa,
koska se näyttää minulle tien.
Siedän silti pimeää,
koska se näyttää minulle tähdet"
(Tuntematon)

Lumihiutaleet Messilän kartanon kuistilla
Tiistaina Messilässä paistoi aurinko
Voi kun se antoi taas voimaa kestää pimeää!

Viikon päästä on muuten jouluaatto...

-Anu-

16.12.2014

Joulukalenterin luukku nro 16

Joulupuu-keräys


Myös tänä vuonna Joulupuu-keräys järjestetään eri puolilla Suomea paikallisten Nuorkauppakamareiden toimesta. Keräysten yhteistavoitteena on, että mahdollisimman moni Suomen lastensuojelun piirissä oleva alle 18-vuotias lapsi tai nuori saisi osakseen joulumieltä ja iloa kerätyistä lahjoista.

Vielä ehtii mukaan!

Kikkaa tästä ja katso paikkakuntasi tiedot

Antaminen on vähintään yhtä suuri lahja kuin lahjan saaminen!

Hyvän mielen tiistaita sinulle :)
-Anu- 

15.12.2014

Jouluhaaste


Sain tänään blogielämäni ensimmäisen haasteen Jovelan Johannalta.  Olipa mukava ensinnäkin saada haaste ja sen jälkeen ryhtyä pohtimaan vastauksia:) Tänään olen ehtinytkin tällaiseen puuhaan arjen keskellä, kun sairastuvilla olen ollut potemassa kuumetta ja flunssaa. Nyt pidetään peukkuja, että olotila tästä paranee, jotta kustannuspaikalle pääsee huomiseksi. Kiitettävästi on vielä töitä tehtäväksi ennen joululomasen alkua. 


Haasteessa kyseltiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?

No joo-o. Molempiinhan sitä pitää uskoa. Joulupukkiin ainakin joulun aikaan. Meidän heimossa ja suvussa joulu on ollut JOULU aina ja taitaa olle vastedeskin, vaikka vähän jurputan vastaan. Tässä tulee kootut kertomukset...
Villa Mezzossa asusteleva pukki, joka marraskuussa siirtyy yläkerran aulaan ja joulukuussa alakertaan joulun viettoon. Muun ajan vuodesta pukki majailee vintillä.


Lapsuudenkodissani kävi aina uskollisesti joulupukki. Samanoloinen ja samat vaatteet päällä. Ei ollut pukilla punaista nuttua, vaan sellainen verkatakki. Partakin oli harmahtava, ei valkoinen. Silmät kirkkaana uskoin joulupukkiin siihen saakka kunnes oli vähän vaille kuusivuotias. Joulupukilla oli mukanaan vihko, sellainen mustakantinen, jossa on punaiset reunat sivujen kupeessa. Vihkoon oli kirjoitettu punaisella ja mustalla kynällä vuoden tapahtumat koko juhlaväestä. Pukilla oli mukana myös tuo iso hieno kynä, jossa on toinen pää punainen ja toinen musta.

Ai että minua jännitti, olikohan pukki saanut tietää tontuilta koiruuksia, joita olin (ehkä) tehnyt. Kehujakin sain ja ylpeähän minä niistä olin. Reippaaksi kehuttiin ja omatoimiseksi. Vuoron perään pukki kertoi hauskoja juttuja vuoden varrelta kustakin kerrallaan. Isäni kohdalle päästyään se sitten tapahtui - pukki rupesi nauramaan ihan mahdottomasti. Ei saanut pukki sanaa suustaan ei, kun naurua piisasi. Minä siinä sitten silmät sikkurallaan seison ja tuijotan pukkia ja tajusin, että joulupukkihan on minun vaarini. Puheäänen hän pystyi hyvin muuttamaan, mutta ei nauruääntään.  Juuri ennen pukin tuloa olin vielä ihmetellyt, miksi vaaarin piti mennä naapuriin käymään, kun pukkikin saattaa tulla.

Voi sitä pettymyksen määrää... Muistan hyvin miten yritin olla kuin en olisi huomannut mitään, koska en halunnut loukata vanhempiani ja isovanhempia. Siihen kuitenkin loppui lapsen usko joulpukkiin. 

Tämänkin jälkeen meillä kävi pukki monet monet vuodet, koska koko suku oli usein koolla joulun aikaan. Pieni tauko pukin vierailuissa oli ennen kuin omat lapset syntyivät. Tuon jälkeen pukki alkoi taas vierailla meillä. Nyt ei ole pukkia muutamiin vuosiin näkynyt, mutta lahjoja on oven taakse ilmestynyt joka vuosi :)

Tuo tonttukategoria onkin sitten mielenkiintoisempi juttu!

Minulla on tällainen ihana Suuri tonttukirja, jossa on jos jonkinlaista tarinaa tontuista ja heidän elämästään. Kirja on aivan ihanasti kuvitettu ja osa kirjan kirjoituksista on kirjoitettu kaunokirjoituksella. 
WSOY:n Suuri Tonttukirja 

Lapsena, sellaisena ihan kirppuna, kävimme savusaunassa aina kun yhden tätini luona vierailtiin. Pelottava paikka tuo savusauna pikkuihmiselle oli. Tumma sauna ulkoa ja sisältä metsän laidassa, kapean polun päässä ja kaivon vieressä. Kaivon kannen päällä oli pumppu, jota hädin tuskin jaksoin pumpata. 

Minulle kerrottiin saunassa asuvan tonttuja. En niitä koskaan nähnyt, mutta ääniä kuulin. Metelöidä saunassa ei saanut, ettei tontut vaan hermostu ja hiuksetkin piti antaa pestä ilman kiroilua (osasin hyvin noitua pienenä, jos saippuaa / suopaa meni silmiin). Suopaa tai ei, niin silmiähän savusaunassa aina kirveli, usko pois.


Palasin jälleen tuonne tonttukirjan sivuille ja silmiini osui tämä kuva, josta taas mieleeni tuli Jovelan Johannan pihamaalla sitkeästi kasvavat suopayrtit.
Tonttut käyttävät kylpiessään siis suopayrttiä :)



Tonttujen käkikello
Senkin takia pitänee uskoa tonttuihin, koska tontut seuraavat ajankulkua käkikellosta, sellainen on jokaisen tonttukodin seinällä kirjan mukaan. Minun lapsuudenkodissa keittiön seinällä kukkui myös prikulleen kuvan kaltainen käkikello. Mahdettiinko olla samaa sukua ja heimoa? Joskus kun tein jotain konnuuksia, isäni saattoi leikitellen sanoa minua tontuksi :) 


Tontun puupuuhat
Epäilen myös, että meillä maalla on puupuuhiin kiintynyt tonttu, koska siellä on puuta poikineen vielä moneksi vuodeksi.

Pieniähän nuo tontut ovat. Ilman lakkia mittaa vain 15 cm. Painoakin   tonttumiehellä on 300 gr ja tonttunaisella 250-275 gr. Ei ihme, jos näitä ei näe saati sitten usko niihin :)




2. Kirjoititko joulupukille?

Kyllähän minä kirjoitin, vaikka ennen kirjoitusikää salaisuus paljastuikin. Yhtään kirjettä en ole jälkeenpäin löytänyt. Liekö tontut ne vieneet? 

Viisivuotiaana toivoin äidin kokoista nallea. Sen muistan elävästi. Mieleen on erityisen hyvin jäänyt äitini hersyvä nauru, kun toiveeni  hänelle kerroin. Jouluaattona sitten sain ihanan keltaisen ison nallen, ei ihan äidin kokoista, mutta suuri se pienelle tillikalle oli. Taitaa olla yksi ikimuistoisista lahjoista kautta aikain tuo nalle. 


3. Onko kinkku joulupöydän kunkku vai selviätkö ilmankin?

Itse en ole muistaakseni koko aikuisiällä kertaakaan paistanut itse kinkkua. Meillä appi paistaa perinteisesti kinkun leivinuunissaan ruiskuoren alla. Kinkun hankinta ja paistaminen on hänelle rituaali ennen joulua, johon ei ole puuttuminen. Kinkusta tulee erinomainen hänen hyppysissään, joten en ole lähtenyt turaamaan moista sähköuunissa. Niin ja appeni paistaa aina muutaman kinkun kokeeksi ennen joulua, ihan vaan siksi että verestelee vuoden takaiset taidot :D

Kinkku on yksi osa joulupöydän antimia. Suosittu sellainen. Itse syön sianliha erittäin vähän, koska tulen siitä tolkuttoman kipeäksi. Nivelet rupeavat naukumaan hetimiten ruokailun jälkeen, joten tässä asiassa on pidettävä maltti. Itse siis selviäisin ilmankin kinkkua, perheenikin ehkä vielä jotenkin, mutta rakas kummityttöni ei kyllä lainkaan :D Vaarin kinkku on hänelle oikeasti kunkku. Sitä siis saamme syödä tänäkin jouluna. 

4. Noloin saamani joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto

Noloa lahjaa en kyllä muista saaneeni. Lahjojen jakoon liittyy tiettyjä perinteitä, riippuen siitä, keitä paikalla aattona on. Kummityttöni (siis jo ihan aikuinen lady) haluaa avata lahjoja hitaasti kaikessa rauhassa ja samalla nauttia omista lahjoistaan kuin myös toisten saamista lahjoista ja avaamisen tunnelmasta. Tähän vierähtää tovi jos toinenkin, koska meillä perinteisesti ei ole ollut vähän lahjoja...Jouluna on onneksi vain aikaa :)

5. Onko jokin joululahja jäänyt käyttämättä tai kaapin perälle notkumaan?

Itseasiassa eipä juurikaan, paitsi että tänään kaivoin villasukkia sukkakorista, kun oli niin holotna olo lämpöilyn takia, ja löysin käyttämättömät vanhan mamman kutomat villasukat, jotka siis viime jouluna olen saanut lahjaksi. Hetihän ne käyttöön otin, vahingossa ovat siis jääneet korin pohjalle. Selkeästi siis likaa on minulla villasukkia? No, eihän toki.

6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?

Meillä on ollut viimeksi aito joulukuusi vuonna 2006 1996 (korjaus kirjoihin ja kansiin) ja sekin lensi muutaman tunnin jälkeen pihalle. Esikoinen on ollut niin allerginen, että meillä on turvauduttu tuon jälkeen tekokuuseen. Kaikki kehuvat sen kauneutta, aidon oikeesti.  Kuusi on oikeasti kaunis , symmetrinen ja aidon näköinen. Helppokäyttöinen ja hajuton vailla itiöitä myös. Aaton aattona avataan laatikko ja kasataan kuusi ja ryhdytään koristeluhommiin. Keskustelua on käyty pitkin mennävuosia siitä, ovatko joulukuusen koristenauhat laitettava spiraaliin vai ylhäntä alas suorana roikkuen. Spiraalissa ne ovat siis olleet. Kuusessa on sähkökynttilät ja vuodesta riippuen erivärisiä palloja. Niitä on matkan varrella kertynyt ihan liikaa.

Täksi jouluksi emme muuten laita kuusta sisään lainkaan. Tämä päätös syntyi perheparlamentissa muutama viikko sitten.


7. Ostatko kotiisi joulukukkia? Mikä on joulukukkasi?

No ihan varmasti ostan ja varmaan täksi jouluksi normaalia enemmän, koska kuusta ei nyt sisälle siis tule. 
Olen ihan täydellinen kukkafriikki. Ensimmäinen työpaikkani on ollut kukkakaupassa viisitoistakesäisenä. Kertoneen siis jo jotain hulluudesta kukkiin. 

Jos ei olisi kukkarajoitteita perheessä (hajut), niin jouluksi hankkisin hyasintteja, mutta kun on, niin hankin niitä vain muutaman jo kunnon kukassa olevan portaille. Valkoinen useampilatvainen joulutähti pitää hankkia sekä jouluruusu, jonka yritän pitää hengissä kevääseen saakka. Muutaman kerran olen onnistunut tässä. Siksipä varhain keväällä pihalla kukkii jouluruusut. Kauniita ovat.
Sitten leikkokukkakimppu pitää hankkia ruokasalin pöydälle, mielellään valkoinen, jossa on ripaus kultaa. Salin / olohuoneen sivupöydällä on paikka valkoiselle amaryllikselle tai kalloista sidotulle kimpulle...
Valkoinen kimppu on suosikkini 
Oi, ihan melkein unohdin laittaa haasteen eteenpäin. Välitän haasteen Pilville Villa Iduriin ja Airisrannan Päiville :)

Kiitos Johannalle ihanasta haasteesta!
-Anu-