Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

29.9.2014

Jou...jou...

Ne päivät, joka vuoden viimeisen kuukauden puolenvälin jälkeen on kalentereissa merkitty punaisella, lähestyy. Siitä ei kaiketi kaikkien mielestä tässä vaiheessa saisi vielä oikein puhua, ainakaan remakasti ja julkisesti, MUTTA pakkohan se kohta on, kun kaikkea DIY juttua pukkaa...


Metsäänkin on menevän mieli, vaikka siellä niin hitokseen on hirvikärpäsiä. Sammalta, vanamoa ja jäkälää ainakin pitäisi käydä vähän haalimassa niitä Jou... juttuja varten.

Villit villat 

Matkalaukku odottaa avaamista ja yksi pärekori pursuilee villoja.



Sormet oikein odottavat huovutuksen alkua. Huovutukseen pitää vain varata riittävästi aikaa. Hötäkässä ei kannata hommaan ryhtyä. 

Viime syksynä näihin aikoihin syntyi 29 tällaista pannumyssyä erilaisin kuva-aihein... näitä sitten saivat kaikki ystävät ja tuttavat jou... paketeista, halusi tahi ei :D

Lisäksi koekappaleena syntyi yksi saunamyssy vai mikä lie hiippapipo:)

Oli kyllä hauska tehdä tätä koekappaletta ilman hattutunkkia. 
Olisi ollut kyllä kuvaamisen arvoinen paikka, kun minulla oli päässä pussi ja siihen päälle vedetty vettä valuva villa-aihio ja sitä sitten lätsyttelin muotoon :D
No tälläinen siis tuotoksesta tuli. Pääkään ei ihan hirveästi enää entuudestaan pehmentynyt :D

Onneksi kohta kuukausi kääntyy lokakuulle... joupihavaloja saa jo ryhtyä virittelemään ja siitä joul... on lupa ainakin hurahtaneiden kesken jo puhua.


Älä tyydy vain osittaiseen iloon, 
sillä se, 
joka menee elämän lähteelle 
yhden tyhjän ruukun kanssa, 
lähtee sieltä mukanaan
 kaksi täyttä ruukkua.

-Kahlil Gibran-

***
Mukavaa viikonalkua!
 - Anu - 





28.9.2014

Plan B


Aina ei mene suunnitelmat kuin Strömsössä...

Suunnitelmat ja siitä seuranneet poikkeamat tekivät tästä sunnuntaista erilaisen, mutta mielenkiintoisen. Piipahdimme toistamiseen viikonlopun aikana pääkaupunkiseudulla. Tämä sunnuntain visiitti ei siis kuulunut etukäteissuunnitelmien joukkoon. Välillä kortit jaetaan vaan uudelleen, kuten lankoni totesi, ja otetaan käyttöön Plan B. 

Kotiinpäin ajellessa nälkä alkoi kurnia ja päätimme etsiä erilaisen ruokapaikan (nämä rillot, rossot ja mäkit on niin nähty). Nopea katselmus netistä ja mielenkiintoisen oloinen paikka löytyi läheltä Porvoota. 


Bosgård mainosti mukavanoloisesti paikkaa, joten valinta ei ollut vaikea. 
Deli-kahvilassa, jossa on tarjolla lämmin ruoka tilan omasta lihasta,  nautimme lounaaksi erittäin herkullista lasagnea, vihreää salaattia ja leipää. Tilalla kasvatetaan Charolais rotuista karjaa. 




Miljö oli aivan ihastuttava. Jos olisimme aavistaneet lähtiessä, että löytäisimme itsemme tällaisesta paikasta, olisisimme ottaneet mukaan myös ulkoiluvaatteet sekä takapaksiin kylmälaukun. Ympäristössä oli luontopolku ja Deli-kahvilassa myynnissä ihania tilan tuotteita. Kotiin viemisiksi ostimme sisäpaistia (luomu) ja chorizomakkaraa.

Jatkoimme matkaa kotiinpäin pieniää kyläteitä pitkin. Matkalle osui jos jonkinmoisia kauniita pikkukyliä. Tuolla suunnalla ei ole tullut  ajeltuakaan.

Kutostien varrella oli ihan pakko pysähtyä sitten Antik-Annaan. Siellä vintillä on kirpputori, josta olen tehnyt erinäisiä löytöjä. 




Paikan piha-alue on myös kaunis...



Antik-Annasta mukaan tarttui myymälän puolelta ihana lampunvarjostin  ja kynttilä, niitähän ei koskaan ole liikaa :)

Matka jatkui kotiin. Kauppaan oli vielä mentävä, mutta kun kerran ihanissa tunnelmissa oli kotimatka vietetty, niin pitihän sitä ajaa kauppaan naapurkylän kautta...
Tämä raitti on niin kaunis...
Vanhasta sähkömuuntajasta on kylän mies tehnyt itselleen hienon tornin.

Ja olihan ne lampaat käytävä moikkaamassa matkan varrella.
Nämä lampaat ovat niin suloisia, että kun aidan viereen menee niin heti osa ainakin kipittelee moikaamaan :)

Kaupasta kotiin ajellessa vielä taivaalle ilmestyi halo ilmiö, niin siinähän se päivä sitten olikin melko mukavasti kasassa. 
 Kotona istahdin takkatulen ääreen nauttimaan lasillisen hyvää punaviiniä uudesta lasista. Lauantain suunnitellusta Helsingin matkasta mukaan tarttui Riviera Maisonin ihastuttavat yachting lasit. Lasi kiikkuu mukavasti kuperalla jalallaan...Taitaa pysyä pystyssä pienessä merenkäynnissäkin :)


Vaikka kaikki ei mennytkään, niin kuin oli suunniteltu, niin hyvin loppupelissä kuitenkin.




"Onnella ei ole huomista päivää;
sillä ei ole eilistäkään;
se ei ajattele tulevia;
sillä on vain nykyisyys,
eikä sekään ole kokonainen päivä,
vaan silmänräpäys."
— Ivan Turgenjev - 


Ihanaa alkavaa viikkoa sinne kaikille
Carpe diem!

-Anu-





25.9.2014

Kaipuu vesille

Isäntä pakkaa. 
Viimeistä kertaa tänä syksynä vene lähtee laiturista aalloille. 

Minä jään tällä kertaa rannalle. 
Tämän reissun jälkeen vene nostetaan talviteloille. 
Syksyn tulo on vääjäämätön. Rannat loistavat ruskan väreissä. Vesi on kesän jäljiltä viileää. Illat pimenevät ja vesillä olon aika lyhenee. Muuttolinnut valmistelevat muuttoaan. Joutsenet ja kurjet huutelevat lähtölaulujaan. Norppia näkee satunnaisesti ja silloinkin vain hyvällä tuurilla tyynen sään aikaan. 



Seuraavan kerran vene on vesillä äitienpäivän aikaan ensi vuonna. Silloin järvi elää uutta elämää. Vesi on vielä hyytävän kylmää talven jäljiltä. Saattaa jopa olla, että vene ui osin jäiden seassa. Luonto heräilee. Vesiluonto on täynnä elämää. Valoa riittää pitkälle iltaan. Rannat alkavat vähitellen vihertää. Järvellä tuoksuu jälleen erilaiselta kuin syksyllä tai kesällä. Norpat köllöttelevät kallioilla lämmittelemässä ja hinkkaavat talvipeitettään kallioihin. Muuttolinnut saapuvat pesimäpuuhiin. 



Vesiluonto on mykistävä. Välillä vedenpinta on tyyni kuin peili, välillä luonto näyttää toisen, karumman puolen. Sekin on kaikessa olemuksessaan nautinnollista. Kun vettä vihmoo ja myrskyää, on kuin katselisi luonnon omaa näytelmää. Myräkän jälkeen ilma tuoksuu taas erilaiselta ja rauha laskeutuu. Vesistön eläimet saapuvat piilostaan näkyville.


Tätä kaikkea jään talveksi kaipaamaan. Ihanat muistot vesillä olosta  palautuu hetkittäin mieleen. Sieluni lepopaikka - porautunut muistoihin ja polttanut verkkokalvoihin jälkensä. Hymyilen.


- Anu - 









23.9.2014

Pirullinen piippaus

Viime yönä klo 2.31 heräsimme pirulliseen piippaukseen. Ääni tunkeutui kuin piikki tärykalvosta läpi. Makoisat unet loppuivat kuin seinään. Kotvan aikaa meni, ennen kuin ymmärsin piippauksen tulevan palovaroittimesta. Kolme peräkkäistä kimeää, läpitunkevaa piippausta yön pimeimpinä tunteina. Juuri silloin, kun uni on suloisimmillaan.

No sittenhän alkoi metsästys, mikä talon seitsemästä palovaroittimesta ulvoo. Isäntä kiersi taloa ja totesi äänen olevani niin voimakas, että päättelimme sen tulevan yläkerrasta. Isäntä irrotti yläkerran olohuoneesta yhden varottimen ja siitä paristot ja tuli nukkumaan takaisin. 



Juuri kun olin painumassa sängyn pehmeyteen ja ihanaan uneen, tuo pirullinen ääni alkoi uudelleen... 
Ei muuta kun uudelleen irrotushommiin. Nyt isäntä toi varoittimen pariston kanssa sänkyyn...ja taas kimeä ärsyttävä ääni tunkeutuu luihin ja ytimiin. 
Niin, tuo ääni ei suinkaan tullut siitä masiinasta, joka köllötteli meidän kanssa sängyssä. Tätä rumbaa jatkui, kunnes kaikki yläkerran palovaroittimet oli käyneet sängyssä nukkumassa :) Mikään niistä ei inahtanutkaan, kunnes jälleen...

Sen verran kauan rumba jatkui, että aivotoiminta oli käynnistynyt, koska yhtäkkiä tajusin, että yläkerran olohuoneen seinässä, makuuhuoneen ovanpielessä on häkävaroitin. Syyllinen löytyi! Aikaa kului metsästykseen kaikkinensa n. 45 minuuttia ja arvata saattaa, nukuttiko enää yhtään, ARGH.

No, positiivinen asia on se, että tupa ei ollut tulessa, eikä häkää talossa. Mutta miksi ihmeessa pattereiden pitää järestään sanoa itsensä irti yöllä? Tämä ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta. 

112 päivänä muistan lukeneeni jostain, että olisi suurta viisautta vaihtaa aina 11.2 patterit kaikkiin palo- ja häkävaroittimiin. En ole korviani lotkauttanut tuolle, mutta NYT lotkautan. 

Meillä meni nyt vaihtoon kaikista varoittimista paristot ja laitan vaihtoajan ylös. Jatkossa meillä patterit vaihdetaan 11.2, jotta vaihtopäivä on selkeä kuin pläkki. Tästä syntyi nyt rutiini! Ennakoin näin siis tulevien öiden suloiset unet. 



Uskoakseni tänään illalla ei paljonkaan tarvitse unta hersytellä :)

- Anu- 


22.9.2014

Taltutettu pyykkivuori

Meillä ei ole ollut ihan joka paikassa täällä huushollissa feng shuit kohdallaan...

Eilen sovittiin isännän kanssa, että tänään taltutetaan kertyneet pyykkivuoret. Isketään kimppuun takavasemmalta ja tehdään kahden tunnin painimolskit, jossa osapuolina olemme me, mankeli ja silitysrauta.



Pestyä silittämätöntä pyykkiä oli iso pyykkikori kukkuralaan, lakanoita, pyyhkeitä ja tyynyliinoja vähintäänkin vuori sekä pestävää pyykkiä lajittelun jälkeen viisi koneellista. Huh huh. 

Laiska on siis emäntä ollut pyykkihuollon suhteen tässä talossa. Ei ole myöskään rouvan sivupersoona iskenyt hommaan kiinni, eikä sisäkköä ole liioin talossa näkynyt. On tainnut kulkea kaikki silmät suljettuina ajatellen, että näin häviää tekemätön työ:D

Olipa muuten feminiininen näkökulma tähän hommaan... Siis ei ole myöskään isäntä, hänen sivupersoonansa tai olematon renki liioin lotkauttanut korvaansa kasoille.



No, jotta työ sujuu, valittiin kuitenkin vähän modernimpi silitysrauta, kuin tuossa ensimmäisessä kuvassa on :) Pääsi isäntä hieman helpommalla. Silitys kun ei ole kummankaan intohimon kohde. 

Kaksi tuntia kahdestaan hommaa väännettiin. Isäntä siis silitti ja minä mankeloin, viikkasin ja kuljetin puhtaat vaatteet paikoilleen. Lisäksi siinä sivussa pesin kolme koneellista pyykkiä, tai siis kone pesi ja minä levitin. Kahden aina kaunihinpi... Oli kyllä mukava tehdä omat hommat, kun tiesi, että silitysurakka on hoidossa. 



Pitkään olen etsinyt silitysvettä. Joitakin vesiä on vastaan tullut, mutta niissä on ollut ihan valtavan voimakas ja äklö tuoksu. Sitten kun lopetin etsimisen, niin kukkakaupassa, jossa siis myydään kaikkea muutakn ihanaa, oli tullut aivan ihanaa miedon puuterin tuoksuista silitysvettä. Jes. Isäntä silitti ihan vanhanaikaisesti ilman puuterin tuoksuja (en kyllä tohtinut vaatia, kun ryhtyi mukisemata silityshommiin - olisi saattanut laittaa heti alkuminuutella hanskat naulaan), mutta pitihän minun lakanoihin mankeloidessa vähän sumutella tuoksua. Kodinhoitohuoneessa leijaili ihana puuterin tuoksu :)

Täällä sataa ropistelee vettä ja ilma on viilentynyt melkoisesti. Sopiva ilta siis tehdä sellaiset kotityöt alta pois, jotka rassaa mieltä ja pistää feng shuit ihan sekaisin.

Kun työt oli tehty, sytytteli isäntä takaan tulet - ihanaa!




Taidan ottaa nyt lungisti ja ryhtyä lukemaan sisustus- ja puutarhalehtiä ja nauttimaan illasta levollisin mielin. Pyykkivuoret on taltutettu, takassa loimottaa valkeat ja ritisee puut. Ulkona rännit laulaa. 

Tunnen itseni arjen sankarittareksi:)
Arjen sankarini istuu toisessa nojatuolissa ja selvisi maaliin  silitysurakasta :D


Ihanaa alkavaa viikkoa sinne!
- Anu- 

21.9.2014

Sunnuntain puuhapäivä maalla

Maalle

Sunnuntaina aamusta suuntasimme maalle mummon avuksi. 

Maalla oli naapurin isäntä käynyt niittämässä pellolta heinän mennä viikolla. Nyt pellolle kasattiin loput poltettavat risut ja oksat odottamaan kasan polttamisiin sopivia kelejä. 
Kasan päälle levitettiin pressu, ettei kuiva kasa pääse kovin pahasti kastumaan. Taitaa olla niin, että pitkään ei tarvitse poltteluilmoja odotella, kun vesisadetta ainakin ennusteen mukaan pukkaa alkuviikoksi. 

Pellolle pyritään saamaan kaunis kukkanniitty tulevien vuosien aikana.

Tyrnit


Tämän vuoden tyrnisato ei ollut kummoinen. Viime vuonna puut notkuivat tyrnejä. Saattaapi olla, että kahta suurta satoa ei nämäkään pensaat/ puut jaksa peräkkäin kantaa. Happamia, sanoisin, mutta vitamiinit on näissä marjoissa tallessa.



Mustajuuri
Ensimmäisen kerran kokeilussa oli tänä kesänä mustajuuren kasvataminen. Ja satoahan saatiin. Osa vielä jätettiin osottelemaan myöhäisempiä nostoaikoja. Mustajuuri saa olla maassa lähes lumen tuloon saakka. 

Tyttäreni innostui keittämään sadonkorjuun kunniaksi iltapäivällä kotiin palattuamme mustajuurikeittoa.

Herkullisen oloista...tuoksut olivat ihanat...
Ja valmis keitto oli todella kaunnisti esille laitettu ja niin hyvää, nami nami...

Pinnalle hän vaahdotti punaista maitoa ja päälle ripotteli syötäviä kukkia :)

Pääsin siis ruoan suhteen tänään varsin helpolla :)

Syötävät kukat 

Yhdessä viljelylaatikossa maalla kasvatettiin syötäviä kukkia. Ruiskukka kasvaa rehottaa vieläkin ja pukkaa jatkuvasti uutta kukkaa. Kehäkukat jäivät tässä kasvutaistelussa ihan paitsioon. 

Keräsimme mukaan kukkia kuivattavaksi. 

Kehäkukan terälehdet nypin myös kuivamaan. 
Ovat kauniita salaatissa tai esimerkiksi myslin seassa. 
Krassin kukat ovat myös salaatissa kesällä kauniita, mutta näitä ei
kuivattavaksi asti riittänyt. 


Ruusunmarjat punertavat ja olisivat myös keräyskypsiä.
Mitähän niistä tekisi?

 Lämmin syksy tekee myös sen, että uutta kukkaa pukkaa...
 Päivänkakkara ja Malva kukkivat myös vielä kauniisti.

Syksyn tietää tulleen ainakin siitä, että tämä mahtava kärpässieni komistaa maalla pihaa 

Hymy ja ajatus sekä 
ihanaa alkavaa viikkoa sinne!

-Anu-