Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

25.9.2014

Kaipuu vesille

Isäntä pakkaa. 
Viimeistä kertaa tänä syksynä vene lähtee laiturista aalloille. 

Minä jään tällä kertaa rannalle. 
Tämän reissun jälkeen vene nostetaan talviteloille. 
Syksyn tulo on vääjäämätön. Rannat loistavat ruskan väreissä. Vesi on kesän jäljiltä viileää. Illat pimenevät ja vesillä olon aika lyhenee. Muuttolinnut valmistelevat muuttoaan. Joutsenet ja kurjet huutelevat lähtölaulujaan. Norppia näkee satunnaisesti ja silloinkin vain hyvällä tuurilla tyynen sään aikaan. 



Seuraavan kerran vene on vesillä äitienpäivän aikaan ensi vuonna. Silloin järvi elää uutta elämää. Vesi on vielä hyytävän kylmää talven jäljiltä. Saattaa jopa olla, että vene ui osin jäiden seassa. Luonto heräilee. Vesiluonto on täynnä elämää. Valoa riittää pitkälle iltaan. Rannat alkavat vähitellen vihertää. Järvellä tuoksuu jälleen erilaiselta kuin syksyllä tai kesällä. Norpat köllöttelevät kallioilla lämmittelemässä ja hinkkaavat talvipeitettään kallioihin. Muuttolinnut saapuvat pesimäpuuhiin. 



Vesiluonto on mykistävä. Välillä vedenpinta on tyyni kuin peili, välillä luonto näyttää toisen, karumman puolen. Sekin on kaikessa olemuksessaan nautinnollista. Kun vettä vihmoo ja myrskyää, on kuin katselisi luonnon omaa näytelmää. Myräkän jälkeen ilma tuoksuu taas erilaiselta ja rauha laskeutuu. Vesistön eläimet saapuvat piilostaan näkyville.


Tätä kaikkea jään talveksi kaipaamaan. Ihanat muistot vesillä olosta  palautuu hetkittäin mieleen. Sieluni lepopaikka - porautunut muistoihin ja polttanut verkkokalvoihin jälkensä. Hymyilen.


- Anu - 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun jättämästäsi viestistä!