Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

21.9.2014

Ruumiin ja hengen ravintoa

GOLF osa 1

Olen ajatellut, että tässä blogissa en töistä puhu enkä pukahda. Ei mennyt siis kauaakaan, kun murran sopimukseni itseni kanssa. 

Perjantaina töissä oli erilainen iltapäivä. Meillä oli työporukan kanssa TYÖhyvinvointi-iltapäivä. Sitä voisi kyllä kutsua kokemuksen perusteella myös SYÖhyvin iltapäiväksi tai LYÖhyvin iltapäiväksi. 
Olimme nimittäin viettämässä tyhy-päivää hyvien patojen äärellä ja golfin saloihin perehtyen. 



Minulla on vuodelta miekka ja kirves yhden kerran "vahva" kokemus golfista, tai oikeastaan kahden. Ensimmäisen kerran olen ollut gaddynä (kuolettavan tylsää lampsia pitkin kentää 6 tuntia ja katsoa kun toinen pelaa, ymmärtämättä pelistä tuon taivaallista) ja toisen kerran olin "opettelemassa" lyöntiä. Toisen kerran siis huidoin palloa, osumatta siihen, sillä seurauksella, että olin tosi kipeä monta päivää... Siis näillä asenteilla lähdin matkaan. 

Aloitimme päivän "pienellä" huikopalalla (ettei vaan verensokerit laske liian alas ja rupea kiukuttamaan), jonka jälkeen siirryimme opettelemaan puttauksen saloja. Hei, minä osun palloon (maila oli n 10-15 cm irti pallosta) ja ihan vähän oli mukavaakin ;)

Tämän taidon "opittuamme" siirryimme rangelle opettelemaan siis oikeaa lyöntiä. Voi ihme sentään, mitä kaikkea tuossa pitää muistaa... 

No - opin pitämään mailaa oikeaoppisesti (tai ainakin sinnepäin) käsissä. 

Opin, että 45 ja 90 astetta kun osaa (ja vielä ymmärtää ja muistaa mikä aste missäkin), se riittää :D. 

Pallo ei huidota tai hakata - tämä on tekniikkalaji :)

Opin vähän tuota lyöntitekniikkaa (ja niiden asteiden käyttöä)... noin 80 lyödyn pallon verran. 

Joo ja lopullinen ihme oli se, että 
a) osuin palloon (tosi pieni on tuo pallo) ja 
b) se jopa lensi (joskin välillä (useimmiten) vierähteli tai pompahteli). 
Ja lopuksi siis pisin kaari lensi yli 50 metriä  - HYVÄ MINÄ!

"Valehtelisin, jos väittäisin, herääväni murehtimaan maailmaa. Valehtelisin jos väittäisin, ettei se kiinnosta mua laisinkaan... " 
Kyllä kiinnosti ja oli muuten ihan kivaa. Ei työasiat painaneet lain, eikä tänään ollut yhtään mikään paikka kipeä :D 


GOLF osa 2

Ihan "hirveän" rankan opettelu jälkeen siirryimme nauttimaan italaialaisen keittiön herkkuja. Ah, Mamma Maria!

Saimme nauttia alkusalaatin jälkeen taivaallisen hyvää pastaa ja italialaista jäätelöä kera kahvin. Ja vielä lopuksi saimme tupla yllätysjälkkäriksi italialaista leivonnaista. NAM. 

Kyllä - ruumis tuli erittäin ravituksi, jopa niin hyvin, että illalla ei tarvinnut mitään syödä.

Siispä työhyvinvointipäivä täytti kaikki odotukset. Ruumis tuli ERRITTÄIN ravituksi, opin uusia asioita, joista jopa pidin (yllätys yllätys lähtötilanne huoioiden). Naurua ja mukavia juttuja riitti. 

Nyt siis lopetan tähän paikkaan töistä puhumisen - aamen.

Hengen ja sielun ravintoa

Ruumis siis liikuttui "golfaten" ja oikeasti rivakasti illalla siivoten. Ruumis tuli ravittua, mutta jotain jäi kuitenkin uupumaan. 
Vai elämää tuli ja se liikutti sielua. Tänään kävin vielä siippani kanssa kuuntelemassa paikallisen oopperayhdistyksen juhlakonsertin. Ai ihme sentään, miten paljon nautin! Sydänalassa liikahti. Vaikutuin. Nautin joka hetki.

Onnellisia hetkiä kaikki tyyni. Näiden ajatusten kanssa on mukava mennä nukkumaan.

ps. 
Opin golfista senkin, että jos lyö palloa ja maila osuu maahan ennen kuin palloon ja nurmi lentää, saa pallo tupèèn. Siispä Vincin sanonta on juurikin osuva tähän :D

Kun onnetar tulee, 
tarraa sitä lujasti edestä kiinni, 
sillä takaa se on kalju.

-Leonardo da Vinci - 



Huomenna sitten taas uudet kujeet!

Aurinkoista sunnuntaita odotellessa :)

- Anu- 




2 kommenttia:

  1. Hahaa! Miten hauska kuvaus golfista :D Olen itsekin ollut kai vain kerran mailan varressa ja todennut, että lajini olisi enemmänkin nurmikko-fisbee, kuin golf. Tympäännyn helposti jos en yrittämälläkään saa jotain hommaa tuntumaan omalta ja koe eteneväni sen kanssa mihinkään. Oma kokeiluni jäi sitten siihen, kun olin luonut ihan uuden nurmiesteen harjoitteluradalle ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitos Johanna!

      Yrittänyttä ei laiteta, mutta ei toi kyllä mun laji ole. Olen sen verran nopealiikkeinen ja säpäkkä, että hermo kyllä menisi tuossa lajissa. Kiva kuitenkin oli käydä toteamassa, että on siis mahdollista osua palloon :)

      Poista

Ilahdun jättämästäsi viestistä!