Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

15.9.2014

Sunnuntain säilöntä ja suuttunut mies


Viikonloppuna täällä keiteltiin omenahilloa ja omena-kesäkurpitsahilloa. Käytiin kyläilemässä ja piipahdettiin paikallisessa rautakaupassa. Niin ja otettiin ihan rennosti aurinkoisesta sästä nautiskellen. Ainakin melkein :)

Säilöntäpuhteet

Omenat, joista hilloa ryhdyin valmistamaan, olivat melkolailla siipeensä saaneet maahan tippuessa ja rupisia raasuja. No, eipä haitannut menoa, koska kuorin kaikki omenat. 



Olette varmaankin törmänneet samaan inhotukseen noiden omenoiden kanssa, nimittäin parveen hedelmäkärpäsiä. Sain vinkin, joka toimi, ihme kyllä. Kärpäset ilmeisesti eivät pidä mintun tuoksusta. Meillä lähes kaikki pienet kärpäset olivat kaikonneet omenakorista, kun minttuhuntu oli omenoiden päälle laitettu :) Kannattaa siis kokeilla.




Tässäpä sitten valmista tuotosta. 

Koska tuota kesäkurpitsaa meillä piisaa, niin yhden satsin keitin omena-kesäkurpitsahilloa, johon kyytipojaksi laitoin kanelia. Sokeria laitoin myös ohjeesta poiketen hieman vähemmän ja hyvää tuli. Tämä hillo sai sydännauhat. Etiketit vielä tässä kuvassa uupuvat, kun purkit olivt kuvanotto hetkellä vielä lämpöiset. 

Loppusatsista sitten tein perinteistä omenahilloa, johon jätin sattumia, eli en soseuttanut hilloa lainkaan. Kyytipojaksi tähän laitoin reilusti sitruunamehua, nam. Hapokkuus teki hillolle ihmeitä!

Kävimme ystäväni luona kyläilemässä ja sain häneltä lisää omenoita. Nämä olivat siistejä ja sellaisia, joita ei tarvite kuoria, jos ei erityistä halua ole :) Niistä on aikomus keitellä omenachutneytä ja vielä ainakin yksi hillosatsi. Meillä hilloa kuluu reilusti, kun sitä joka aamu jugurttiin laitetaan. Niin ja omenahillopullaa (peltipullaa) on aina välistä pakko saada :) 

Loput basilikat nappasin myös kuivumaan. 




Huuhetelin basilikat ja laitoin ne aurinkoon kuivahtamaan, ennen kun viritin ne nippuihin roikkuen kuivamaan. Taas pohdin kuivurin ostoa...

Episodi mies, rautakauppa ja lakut

No niin. Eipä voisi kuvitella, että yhdistelmä mies, rautakauppa ja täytelakut olisi jotenkin erityisen ihmeellinen asia. Mutta niin vain oli.

Tuo rakas puolisoni käy rautakaupassa työnsä puolesta harva se päivä. Hän siis jäi ulkopuolelle istuskelemaan, kun minä lähdin hypistelemään sisustusjuttuja. No, koska viime viikonloppuna oli kyseisen liikerakennuksen synttärit, oli siellä myös erilaisia tuotteita tarjouksessa. Siellä oli myös erittäin tuoretta täytelakua   
tarjouksessa; 5 euroa laatikko ja laatikossa 50 lakua. No pakkohan sitä nyt oli ostaa. Ukon kutjake tykkää täytelakusta ja päätin häntä ilahduttaa. Ostin siis 100 lakua, ettei heti lopu kesken :)



Olisitte nähneet hänen ilmeen, kun lakupaketit kainalossa kävelin kassalta hänen luokseen. Naama oli käppyrässä kuin sitruunan syöneellä ja parpatus alkoi. Mies, joka ei paljon puhu, yltyi puhumaan. Eikä loitsut olleet rakkaudenlurituksia...
Siinä käyttiin läpi kohonnet kolesterolit ja laihdutuskuurin pilaamiset :)



No, kompromissiin päästiin. Päätettiin viedä siskolleni viemiseksi 50% saaliista. Omat 50 % laitoin aalto-maljakkoon. Katsotaan, miten kauan nuo ihanuudet tuossa säilyvät ja kenen hermo pitää :D

Eipä malttanut mies olla lakua ottamatta. Muutaman lakunsyönnin jälkeen puheet myös muuttuivat ja hymykin jo irtosi - kumma voima tuoreella lakulla :) 


Rapsakkaa alkavaa viikkoa sinne kaikille :)

 - Anu -




2 kommenttia:

  1. Omenahilloa, nam,! kolmen viikon päästä maistelemaan, jos sitä vielä on :D

    VastaaPoista
  2. Kyllä sitä riittää ja lisää keitellään. Omenoista ei ole tänä syksynä ollut pulaa :D

    VastaaPoista

Ilahdun jättämästäsi viestistä!