Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

27.10.2014

Juhlanhumuinen sunnuntai


Meillä on tapana viettää kaikkia mahdollisia juhlia aina kun siihen on vähäisempikin syy. Arkea riittää yllin kyllin, joten juhlahumu tuo arjen keskelle iloa. Toki voisi ajatella, että esimerkiksi aikuisten ihmisten syntymäpäivien juhlinta on silkkaa hapatusta... Pyh, sanon minä.

Meillä on suvussa syksyisin synttäribuumi. Eilen vietimme 155-vuotissynttäreitä yhdistettynä tyttäreni nimipäivään. Synttärisankareina olivat siskoni, mieheni ja lankoni. 
Koska osa vieraista tuli hieman pidemmän matkan päästä, oli juhlatarjoiluna lounas ja kakkukaffet.

Tarjolla oli vihersalattia, marinoituja tomaatteja sekä erilaisia lisukkeita, hanhen- ja ankanmaksapateita sherry- ja portviinihyytelön kera, poro- ja mätihyydykettä sitruunaisen kermaviilikastikkeen  ja remouladekastikkeen kanssa sekä Hasselbacan perunoita, kalkkunafileetä ja hunajaporkkanoita karviaismarjachutneyn kanssa. Vaikka itse olinkin ehtoinen emäntä, niin ei huono, sanoisin :)

Jälkiruoaksi tarjolla oli luumu-kanelikakkua puolukkakastikkeen kera sekä amerikkaklaista suklaakakkua, jossa kalorit olivat kyllä kohdallaan. Tuo Valion kausimausta tehty luumu-kanelikakku on raikkaan makuinen. Lisäksi se on helppo ja nopea tehdä (ohje löytyy purkin etiketin sisäpuolelta ja näyttää ohje olevan aika monessa akkainlehdessäkin :)) Puolukkakastike antaa hyvän särmän kakulle.

Omien juhlien jälkeen riensimme vielä rakkaan ystäväni esikoisen synttäreille. Johan oli juhlantäyteinen sunnuntai, ihanaa. 

Rakastan kukkia. Näin juhlien jälkeen olen onnellinen, kun talossa on kauniita kukkia ilahduttamassa arkea vielä monta päivää.

Nautinnollista alkavaa viikkoa sinulle 
-Anu-










25.10.2014

Vuoden viimeinen veneilykerta?

Isompi vene, jolla veneilemme Saimaan aalloilla, on jo nostettu talviteloille. Pienempi vene, joka kulkee näppärästi trailerin päällä, on vielä ollut valmiudessa lähtöön, jos mieli vesille tekevi.

Lämpötila oli keskipäivällä 2 astetta plussalla, tuulla tuiversi ja  pilviharso peitti taivaan, mutta niin kovasti isännän mieli teki vesille, että olihan se lähdettävä. Koska vene ei ollut laituripaikallaan vaan trailerin päällä, on kaksin huomattavasti helpompi ja mukavampi laskea vene vesille ja nostaa takaisin. 
Koska olen erittäin viluinen, puin päälle useamman kerroksen vaatetta. Olo oli kuin naparetkelle lähtijällä. No, loppupelissä hyvä oli, että oli vällyä päällä, koska järven selällä oli melkoinen tuuli ja aallokko. 

Veneenlaskupaikan tuntumassa uiskenteli kymmenkunta joutsenta. 
Harmi,ettei mukaan tullut pidempää putkea, jolla olisi saanut paremmat otokset linnuista. Eiväthän nuo joutsenet meistä pitäneet, tai moottorin pörinästä, joten lentoonhan ne nousivat. 




Kauniita ovat...

Tarkoitus oli ajaa pidempi matka, mutta tuuli oli sen verran navakkaa aika-ajoin, että tyydyimme lyhyempään ja suojaisempaan reittiin. Vesiluonto on kyllä kaikessa karuudessaankin kaunis.



Välillä pilvipeite ihan hieman rakoili ja sininen taivaskin näyttäytyi :)


Eihän veneretki ole mitään ilman eväitä, joten pakkasin mukaan termoskannullisen kuumaa glögiä ja evässämpylät.
Emme rantautuneet, vaan nautiskelimme glögit kuksista juoden aalloilla killuen. Voi miten ihanasti glögi lämmitti sisuksia :)
Eväsleivät kylläkin jäi syömättä...



Nyt on taas vene trailerin päällä. 

Olisikohan tämä viimeinen kerta tänä vuonna veneilyn merkeissä? Mene ja tiedä. Ensi viikoksi on tänne päin suomenniemeä luvattu jopa yli 10 asteen lämpötiloja, joten järvet eivät ainakaan jäätymään vielä pääse.

Sen verran kylmää oli kuitenkin kyyti, että kotiin päästyä oli aika mukava kiivetä lauteille lempeisiin löylyihin.


Nautinnollista lauantaiehtoota sinulle :)
-Anu-






23.10.2014

Laatikollinen aurinkoa ja sydämiä

Syyslomaviikko on hurahtanut nopeasti kaikenlaisten puuhastelujen parissa. Alkuviikosta kävimme nuoremman tyttären huoneen kimppuun ja siivosimme ullakon sekä vaatekaapit. Pieneksi käyneet vaatteet laitettiin kiertoon ja pussi jos toinenkin kaikenlaista sälää löysi tiensä jäteasemalle ja osa kierrätykseen. Urakka oli melkoinen, mutta tulipahan tehtyä. Nämä on sarjassamme niitä hommia, joita ei jaksa iltaisin tehdä. Vanhempi tyttäristä sanoikin osuvasti, että siivoan aina ullakoita ja kaappeja lomalla. Hän piti sitä jokseenkin erikoisena tapana viettää lomaa. Jotenkin itse saan tuosta siivouksesta mielihyvää, kun paikat tulevat kuntoon. 

Keskiviikoksi oli sovittu kyläilyreissu pääkaupunkiseudulle. Tapaamisen päätteeksi piipahdimme Stokkan herkkuun jo perinteiseksi käyneille ostoksille. Löydän tuolta herkusta yleensä matkaan kaikkea sellaista, mitä tältä omalta kylältä ei löydy. En voinut vastustaa laatikollista madariineja, joissa oli vielä oksia mukana (no, niin siperiassa ei kuitenkaan asuta, etteikö mandariineja täältä saa :D, mutta tuo laatikko oli niin kaunis ja oksat mandariineissa mukana olivat vastustamaton yhtälö). Olivat niin ihanan aurinkoisia ja odottivat ottajaa. Makukin oli mainio.


Toinen ihana löytö oli sydämelliset sokerit:)

Palasokeria meillä kuluu kohtuullisen vähän, mutta minusta on ihanaa laittaa näitä kauniita sydänsokereita tarjolle, kun vieraita tulee. Oma teekin maistuu hitusen paremmalta, kun sekaan on laittanut tällaisen kauniin sydänsokerin. Nämä ovat sellaisia arjen pieniä iloja ja nautintoja. 

Mukavaa torstai-iltaa sinne :)
-Anu-






21.10.2014

Ensilumi :)

Oi miten ihana oli herätä tähän aamuun. Lempeän levon jälkeen nousta uuteen päivään, jossa vastassa oli ensilumi :)

Ulos kurkistaessa hentoinen ensilumi oli laskeutunut maahan. Lunta ei ollut paljon, mutta voi kuinka se piristi mielen. Katot olivat valkoisena lumesta ja pieniä lumenripsuja oli puissa ja pensaissa. Ihan pakko oli hipsutella kameran kanssa pihalle kurkistelemaan ja tallentamaan ensilumen ihme. 








Hallainen hattu

"Kesän mentyä sinä jostain hiivit,
talven henki.
Puhallat puut punaisiksi, 
tuulet tummalle taivaalle tähdet.
Sadat sameiksi illat, 
synkiksi syksyiset yöt.
Lähestyt lastasi lempeästi.
 Painat päähänsä hallaisen hatun." 
(Sinikka Svärd)


Nautinnollista päivää sinulle!
-Anu-

18.10.2014

PÄÄ asiaa


Kuinka moni teistä on osallistunut johonkin ryhmäliikuntatunnille, jossa jumpataan, pumpataan, bodataan tai combataan? Kuinka monella on ollut tärskyt personal trainerin kanssa, jotta lihaksiin ja luihin saisi vähän enemmän ryhtiä ja potkua? Onko silmissäsi on siintänyt atleetin vartalon toive?

Joo, on siintänyt täälläkin  ja oon osallistunut minäkin kaikenlaisiin pumppeihin ja joo, olen joskus turvautunut myös pt palveluihin. Silloin pääasia on ollut siinä, että luihin ja lihanksiin on saanut liikettä ja vyllinkiä vähemmäksi.


(Kuva sivulta http://tiedebasaari.wordpress.com)

Mutta...
Viime viikolla koin elämyksen. Pääasia muuttui Pää asiaksi. Minulla oli tärskyt Personal Brainerin kanssa. Joo-o luit aivan oikein ja kyseessä oli PÄÄ asia. Tärskyihin osallistui muutama muukin henkilö, koska kyseessä oli erittäin mielenkiintoinen koulutus, jossa keskiössä oli aivot, pää ja mielenhallinta. Koulutuksen veti Personal Brainer ja Aivobic-ohjaaja Reidar Wasenius (hän on muuten myös se VR:n uusi ääni). Jes, mikä kouluttaja! 

Mielenhallinta ja / tai mielentaidot on taitolaji, jossa voi siis kehittyä treenaamalla:)
Iltapäivän aikana opin hieman, mitä aivojen treenaaminen käytännössä on ja mitä voin tehdä arjessani mieleni kehittämiseksi. Koska työni, jota siis en tässä enempää käsittele, on ensisijaisesti pää(llätehtävää)työtä, jossa kiire ja stressi väijyvät olan takana usein, on välillä hyvä palauttaa mieleen / hakea uusia oppeja ja konkreettisia keinoja mielenhallintaan. Kun hallitsee mieltä, hallitsee samalla stressiä. 

"Tuhat rautaa tulessa" on yksi suomalainen sanonta. Kyllä vaan, näin sitä usein ajattelee tekevänsä ja hallitsevansa kaikkea mahdollista yhtaikaa ja toistensa lomassa - järkeähän tällaisessa toiminnassa ei kuitenkaan ole. "Kuka mennyttä muistaa, sitä tikulla silmään" kuuluu toinen sanonta. Juuri näin, menneitä ei kannata märehtiä ja tulevaa ei kannata liiaksi suunnitella. "Aika aikaansa kutakin" on siis aika viisas sanonta. 

Olen aiemmin perehtynyt mindfulnesiin, mutta aivobic oli minulle aivan uusi tuttavuus. Muutaman tunnin sessio oli aiheeseen pintaraapaisu, mutta jäipä tuosta ajattelemisen aihetta.

Aivobicissä treenataan aivoja numerosarjojen avulla rytmisen musiikin tahdissa. Sarjat ovat ensin helppoja ja vaikeutuvat harjoitteiden edetessä. (Vähän niinkuin airobicissa ensin askelletaan yksinkertaisin askelein ja kehittymisen myötä siirrytään haastavampiin koreografioihin.) Koukuttavaa. Saattaakin olla, että tilaan oman Aivobic cd levyn aivotreenejä varten. Niitä saa muuten tilattua täältä. (Tämä ei ole maksettu mainos!)

Jahka pääsen treenaamaan, minusta saattaa tämän myötä kuulkaas kehkeytyä oikea aivoatleetti :D 


Hymy ja ajatus sinulle!
-Anu-


14.10.2014

Kehityksen aimoharppaus



Kävin tänään Alkossa. Se ei siis sinällään ole mikään ihme. Olen siellä käynyt monesti aiemminkin...

Kävelin siis sisään muina naisina punaviinihyllyjen väliin ja ei kestänyt kuin pienen pienen tovin, kun erittäin ytävällinen myyjä tuli tarjoamaan apuaan. Muutama luotaava kysymys ja viini oli valittu. En nimittäin kuulu niihin ihmisiin, jotka osaavat arvioida rypäleitä,  viinin vivahteikkuuksia ja luonteita. Valitsen viinini pullon ulkonäön, etiketin ja hyllyn kyljessä olevien tekstien perusteella. Jos tarjolla on kanaruokaa, etsin sen kanan kuvan jne... :) Hankalaa, vaivalloista ja aikaa viepää. Sitäpaitsi haluan vaihtelua valintoihin ja vaihtoehtojahan riittää metritolkulla.

Tänään pohdin ulos kävelessä, että jokin on muuttunut tuossa puodissa ja paljon. Aikajänne tosin arvioinnissa on hieman pidempi. Palvelu on muuttanut pysyvästi tuohon puotiin. Ostotapahtuma oli helppoa kuin heinän teko - Bravo!

Kehitys ja palvelualttius on siis ajanut hurjaa vauhtia tähän paikkaan. Jos tänään olisi puodin edessä ollut palvelupalauteautomaatti (ne hymiöt liikennevaloväreinneen) olisin painanut vihreää, niin että vinkuu. Tuli niin hyvä mieli ja mukaan lähti myös puodin lehti, jossa on ihania ruokareseptejä :)



Palvelusta ilahtuneena
-Anu-







12.10.2014

Piha talviteloille

Nyt saa tulla talvi, jos on tullakseen. Piha on laitettu talviteloille. Pihakalusteet ja ruukut nostelin talvisäilöön ja loput lyhdyt samalla kaivelin esiin. 




Laakeripuun istutin pienempään ruukkuun odottamaan sisälle nostoa. Nyt kun vielä ei ole pakkasia luvattu, niin jätin sen kuistille, samoin kun rosmariiniruukunkin. Toivottavasti saan nämä pysymään hengissä kevääseen. 

Ystäväni pihalla kasvaa ihan mahtavan iso lehtikuusi, josta sain ison oksan pihaa koristamaan. Lehtikuusen oksat ovat kaikessa karuudessaan niin kauniita.

Marja-aroniassa on marjoja runsain mitoin jäljellä. Pohdin näiden pois poimimista, en niinkään enää säilöntämielessä, vaan siksi, että linnut sotkevan pihaa ja terasseja melkoisesti näillä marjoilla. 


Samettisumakki on ehdottomasti suosikkini pihan kasveista. Syysväri on mielestäni ehdottoman kaunis. Talvisuojaus on tehtävä kun lehdet ovat pudonneet, muuten jänikset syövät pensaan parempiin suihin.



Työn touhussa vierähti koko päivä. Voi että oli mukavaa olla pihalla aamusta iltaan ja touhuta mieleisiä asioita. Päivän päätteksi sytyttelin kynttilät lyhtyihin ja siirryin saunan rentouttaviin löylyihin. Voiko tästä enää pyhäpäivä paremmaksi muuttua. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!
-Anu-




11.10.2014

Kaktus pukkaa nuppua


Joulukaktus (kukinta-ajasta päätellen ehkä kuitenkin marraskaktus) pääsee pihalle kevään koittaessa kun yöpakkaset ovat ohi. Kesän aikana ruikkaan kaktukselle vettä keran, pari. Muuten se saa olla oman onnensa nojassa lämpimällä ulkokuistilla katoksen alla.  Kaktus on kituvan näköinen ja välillä ihan ruipelo lehdistään, mutta ihme koittaa aina näihin aikoihin. Muutama kylmä yö tekee taikoja. 




Kaktus punerruttaa lehtivarren kärjet ja ryhtyy pukkaamaan nuppua ihan mahdottomasti. 

Nostin kaktuksen jälleen omalle talvipaikalleen sisäkuistille. Aloitin varovaisen kastelun ja nyt odotellaan nuoppujen kasvamista. Lannoittaminenkin pitäisi aloittaa, jotta nuput jaksavat kasvaa täyteen mittaan ja kukinta alkaa.
Tästä tietää myös syksyn koittaneen. 


Letkeää lauantaiehtoota sinne!

-Anu-

10.10.2014

Kyökin kummalliset kapistukset osa 2


Emännän apulaiset?

Mansikanperkaaja. Hifistelyä? Ehkäpä juuri sitä. Homma käy näppärästi ihan normiveitselläkin :)

No entäpä parsan kuoriminen sitten...


Toden totta - nämä ovat oivat apulaiset parsa-aikaan. Toimii!

Mutta tarvitseeko teepussi oman puristajan?


Epäilemättä ei - ilmankin tulee toimeen, mutta meilläpä puristellaan pussia näillä.

Oletko saanut harmaita hiuksia siitä, että pulloharja ei yllä pullon joka kolkkaan? Nämä kuulat ovat oikeasti ihan must pullojen putsaamisessa.

Lopuksi sitten tuiki tarpeellinen stirri - automaattivatkaaja laiskalle kokille :)Vatkausnopeuksiakin on peräti kolme!


Tämä siis surisee ja vaeltaa pitkin kattilanpohjaa :D Maitopohjaisissa ruoissa ja  kastikkeissa mainio apu. Niin väittävät. Ostin tämän Chez Mariuksesta intoa pinkeenä, mutta voitte vaan arvata, että käyttökertojen määrä on mitätön. Nyt menee kyllä aktiivisempaan käyttöön. 

Että tällaisia vermeitä meiltä löytyy. Ei ole ainakaan vehkeistä kiinni, jos maitohuttu palaa pohjaan. 


Vinkeää alkavaa viikonloppua!
-Anu-








9.10.2014

Kyökin kummalliset kapistukset osa 1

Tarpeellista ja tarpeetonta 

Meiltä löytyy erikoisia kapistuksia keittiöstä. Olen saanut niistä osan lahjaksi ja osan ostanut itse niiden hauskuuden(kin) vuoksi. Järkevyyttä ei siis ole aina ostohetkessä ajateltu, päinvastoin :)




Pitäähän nyt jokaisessa keittiössä olla erikseen appelsiininkuorija:) No - tämä kuuluu sarjaan "turhakkeet", mutta toimiva tämä on. Ajaa asiansa, jos muistaa käyttää :D

No sitten nämä juuresterottimet!
Jovelan Johanna esitteli tämän terottimen muotoisen (keltaisen) porkkanaterottimen omassa blogissaan ja pitihän minun sellainen hankkiman. Siis ostin niitä samalla viisi ja ilahdutin ystäviäni tällä jokanaisen tarvekalulla:)

Kävimme Helsingissä Chez Marius (klik) nimisessä keittiötarvikkeiden erikoisliikkeessä. Liike on nuoremman tyttäreni ykkössuosikkipuoti Hesassa. Heillä on myös ehdottoman hyvä nettipuoti, jos paikan päälle ei pääse. Sieltä löytyi lisää terottimia, joilla voi terottaa isompiakin juureksia ja vihanneksia (ja isäntä meillä sormensa pestessään terotinta - työnsi sormen terottimeen, kun luuli kapistusta uudeksi isoksi tyllaksi - todettiin, että terottaa myös sormen - auts)
Kaikki nämä ovat siis toimivia :D ja meillä käytössä. Meillä näillä terotetaan mm. porkkanaa, palsternakaa ja (puikula)perunaa, joista tehdään juuressipsejä. Tokihan näitä voisi myös mandoliinilla tehdä, mutta kierteiset sipsit on aikas kivan näköisiä. 



Tämä huteran näköinen muovinen härpäke on kurkun kierrekoristeleikkaaja. Tämä on ollut minulla käytössä vuodesta miekka ja kirves. Tällä saa kurkusta kivat kierteet. Esim. voileipäkakun koristeiden teossa tätä olen käyttänyt usein. Siis toimiva vekotin.

Lopuksi ilahdutan teitä tällä :)

Kyseessä on lihapullasakset! Näillä pitäisi syntyä tasalaatuisia ihanan pieniä pyöreitä lihapullia kädenkäänteessä. Pah, mitä vielä - ei synny, ainakaan minulta. Todettakoon nämä siis tämän sarjan turhimmiksi kapistuksiksi.

Millaisia kummajaisia sinun keittiön kaapeista ja laatikoista löytyy? Ovatko tarvekalut käytössä vai kaapin täytteinä?

-Anu-