Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

30.11.2014

Marraskuun viimeinen ja aurinkoenergiaa

Aurinko näyttäytyi :)

Voi miten onnelliseksi sitä tuleekaan, kun armas aurinko näyttäytyy, vaikkakin vain hetken. Eilen satanut lumikaan ei ollutkaan sulanut - ihanaa :) 
Tästä on jo kolmatta viikkoa aikaa, kun aurinko viimeksi täälläpäin pilkahteli.
Aamulla uni maittoi hieman normaalia pidempään ja verkkaisen aamun jälkeen suuntasimme puunhakureissulle maalle. Takassa on pidetty tulia sen verran tiiviiseen tahtiin, että klapien täydennystä oli haettava ja tänään oli siihen sopiva hetki. 
Kiertelin maalla tilukset ja katselin, etteivät jänikset ole kovasti vielä tuhojaan tehneet. Myyrät sen sijaan ovat jo ahkeroineen kolojensa kanssa. Sen verran leuto syksy on ollut, että mustaherukassa on melkoisen pulleat silmut. Toivottavasti nämä kestävät pakkasilmat. 

Reissun jälkeen olikin mukava palata kotiin suoraan lounaspöytään. Tuoksu oli huumaava, kun jälleen nuorimmainen oli valmistanut luonaaksi choritzokeittoa. Tämä viikonloppu on ollut ruoan suhteen minulle helppo, kun nuorempi kokki on häärinyt keittiöpuuhissa ja itse on päässyt valmiiseen pöytään :) Toisten tekemä ruoka maistuu jotenkin paremmalta. 

Ulkonaolon jälkeen ja viileämmillä keleillä hieman tuliset keitot ovat niin maittavia. Tässä sopassa oli mukava chilinen takapotku, juurikin sopiva sellainen.

Illan edellä virittelin pihalle valoja, kuten suunnitelmissa oli. Verkkaisesti kiiniittelin valot ja tepastelin pitkin pihaa, sytyttelin lyhtyihin kynttilät ja myrskylyhdytkin sain paikoilleen.


Päivä oli erilaisia puuhia täynnä, mutta auringon valo latasi akkuja ihmeellisellä tavalla.


"Ikkunaluukun raoista virtaavia valonsäteitä 
ei enää muisteta sen jälkeen 
kuin luukut on kokonaan avattu"

- Henry Thoreau- 


Näinhän se on. 
Pidemmän auringottoman kauden jälkeen tuo valoilmio on voimaannuttava. 
Toivottavasti aurinko pilkahtelee myös tulevalla viikolla. Luvattu ainakin on. 
Talvipäivän seisaukseen on aikaa 22 päivää. 
Sen jälkeen päivä alkaa taaas pidentyä :)


Ihanaa alkavaa joulukuuta sinulle!
-Anu-






29.11.2014

Adventin aaton viettoa leppoisasti

Tänään satoi hippusen lunta ja maailma näytti jälleen hieman valoisammalta. Onneksi. Illan edellä etsin ja lisäilin lyhtyjä ja kynttilöitä kotiin. 

Tänään ei ole tarvinnut huolehtia ruoan valmistuksesta, koska nuorimmainen on jälleen ansiokkaasti kokoannut perheelle päivän ruoat. Nämä on niitä pieniä arjen iloja minulle. Lounaaksi saimme nautiskella ihanaa kolmen juusto pinaattipiirakkaa.


Iltaruoaksi uunissa hautui pitkästä aikaa riisiuunipuuro. Itse syön riisipuuron aina mieluiten kanelin ja sokerin kera. Olipa kerrassaan hyvää. Uunipuuroista tulee jotekin aina oma lapsuus ja joulun odotus mieleen :) 



Jälkiruoaksi Fiinu pyöräytti enkelitorttuja. Nämä ovat mielestäni niin kauniita <3
Omena-kaneli marmeladi tortuissa on vaihteeksi mukavan makuinen.

Sytyttelin kynttilät ja laitoimme takaan tulet. Ihana lämpö huokuu takasta ja mieli on levollinen. Rauhallinen tunnelma, sellainen jota olen jo hetken kaivannut elämään, on nyt täällä. 

Huomenna ajattelin viritellä pihalle valoja ja tehdä muutaman joulupaketin. Auringon pilkahdustakin on lupailtu...

Huomenna on jo ensimmäinen adventti
ja Hoosiannaakin jossain lauletaan...

Ihanaa lauantai-iltaa sinulle
-Anu- 


24.11.2014

Aika juoksee, minä en, mutta miksi kuitenkin hengästyttää?

Toissaviikolla se alkoi. 
Ennen sitä vaivihkaa heijasteli 
ja kurkisteli sitten nurkan takaa 
ja sitten iski kimppuun. 
Ei toivottu vieras.
 Stressi ja kiire. 
Hyi olkoon. 
Että minä en sitten pidä tuosta vieraasta lainkaan. 


Järjestys se olla pitää, vaikka huonokin. 
Nyt on ollut sellainen tunne, että järjestys on kaikonnut johonkin, minne lie. 
Niin päässä olevaa järjestys kuin konkreettinen järjestyskin kotona on ihan sekaisin. 
Olotila on iltaisin ihan lamaantunut.
 Minulla on kalenteri ihan täynnä ja minulla on kiire.
 Tiukat aikataulut ja ei toivotut tapahtumat elämässä ruokkii vielä lisää kiireen tuntua ja lisäävät stressitasoa. 
Pimeä lisää tuskaa entisestään. 
En saa vähäisellä vapaa-ajalla mitään järjellistä aikaiseksi. 
Siltä minusta tuntuu juuri nyt. 
En ole yhtään zen!
...ja kohta on joulukin.

Elämä ja aika lähti jälleen yhtäkkiä laukalle. 
Olen hengästynyt. 
Nyt on ihan pakko pysähtyä. 
Teen sen huomisen rutistuksen jälkeen. 
Otan kalenterin kauniisti käteen ja teen suunnitelman.
 Pidän siitä kiinni ja toivon, että liikaa sivusta tulevia muuttuja ei tule. 
Ainakaan sellaisi, joista en pidä. 
Stressitaso ei saa nousta tästä enää yhtään. 
Sen päätin tänään. 

Minä toivon...
Rauhaa ja aikaa sekä sen myötä järjestyksen palaamista takaisin minuun ja meille 

Lisäksi sitä, että kukaan ei lähipiirissä 
sairastu ainakaan enää lisää 
tai kuole

Tämä viimeinen toive saattaa tuntua ehkä teistä ihan absurdilta, mutta minulle ja meille tuo on taivahan tosi. 
Liika on liikaa...

*****

Niin siitä joulusta...
Sieltä se tulee. 
Halusipa tai ei.
Neljä viikkoa ja siinä sitten ollaan 
joulun äärellä.

Tänä jouluna en hössötä.
Ainakaan paljon. 
Kaappeja en siivoa, koska niissä en asu.
Lempiruoat teen ja ostan suklaata 
ja muutaman hyvän kirjan... niin ja kukkia

Puen päälle lämpimät siskon neulomat 
villasukat ja pehmoiset lökövaatteet.
Takkaan sytytän tulet. 
Kynttilöihin laitan tulet myös. 
Kuuntelen hyvää musiikkia 
ja saatan pulahtaa joku päivä kylpyynkin. 
Saunan ainakin lämmitän ja kiipeän lauteille.

Ihan niitä pieniä arjen iloja. 
Niitä minä toivon.
Sydämestäni. 

***

 Lämpimin ajatuksin
- Anu-















16.11.2014

Ruumiin ja sielun ravintoa

Ruumiin ravintoa

Tänään pääsimme nautiskelemaan rakkaan sisareni perheen luona raglettea. Pitkästä aikaa olimme koko porukka (sisareni, lankoni, kummityttöni miehensä kanssa ja oma perhe) yhdessä, ja kuten aina tavatessamme, istuimme hyvän ruoan ääressä. 

Sisareni on jo useita vuosia sitten ostanut puolisolleen ja puolisolleni raglettepannut joululahjaksi ja niitä perinteisesti käytämme yhdessä tuota ruokaa nautiskellen. 

Raglette on meillä myös perinteinen Tapaninpäiväruoka. 

Sielun ravintoa 

Sisareni ja lankoni kakkosasunto sijaitsee järven rannalla aivan ihanalla paikalla. Lounaan jälkeen oli ihan pakko lähteä kameran kanssa laiturille ja lähimetsään nuuhkimaan ilma ja ihailemaan maisemia. Järvi oli peilityyni - kaunista.



Toiselle laiturille vievä polku odotti jo lumen tuloa. 
Appeni tekemiä lepakkopönttöjä ympäristössä on muutama. Lepakoita tuolla alueella todistettavasti on useita. Asukkaat jäivät tällä erää arvoitukseksi. 

Kallioimarre takametsän reunassa olevalla isolla kivellä on niin sykähdyttävän kaunis.
 Männyn kanto oli saanut peitteekseen sammalta ja kääpiä.
Tilhet eivät ole syöneet vielä kaikkia pihlajanmarjoja.

Ruoka oli erittäin hyvää ja sitä oli riittävästi :)
Ympäröivä luonto on aina niin kaunis ja tänään juuri sen näköinen, että luonto odottaa lumipeitettä...

Kiitos mukavasta päivästä rakas sisko <3

Mukavaa alkavaa viikkoa!
-Anu-


15.11.2014

Iisakki ja Vihtori

 Tuo vaaleanpunalakkinen tonttu Vihtori syntyi isänpäivänä ja tämä toinen veijari Iisakki tänään. Nämä ovat ensimmäiset koskaan tekemäni huovutetut (tai paljon muutkaan) tontut. Vihtori kärsii mitä luultavammin kilpirauhasen liikatoiminnasta, koska silmät vähän pullottavat siihen malliin :)

Onpa muuten haasteellista saada ilmeet aikaan ja vielä niin, etteivät tontut olisi niin jyrkän näköisiä. Nämä kyllä ovat vähän sen näköisiä, että eivät ole kovin tyytyväisiä näkemäänsä tai sitten heillä on hieman nälkä ja siksi kulmat kurtussa...

Katse on kuitenkin kirkas ja terävä, joten veikkaan, että nämä veijarit kuuluvat tonttu Tippelin sukuun ja seuraan. Näkevät varmaan näillä silmillä aivan joka paikkaan.


Mukavaa lauantai-iltaa sinne!
- Anu-

10.11.2014

Huovututtaa niin vietävästi...


Käsityöihminen en ole koskaan aiemmin omasta mielestäni ollut. Koulussakin käsitöiden arvosana oli kasi. Ei hyvä, mutta ei huonokaan. Ennemminkin minua käsitöissä kouluaikaan häiritsi se, että tuotoksien kanssa piti vatuloida liian kanssa. Rivakalle ihmiselle se ei oikein sopinut. Edelleenkään en osaa kutoa villasukasta kuin varren ja terän. Kantapäätä en osaa tehdä. Omin pikku kätösin olen kutonut kahdet sukat. Mummo auttoi toisten kantapäiden kanssa. Toiset sain vaivalla tehtyä itse.  En edelleenkään ymmärrä kutomiseen saati virkaamiseen liittyviä kuvioita, mitä ohjeissa lukee. En ole katsonut tarpeelliseksi opetella, siitä liene kyse. Oppisihan sitä, jos halua olisi?

Luovuuteni olen tähän asti kanavoinut ensisijaisesti musiikkiin. En ole tunnistanut itsessäni käsillä luomisen vimmaa ennen viime syksyä. Tuolloin syntyi pakottava tarve ryhtyä tekemään käsillää jotain konkreettista. Näin unen huovuttamisesta ja siitä se sitten lähti. Outoa. Syksyn aikana valmistui vajaa kolmekymmentä pannumyssyä ja muutama pannunalunen. Eipä kovin moni minut tunteva uskonut, kun kerroin harrastavani huovuttamista... Uskoivat sen jälkeen kun myssyjä pukkasi joulupaketista :)

Kevään ja kesän aikana ei juurikaan ole huovututtanut, mutta jokin outo juttu tässä syksyssä on, kun huovututtaa niin vietävästi. Olisikohan niin, että pimeä ja pehmeä kohtaavat tässä jotenkin erityisellä tavalla?

Mennä viikonloppuna oli ensimmäinen hyvä hetki aikoihin levitellä villoja huushollissa.
Huovutin yhteen pannunaluseen pohjat. Valitsin jouluiset värit. Huovutusmenetelmänä täällä on konehuovutus, eli en vatkaile näiden villojen kanssa monia tunteja käsipelillä vaan annan homman pyykkikoneen hoidettavaksi. Kätevää.  Tähän on siis kaksi hyvää syytä. Ensimmäinen on tekijän temperamentti ja toinen syy tekijän temperamentti :)(sekä se, että käsin huovuttaminen vaatisi pöytätason roudaamisen kylpylään ja en siihen viitsi ryhtyä.)
  

***
Kukkaa pukkaa, mutta älä kysy mitä kukkaa :)

Lopputulema tässä vaiheessa näyttää tältä. 
Tässä siis yhden pannunalusen työstä on 50 % tehty. Teen pannunalusesta kaksipuoleisen. Kuivumisen jälkeen siten seuraavassa sopivassa ajanhetkessä polkaisen Singerin käyntiin ja surautan työn valmiiksi asti. 

Tämän lisäksi ryhdyin huovutettujen tonttujen tekoon...

Tonttutarinaa laitan tulemaan tuonnempana.

Rapsakkaa alkanutta viikkoa sinne!
- Anu-



9.11.2014

Isänpäivän puuhat

Tänään juhlistettiin isänpäivää. Aamulla nukuttiin pitkään ja syötiin rauhassa aamiainen. 

Tyttäret nautiskelivat jumbokupeista, jotka kuopus eilen esikoiselta sai synttärilahjaksi, kaakaoa maitovaahdon kera. 

Meille taasen siipan kanssa maistui perinteisesti maustamaton jugurtti myslin ja omppuhillon kera. Päälle on ihana ripotella itse kuivaamia ruiskukan terälehtiä. 


Tyttäret ostivat isille lahjaksi rannekorun. Lisäksi päätimme lähteä leffaan iltapäivänäytökseen koko perheen voimin katsomaan Mielensäpahoittajaa. Aivan hulvattoman hyvä leffa - jos et ole vielä käynyt katsomassa, niin suosittelemme lämpimästi. Kerrassaan hersyvät ja loistavat näyttelijät :)
***
Ennen leffaa valmistimme koko perheen mielestä ehdottomasti parasta lempiruokaa, eli poroa. Poro on parasta, sanoisin.

Poron sisäfile pyöräytetään pikaisesti pannulla voissa siten, että pinta hieman ruskistuu. Sen jälkeen fileet maustetaan suolalla ja laitetan uunivuokaan ja uuniin (paistomittari fileeseen). Uunin lämpötila on 95 astetta ja fileitä paistetaan sen aikaa, että fileen sisälämpötila on 49 astetta. Tämän jälkeen fileet otetaan uunista pois ja kääritään folioon vetäytymään noin tunnin ajaksi.



Porofileet nautittiin perunamuusin ja puolukkakastikkeen kera, namskis.

Isi joutui myös hommiin:) Tarkana miehenä kynsien lakkaus onnistuu myös hyvin...

Päivä oli täynnä kaikkea mukavaa yhdessä tekemistä, mutta kohdallani myös omien juttujen tekemistä. Pitkästä aikaa minulla oli aikaa levitellä huovutusjutut pitkin kodinhoitohuonetta ja huovuttaa kaikesa rauhassa.

Meillä "tuoksuu" lammas... Siitä ja tekeleistä tarkemmin nousuviikolla juttua.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinne kaikille!
-Anu-



8.11.2014

Juhlan huumaa...

Tänään vietimme kuopuksen syntymäpäiviä. 


"Onnen, onnen omenoita, 
menestyksen mansikoita, 
hyvän tuulen pulvereita, 
ilonpäivien ihmeitä noita."


Syksy on meillä synttärijuhlien sesonkiaikaa. Perheestä 3/4 osaa viettää syntymäpäiviä loka-joulukuun välisenä aikana. 

Kuopuksen kanssa päätettiin leipoa suolaisia makupaloja tarjolle. Hänen yksi lempiharrastuksista on reseptien lukeminen ja leipominen, joten ennemminkin oli vaikea valita, mitä valmistamme tarjolle. 

Kaikki päivän tarjoilut olivat uusia tuttavuuksia, paitsi tuo meidän perheen kestosuosikki, poropiirakka. 

Uusi tuttavuus oli mm. tämä aivan ihana kolmen juuston pinaattipiiraat (Valion ohje)

Taikina
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 rasiaa (à 200 g) ruohosipulituorejuustoa

Täyte
1 pieni (80 g) sipuli
1 pussi (150 g) pakastepinaattia
1 rkl voita tai margariinia
1 pussi (150 g) juustoraastetta (Emmental)
1 prk (160 g) salaattijuustokuutioita

Taikinaa oli hyvä työstää...


Lopputulos oli herkullinen. Suosittelen kokeilemaan.

Muita tarjoiluja, joita väkersimme aamupäivällä oli Chorizopiiraat (nami, nami), lohi-mäti leipäset ja avokado-kalkkuna leipäset.





Täytekakun kävin "leipomassa" eien konditoriasta :)

 Marengit kuuluvat kestosuosikkeihin kahvipöydässä.

Jälleen on takana yksi ihana juhlapäivä. Huomenna heräämmekin isänpäivään. Saapi nähdä, mitä päivä tuo tullessaan. Hyvää ruokaa on ainakin tiedossa...

Nyt taitaa olla sauna lämmin ja aika kiivetä leppoisiin löylyihin.

Ihanaa lauantai-iltaa sinulle!
-Anu-




3.11.2014

Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista...

Sunnuntaina kaupassa käydessä oli ihan pakko ostaa näitä vihreitä omenoita. Olivat niin kevään värisiä...

Jotain perin kummallista näissä kyllä on. Yhtäaikaa omenat ovat niin  puoleensa vetävän ja herkullisen näköisiä ja toisaalta viestivät vaarallisuudesta. Vihreitä omenoita olen kyllä usein ostanut, mutta tällaisia täplikkäitä ja kovin kiiltäviä en ole koskaan nähnytkään. 

***
Juuri tehtiin tässä ukkokullan kanssa ensimmäinen makutesti... 

Voihan pahimmainen irvistys sentään. Omenat ovat niiiin happamia, että vedet melkein herahti silmiin. Nautinnollinen makukokemus on siis näistä todella kaukana. Vähän kuin olisi sitruunaa tai erittäin hapanta greippiä syönyt, hyi olkoon (vaikka minulle on opetetu, että ruoasta ei saa irvistellä...) sanon minä kuitenkin.
Ukkokulta pisteli omenan poskeensa, mutta minä tyydyin seuraamaan hänen naaman vääntelyä. Jos tuollaisen omenan olisin napaani vetänyt, uskoakseni olisin saanut vähintäänkin jonkinasteisen suolistokrampin syömisen jälkeen.

No niin... näitä on siis nyt jäljellä 4 omenaa. Kilohinta ei ollut karmaiseva (1,67 euroa / kg), mutta eihän "hyvää" ruokaa voi poiskaan heittää. 

Neljästä omenasta taitaa saada aikaan vielä jonkinlaisen omenapiiraan tai omenahyveen, joten taidan tekaista näistä huomisen jälkiruoan, johon on lisätty ihan reippaasti makuaineita, kuten sokeria ja / tai fariinisokeria. Kyytipojaksi varmaan tarjoilen  vaniljasoossia tai jäätelöä :)

Arkena ei meillä juurikaan jälkiruokia syödä, mutta nyt on erittäin hyvä syy herkutteluun. Ihana tekosyy, vai mitä!

Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle :)
-Anu- 






2.11.2014

Nautinnollinen viikonloppu Varsinais-Suomessa

Työntäyteisen ja kiireisen viikon jälkeen oli onneksi odotettu viikonloppu. Oi miten ihana viikonloppu meillä sitten olikaan! 

Lauantai aamuna, ennen kuin päivä ehti edes valjeta, suuntasimme auton nokan kohti Varsinais-Suomea. Ajomatkan aikana aamu valkeni upeasti ja pelloilla leijui usva. Näytti ihan siltä, kun keijukaiset olisivat tanssineet peltojen yllä. Hengästyttävän kauniita maisemia näkyi pitkin matkaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä lähes koko matkan. Puoliltapäivin olimme perillä ja suuntasimme juhlistamaan puolen vuosisadan syntymäpäiviä. Juhlat olivat kerrassaan onnistuneet. Tuonne sukulaistaloon on aina niin ihana mennä.

Koska matkaa  kertyi kolmisen sataa kilometriä suuntaansa, niin eihän sitä nyt tohdi kotiin saman päivän aikanan ajella. Otimme ilon irti puolisoni kanssa ja jäimme yöksi Turkuun.

Sunnuntaina oli ihana nukkua pitkään ja nauttia hotellin aamiaisesta kaikessa rauhassa. Suunnitelmissa oli käyskennellä Turun keskustassa ja Aurajoen varrella, mutta luontoäiti päätti toisin. Päivä ei valjennut lainkaan ja  vettä vihmoi. 

Olen useasta blogista lukenut kehuja Loviisan Aitasta. En ole  koskaan päässyt käymään paikan päällä, mutta nyt meillä oli sopivasti aikaa ja onnekseni paikka oli auki näin sunnuntaina.  Ah, mikä paikka!


Pieni kurkistus puodin ikkunasta sisälle - tunnelmallista,
 eikös vaan.

Löysin aivan ihanat tuolit. Jäivät vielä kuitenkin puotiin...


Tämän ihanan idean parastan (= varastaa idea ja tehdä siitä oman näköinen ja ehken parempikin :)) täältä kotiin. Täytyy kaivella omat nuottivarastot läpi...



Riviera Maisonin valikoimista löytyy kaikkea ihanaa ja kuivurimyymälä oli täynnä kauniita kattauksia ja asetelmia.

Toivottavasti tämä ruorikello löytää jossain vaiheessa paikkansa meiltä, jos ei kodista niin haaveissa olevasta saarimökistä. 
Puodissa oli jo viehättävä joulutunnelma. Mukaan lähti kaikkea pientä joulun ajan juttuja paketteihin ja niiden päälle :)



Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikkoa sinulle!
-Anu-