Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

10.11.2014

Huovututtaa niin vietävästi...


Käsityöihminen en ole koskaan aiemmin omasta mielestäni ollut. Koulussakin käsitöiden arvosana oli kasi. Ei hyvä, mutta ei huonokaan. Ennemminkin minua käsitöissä kouluaikaan häiritsi se, että tuotoksien kanssa piti vatuloida liian kanssa. Rivakalle ihmiselle se ei oikein sopinut. Edelleenkään en osaa kutoa villasukasta kuin varren ja terän. Kantapäätä en osaa tehdä. Omin pikku kätösin olen kutonut kahdet sukat. Mummo auttoi toisten kantapäiden kanssa. Toiset sain vaivalla tehtyä itse.  En edelleenkään ymmärrä kutomiseen saati virkaamiseen liittyviä kuvioita, mitä ohjeissa lukee. En ole katsonut tarpeelliseksi opetella, siitä liene kyse. Oppisihan sitä, jos halua olisi?

Luovuuteni olen tähän asti kanavoinut ensisijaisesti musiikkiin. En ole tunnistanut itsessäni käsillä luomisen vimmaa ennen viime syksyä. Tuolloin syntyi pakottava tarve ryhtyä tekemään käsillää jotain konkreettista. Näin unen huovuttamisesta ja siitä se sitten lähti. Outoa. Syksyn aikana valmistui vajaa kolmekymmentä pannumyssyä ja muutama pannunalunen. Eipä kovin moni minut tunteva uskonut, kun kerroin harrastavani huovuttamista... Uskoivat sen jälkeen kun myssyjä pukkasi joulupaketista :)

Kevään ja kesän aikana ei juurikaan ole huovututtanut, mutta jokin outo juttu tässä syksyssä on, kun huovututtaa niin vietävästi. Olisikohan niin, että pimeä ja pehmeä kohtaavat tässä jotenkin erityisellä tavalla?

Mennä viikonloppuna oli ensimmäinen hyvä hetki aikoihin levitellä villoja huushollissa.
Huovutin yhteen pannunaluseen pohjat. Valitsin jouluiset värit. Huovutusmenetelmänä täällä on konehuovutus, eli en vatkaile näiden villojen kanssa monia tunteja käsipelillä vaan annan homman pyykkikoneen hoidettavaksi. Kätevää.  Tähän on siis kaksi hyvää syytä. Ensimmäinen on tekijän temperamentti ja toinen syy tekijän temperamentti :)(sekä se, että käsin huovuttaminen vaatisi pöytätason roudaamisen kylpylään ja en siihen viitsi ryhtyä.)
  

***
Kukkaa pukkaa, mutta älä kysy mitä kukkaa :)

Lopputulema tässä vaiheessa näyttää tältä. 
Tässä siis yhden pannunalusen työstä on 50 % tehty. Teen pannunalusesta kaksipuoleisen. Kuivumisen jälkeen siten seuraavassa sopivassa ajanhetkessä polkaisen Singerin käyntiin ja surautan työn valmiiksi asti. 

Tämän lisäksi ryhdyin huovutettujen tonttujen tekoon...

Tonttutarinaa laitan tulemaan tuonnempana.

Rapsakkaa alkanutta viikkoa sinne!
- Anu-



2 kommenttia:

  1. Oho, tuohan näyttää ihan helpolta! Minulla ihan sama juttu tuon koulukäsityön kanssa. Ehkä siksi myös minä olen ryhtynyt tekemään ihan jotain muuta kuin koulutunneilla tehtiin, kuten huonekaluihin liittyviä kunnostusjuttuja. Eipähän paina huono itsetunto ja juurikin sama juttu täällä, eli mahtavaa tehdä omassa, rivakassa tahdissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan ja oikeasti on myös helppoa, en minä näitä muuten tekisi :D. Lakanakankaalle asetellaan villat oman näkemyksen mukaan. Sen jälkeen päälle laitetaan huovutustyön kokoinen muovi (käytän itse leikattua muovikassia). Tämän jälkeen työ kääritään rullalle ja sidotaan narulla kiinni napakasti. Tämä pötkö sujautetaan sukkahousun punttiin ja riipaistaan kiinni ja sen jälkeen "makkara" koneeseen. Pesen näitä itse 30 minuutin pesussa 40 asteessa villapesuaineella. Koneesta poisoton jälkeen riivin työn irti lakanakankaasta, vanuttelen ja kaulin työn tasaiseksi ja sitten kuivimaan.

      Poista

Ilahdun jättämästäsi viestistä!