Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

31.12.2014

Bestseller 2014 + Tabula rasa 2015


"Mikään ei ole arvokkaampaa kuin tämä päivä"
-J.W. von Goethe-


Uusi vuosi avautuu edessämme, kuin uusi kirja. 

Olen saanut lähes päätökseen (viimeistä sivua viedään) edellisen bestsellerini. 
Kirja alkoi hennolla kerronnalla ja tarinalla, joka vahvistui ja kasvatti keväällä tukevat juuret. Maalla touhuttiin kaikenlaista. Aikainen kevät oli valoisa, ihana ja voimaannuttava. Maaalle rakennettiin kasvilavoja, kärrättiin multaa, maalattiin sisäseiniä ja kattoja, vaihdettiin keittiönkaapit ja ulkoseinätkin saivat uuden värin. Kivituhkaa kärrättiin kottikärrykaupalla. Kasa oli iso (sellainen yhden kurma-auton nupin verran) ja usko meinasi homaassa loppua, mutta tulihan jumpattua samalla. Raavaassa työssä kroppa vahvistui ja mieli oli levollinen. Kättensä jäljet näki samantien. Tällä oli selvästikin jokin tarkoitus...

Tarinassa luvusta 5 eteenpäin oli kolmet lopulta riemukaat juhlat ja kahdet hautajaiset. 

Ensimmäiset juhlat juhlittiin kirjan luvun 5 lopussa. Luvun loppupuolella yksi kappale alkoi sanoin "Palkittiin uurastus uskollinen ja sait lakkisi valkoisen, puhtaan..."

Onneksi juuret ehtivät kunnolla kasvaa ja juurtua, koska luvun 6 lopussa oli edessä luopumisen tuskaa ja haikeutta. Sukuni matriarkka nukkui pois. Samainen matriarkka oli juhlinut tyttärentyttärentytären valkolakkia muutamia viikkoja aiemmin, mutta hauraus ja hentoisuus huokui jo tuolloin 98 vuotiaan matriarkan olemuksesta. 

Kirjan luvussa 7 juhlittiin perheen kuopuksen rippijuhlia kauniissa auringonpaisteessa. Lämpötila lähenteli 30 astetta ja kesä oli kauneimmillaan. Tunnelma oli juhlissa osin haikea, mutta samalla kiitollinen ja hyvä, mitä nyt yksi 112 hoitoyksikkö kävi siniset valot vilkkuen piipahtamassa paikalla. 

Samaassa luvussa 7, saman viikon aikana siunattiin perheen matriarkka. Ja jottei ihan yksitotiseksi juonen käänteet käy, niin samaisena päivänä oli myös anoppini 70-vuotispäivä. Niitä ei juhlittu tuolloin sattuneesta syystä. Onneksi aikaisen kevään vuoksi syntymäpäivälahja oli annettu työnä ja touhuna maalla paikkoja yhdessä kunnostaen, silloin, kun ei ollut vielä tietoa luvun 7 infernaalisesta mielenvuoristoradan ruuhkasta. 

Luvussa 7, heti siunaamisen perään, seuraavana päivän juhlittiin matriarkan toisen tyttärentyttären häitä upeassa merellisessä ympäristössä kauniin sään vallitessa juuri niin, kuin matriarkka olisi halunnut. Häät olivat herkät ja tunnelmalliset ja niissä oli läsnä erityisen hyvä henki.

Luku 7 oli kokonaisuudessaan erityisen hengästyttävä kaikkine käänteineen, mutta sellaista elämä näyttää joskus olevan. Otettava on, mitä annetaan, eihän sille muutakaan voi. Onneksi tuon käsittämättömän tapahtumarikkaan viikon jälkeen luvun 7 lopussa siinsi seesteisiä ja onnellisia aikoja ja tarinan perhe nautti veneilystä ja vesilläolon rauhasta ja luonnon ihmeistä ladaten voimia syksyyn ja vahvistaen edelleen kasvatettuja juuria. Niitä nimittäin tarvittiin vielä jatkossakin.  

Kirjan luvussa 11 jälleen haikeus ja luopuminen valtasi mielen. Toisen puolen matriarkan vuoro oli siirtyä rajan toiselle puolelle melko yllättäen 94 vuotta elämää vahvasti nähneenä ja elämässä kiinni pysyneenä. 

Luku 11 oli alavireinen, harmaa ja synkeä. Päivät lyhenivät ja pimeys valtasi vuorokaudesta ison osan. Harmaan lisäksi oli mustaa ja märkää. Tunnelma oli ajoittain vahvasti mollivoittoinen. Positiivisuutta sai etsiä. Puu ei olisi pysynyt pystyssä ilman tukevia syvälle kasvaneita juuriaan. 

Puolivälin jälkeen kirjassa pohdittiin paljon elämän merkitystä, menettämistä, luopumista, hyvyyttä, ihmissuhteita, onnellisuutta tuovia asioita ja sitä, mitä meistä jäljelle jää. Millaista elämää olisi hyvä elää, jotta siitä jäisi jäljelle kauniita ja hyviä muistoja. Pohdittiin myös sitä, miten ihmismieli on mukautuvainen kulloiseenkin tilanteeseen ja sitä, miten luvusta 7 selvittiin loppujen lopuksi vähin ruhjein. Lopputulema oli se, että elämä kantaa, se on aina kantanut ja usko siihen, että kantaa vastaisuudessakin vahvistui. Puuta ei hevin saa nurin. 

Kirjan luvussa 12 mollisoinnut kääntyivät pikkuhiljaa takaisin duuriin. Osa päivistä oli vielä mollisävyisiä, mutta mitä lähemmäksi talvipäivän seisaus tuli, sitä kirkkaammaksi sävelet muuttuivat. Aurinko näyttäytyi ja voimaannutti jälleen. Joulu tuli, oli ja meni ilman stressiä. Joulu oli nautinnollista, rauhallista ja levollista  aikaa. Lukujen 6-12 pohdinta tuotti tulosta, ja luvussa 12 ajatukset selkenivät ja seestyivät. Asiat järjestyivät lopulta hyvin. Puu pysyi pystyssä vahvoine juurineen. Kirjani loppu oli sittenkin seesteinen ja lopulta onnellinen. 

Huomenna kirjoitamme uuteen kirjaan ensimmäiset kappaleet. Kirjan tarina ja juoni ei ole (onneksi) vielä tiedossa. Kirja on kuin tabula rasa, tyhjä taulu. Kirja valmistuu sivu sivulta ja elämällä elämää hetki hetkeltä. Tarinassa voi tulla eteen jotain, mitä ei olisi ikinä uskonut eteen tulevan. Jotain, mitä ei olisi koskaan toivonut tapahtuvan tai sellaista, josta on joskus haaveillut ja toivonut tapahtuvan niin, että pakahduttaa.  

Haaveet kantavat, uskon minä. Elämä soljuu eteenpäin. Elämä kantaa. Voimme tehdä valintoja, hyviä tai huonoja, mutta niitä on kuitenkin  tehtävä. Eteen tulee myös sellaista, joihin ei voi vaikuttaa, mutta nekin vain tulevat ja niihin on mukauduttava. Elämä on kuin seikkailu, jossa on iloja, suruja, riemua ja nautintoja, ylämäkia ja alamäkiä sekä tasaista latua. Tässä ja nyt voin päättää, lisäänkö suksien pohjaan pitoa vai luistoa vai sekä että. Toisaalta voin päättää ajatuksen tasolla, onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. 

"Ihmiset yrittävät usein elää elämäänsä takaperin, 
he hankkivat rahaa ja tavaroita, 
jotta pystyisivät tekemään sitä mitä haluavat, 
tullakseen onnellisiksi. 
Elämähän kulkee juuri päinvastoin. 
Ihmisen täytyy ensin olla sitä, mitä on, 
sitten tehdä mitä hänen kuuluu tehdä, 
saadakseen sen mitä haluaa."


- Margaret Young- 

***

"Onnellisuutta ei voi ostaa rahalla, 
eikä mikään valta voi sitä käskeä. 
Se ei riipu ulkoisista tapahtumista, 
vaan tulkinnoistamme. 
Onnellisuus on tila, 
johon jokaisen täytyy yksityisesti valmistautua, 
ja jota hänen täytyy vaalia ja puolustaa."

-Mihaly Csikszentmihalyi-

Kuva täältä

En tiedä, millaiset pelimerkit pöytään tulee ensi vuonna, mutta olen päättänyt käyttää ne niin hyvin kuin mahdollista. Olen päättänyt, että sukseni luistaa, mutta ei lipsu ylämäissä pahemmin ja haluan, että lasini on ainakin puoliksi täynnä.

Ihanaa Uutta Vuotta sinulle ja juuri niille valinnoille, 
joita haluat tehdä!

Halauksin,
-Anu-


ps. suojalasit silmille, jos ilotulitat, 
jotta näet jatkossakin lukea tätä blogia :D





12 kommenttia:

  1. Ihanan positiivinen katsaus sekä menneeseen että tulevaan <3.

    Onnellisia päiviä myös sinulle alkavaan vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Nautinnollista Uutta Vuotta sinne Airisrantaan :)

      Poista
  2. "Elämä kantaa", juuri niin! Onnea sinun uusille valinnoillesi alkavana vuonna ja kiitos positiivisesta otteestasi, jota jaat muille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi <3
      Ihanaa uutta vuotta sinulle ja perheelle + otukselle :)

      Poista
  3. Olen lueskellut Anu VillaMezzon kommentteja pitkään muissa blogeissa ja olen myös käynyt lukemassa blogiasi, enkä koskaan ollut huomannut ettet kuulunut lukulistalleni. Onneksi nyt huomasin, korjasin tilanteen ja luin heti alkuun kattavan ja positiivisen kauniin tarinan. Kiitos siitä!! Ihanaa vuotta 2015!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Helinä ja ilo oli huomata, että olit löytänyt blogiini :)
      Elämä soljuu omalla tavallaan ja välillä siihen on mahdollisuus vaikuttaa ja välillä ei. Olen päättänyt kuitenkin, että kaikkiin niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa, vaikutan positiivisen ajattelun kautta.
      Ihanaa alkanutta vuotta myös sinulle!

      Poista
  4. Voi että. Aivan huikealla asenteella olet vetänyt koko bestsellerin läpi <3 Hieno kertomus ja onnellinen loppu. Onnellisuutta toivotan kovasti myös tälle vuodelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru<3<3
      Siperia on opettanut, sainoisin. Nyt mennän eteenpäin positiivisella asenteella, kuin mummo lumessa :D

      Poista
  5. Jopa on ollut vuoristorataa tämä bestseller, taidan toivoa seuraavasta kirjastasi tasaisempaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele :) Toivon todella, että tahti vähän rauhoittuisi. Välillä sukat pyöri jaloissa, kun haipakka oli niin kova. Ensimmäinen päivä on sujunut jo leppoisasti. Aloittelimme päivän pitkien unien jälkeen ihanalla brunssilla. Nautinnollista.

      Poista
  6. Olipa upeasti kirjoitettu! Melkoinen bestseller tosiaan. Vaihtuvia maisemia, sopivasti ylä- ja alamäkiä tämän vuoden ladullesi jotta hiihtäminen on mielenkiintoista eikä käy tylsäksi! Mutta kaikki havut pysyköön poissa ladultasi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu :)
      Tasapaksu elämä saattaisi käydä liian tylsäksi, joten pientä särmää on hyvä olla, mutta vain siis sopivasti annosteltuna.

      Poista

Ilahdun jättämästäsi viestistä!