Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

27.12.2015

Hetkiä joulun ajasta

Tämä joulun aika on ollut leppoisaa oloa ja eloa. Jostain syystä tänä jouluna en ole stressannut yhtään, enkä mistään. Akkuja sai hyvin ladattua ja olo on ollut ihanan rentoutunut. Naurujoogaakin olen harrastanut, mutta siitä tuonnempana. 

Jouluaattona kokoonnuimme Villa Mezzoon ja nautiskelimme jouluateriasta pidemmän kaavan mukaan. Tähän kuvakollaasiin kokosin alkupalapöydän antimista kuvia. Sen verran uppouduin herkkujen ääreen, että kovin viljalti en muistanut kuvia napsia.

Tein perinteikkäät mäti- ja porokakut, valkosipulijuuston ja ankankoipirilletellä täytetyt tuulihatut yhdessä tyttöjen kanssa. Lankoni suolasi lohen ja toi mukanaan savustettua kuhaa ja lohta + porkkana- ja lanttulaatikot sekä tuuvingin. Appi paistoi perinteikkään kinkun ruoskuoren alla leivinuunissa. Lisäksi tarjolla oli salaattia ja erilaisia lisukkeita. Yhdessä tuumin tehty joulu ei rasittanut siis suuremmin ketään. Itse nautin kovasti alkupalojen näpertelystä ja kattauksen loihtimisesta. Apen paistamaa kinkku on erinomaisen hyvää  ja lankoni tekemät laatikot ja tuuvinki ovat niin hyviä myös, että ei ole minun syytä puuttua tuohon hommaan lainkaan.
Joulupäivällisen jälkeen availimme vuorotellen saamiamme joululahjoja. Tämä mukava perinne on rantautunut muistaakseni joulumme viettoon siskoni tyttären appivanhempien kotoa. On niin mukava seurailla, mitä kaikkea paketeista löytyikään. Kun lahjat oli avattu, siirryimme kahvipöytään nauttimaan suklaamoussekakkua. 

Myöhään aattoiltana kävimme vielä oman perheen kesken hautausmailla muistelemassa läheisiä poisnukkuneita. Kyllä hautausmaat ovat erityisen kauniita näin joulun aikaan. Kynttilämeri oli jokaisella hautausmaalla loistelias.


Sain joululahjaksi puolisoltani makro-objektiivin jonka suurennossuhde on 1:1. Nyt pitänee ryhtyä oikein kunnolla opiskelemaan kuvaamista. Ensiyrittämällä huomasin, että makrokuvaaminen ei ole kovin helppoa. Tuossa edellisessä kuvakollaasissa on ensimmäisiä otoksia :)

Olen monena jouluna toivonut, että saisin viettää pyhiä kotona lökövaatteet päällä lötkötellen, kirjoja lukien ja syöden silloin kun huvittaa. Nyt tämä toive toteutui. Nautinnollista, sanoisin. Joulupäivänä emme liikkuneet kotoa minnekään. Koko perhe oleili juuri niin kuin hyvältä tuntui ja söi silloin kun oli nälkä tai teki mieli syödä jotain. Katselimme välillä elokuvaa ja sitten taas jatkoimme kukin tahoillaan lukemista ja omia touhuja.

Tapanina kävimme serkkuni luona vierailulla ja kotiin tultua ryhdyin taas lukemaan. Minulla on ollut jo monta vuotta tapana ostaa itselleni muutama kirja ennen joulua joululukemiseksi. Usein kirjat ovat jääneet kaikessa sutinassa joulun aikaan kuitenkin lukematta. Täksi jouluksi ostin itselleni Minna Lingrenin Ehtoolehto trilogian kaksi ensimmäistä osaa, eli Kuolema Ehtoolehdossa ja Ehtoolehdon pakolaiset. Nyt nämä kirjat tulivat luetuksi yhdessä hujauksessa ja lukiessa sain vähän väliä kunnon naurujoogat aikaiseksi. Kirjat ovat kerronnaltaaan ihan mielettömän hyviä, humoristisia ja nasevia. Suosittelen!

Tänään nuoriso kävi kaupoilla ja toivat samalla kirjakaupasta tullessaan trilogian kolmannen kirjan, eli Ehtoolehdon Tuho. Sormet syyhyävät jo kirjan pariin. Isäntä kylläkin pyysi, etten lukisi sitä illalla sängyssä, koska eilen sain sellaiset naurunremakat aikaiseksi, että hänelläkin oli jo olemista :D
Napakat tuulet tulivat ja menivät. Tänään paistoi aurinko ihanasti ja kävin napsimassa muutamia tunnelmakuvia pihalta. Kasvihuoneen seiniin oli kuura tehnyt kukkia. Alppiruusujen nuput ovat pullollaan ja toivon kovasti, etteivät nuo ihanuudet suutahda näistä menneistä keleistä. Aurinko loi varjoja pihalle ja sisätiloihin. Voi kuinka nautinkaan auringosta. Olen niin onnellinen, että menemme kevättä kohti ja päivät pidentyvät hetki hetkeltä. 
Joulun aika on siis vietetty leppoisasti ja akut on ladattu. Huomenna siirrytäänkin sitten osittain arkeen. Nuorisolla jatkuu vielä opiskeluista vapaat, mutta isännän kanssa suuntaamme aamulla töiden pariin.

Leppoisia välipäiviä sinulle, jos lomailet ja töihin menijöille mukavia työpäiviä!

-Anu-



24.12.2015

Hyvää ja rauhallista Joulua!


Aurinko hellii meitä valollaan.
Ulkona on lämpöasteita neljä.
Koti on koristeltu kukin, kynttilöin ja valoin.
Jouluruoat on valmistettu.
Joulupöytä on katettu. 
Nyt voi joulu tulla.

***

Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa Sinulle ♥︎

-Anu-

18.12.2015

Pikantti makunautinto

Tänään oli viimeinen työpäivä ennen joulua. Päivä vierähti työhyvinvoinnin merkeissä sateisessa Porvoossa kulinaristisen kattauksen äärellä. Vaikka Porvoo on mielestäni aivan ihana joulukaupunki, niin joulutunnelmaa sai kuitenkin vesisateessa oikein hakemalla hakea. Kävimme lounaalla Bistro Sinnessä. Ruoka oli kerrassaan erinomaisen hyvää ja annokset kauniisti esille pantuja. Pääruokana nautiskelin karitsan karetta ja jälkiruoaksi kanelilla maustettua creme bruleeta. Alkuruoasta en hötäkässä huomannut ottaa kuvaa, mutta alkupalakin oli erinomaista, eli mozarellaa ja paahdettuja punajuuria. Makunautinto oli siis erinomainen. Mikäli Porvoon suunnalla liikut, niin Sinne ravintolaa voin hyvillä mielin suositella. 


Kotiin päästyä aloitin loman ja jouluvalmistelut. Tai, no oikeastaan aloitin jouluvalmistelut jo 22.8 kun laitoin kirsikkaliköörin valmistumaan. Melkein 4 kuukautta likööri tekeytyi lähes omissa oloissaan (välillä, eli noin kerran viikossa pyörittelin tölkkiä) ja nyt oli tänään aika suodattaa likööri ja siirtää herkku karahviin joulua odottamaan. Likööristä tuli erinomaisen hyvää. Esikoinen totesi, että liköörin tuoksu toi hänelle ensin mieleen lapsuusajan yskänlääkkeen. Maku on kyllä pikantti ja hyvä. 



Tällä liköörillä voi huoletta maustaa myös glögiä, tai nauttia sellaisenaan. 


***

Tästä se joulun valmistelu käynnistyy. 
Talvipäivän seisaukseen on aikaa enää rapiat 3 päivää. 
Vettä sataa, mutta satakoot.
Joulusuunnitelmat hyrräävät jo päässä mukavasti.
Lahjat on hankittu.
Elämä on mallillaan.

Iloa alkavaan viikonloppuun!
-Anu-


13.12.2015

Kun mamma lipeävedet maahan heitti

Juuri kun pääsin sanomaan, että touhukas minä on talviunilla...

Tänään kävin rakkaan ystäväni kanssa Haminan bastionin holviston joulua kurkistelemassa. Käsityöläisiä oli sankoin joukoin myymässä tuotteitaan kauniissa puitteissa. Paikka oli mukava, mutta joulun tunnelmaa en sieltä vielä kokonaan saanut matkaan. Olisikohan vesitihkulla ollut jokin vaikutus asiaan. Sen sijaan oli ihana jutella rauhassa ystävän kanssa. Niin ja söinhän minä tapahtumassa ensimmäisen satsin joulupuuroa tänään. Oli muuten hyvää :)


***
Kotiin palattuani lähdimme puolisoni kanssa hoitamaan muutamia hänen työjuttujaan, kun yrittäjällä ei ole tunnetusti niin väliä, onko pyhä vai arki. Samalla poikkesimme maalla kurkistamassa pihapiirin ja vaihtamassa patterikynttilöihin verskit paristot. No, eihän siellä juuri tiluksia pystynyt mittailemaan, kun oli ihan sysipimeää, mutta patterit sain kuitenkin vaihdettua ja se oli pääasia.  
Kotipihalle tullessa huomasin, että myös kasvihuoneessa olevista patterikynttilöistä oli virta vähissä. Siispä tuumasta toimeen ja kotipihallakin patterin vaihtoon...

No, koska oli siis pimeää (edelleen sysipimeää) ja haparoin pihalla ilman suurempia valoja, huomasin kynttilöiden loimotuksessa kasvihuoneen vieressä kaksi vettä täynnä olevaa ämpäriä. Ihmettelin mielessäni, miten ihmeessä olen ollutkaan niin hajamielinen ja jättänyt ämpärit siihen sijoilleen. No, riuskana ja sukkelana naisimmeisenä nakkasin vedet kasvihuoneen vieressä olevaan kukkapenkkiin ja kiikutin ämpärit suojaan takakuistille. Kukkapenkin reunus, johon vedet heitin,  on tehty turveharkoista ja ne ovat kauniisti sammaloituneet. 

Samalla kun vein siis ämpärit takaterassille suojaan, katsoin, että vesisaavikin on jäänyt ihan väärään paikkaan ja sinne on kertynyt vettä jo reilusti yli puolen saavillisen verran. Tartuin saavista kiinni ja lorautin vesistä puolet maahan, kunnen huomasin pohjalla olevan "sakan". Muina naisin hilppasin sisälle ja kysäisin vähän niinkuin ohimennen isännältä, että mitähän saavissa oikein on. Kysymästä päästyäni lamppu syttyi päähän, että voihan ihme - runttasin menemään juuri isännän lipeävedet maahan. 

Isäntä on ekologisena miehenä liuotellut tuhkalipeävesiä saavissa, jotka on ollut aikomus kaataa katolle. Meillä on huopakatto, johon on kertynyt metsän puolelle sammalta ja tällä tuhkasta tehdyllä tuhkalipeävedellä saa luomuna sammaleet pois. En tiedä humanistina prosessin kestosta, mutta kotvan aikaa tuo vesi on tekeytynyt ja juuri tänään poissa ollessani, isäntä oli ottanut kahteen ämpäriin valmiiksi tuhkalipeävedet kastelua varten. Siihen kasvihuoneen kulmalle oli ne sitten laittanut. Pimeän tultua ei kuitenkaan katolle ollut enää asiaa ja siihen oli litkut jääneet odottamaan päivää parempaa. 

Tästä kaikesta tietämättömänä minä siis roiskaisin hartaudella tehdyt tuhkalipeävedet kukkapenkkiin, jossa oli siis kauniit sammalreunat, mutta tuskin on siis enää tämän käsittelyn jälkeen...

No, mitä tästä opimme. Älä mene touhuamaan pihalle pimeässä. Jos havaitset jotain normaalista poikkeavaa, käytä verbaliikkaasi ja kysy, miksi ihmeessä pihalla on joulukuussa vesisaavi vettä puolillaan ja muovisia vesiämpäreitä pitkin pihaa, kun oman muistin mukaan minä en niitä ainakaan ole sinne jättänyt. Muoviämpäreissä kun ei kuitenkaan tehdä jäälyhtyjä ja niitä ei yleensä vesikeleillä myöskään synny, eikä kertaakaan isäntä ole tuollaiseen hommaan ryhtynyt :D

Tarina ei vielä kerro, jatkuuko isännällä tuhkalipeävesien kanssa lotrailu näillä hoodeilla. En kysynyt, kun nenän asennosta näki, että ei kannata liiemmin kysellä. Sittemmin saunan lauteilla nenän asento oli jo normaali ja vähän asia jo hymyilyttikin. 

Minä kuitenkin lopetan pimeät hommat ja vetäydyn takaisin talviunille takkatulen ja kynttilöiden loimotukseen. Sen tiedän, että keväällä ryhdyn vastaiskuun ja kastelen jälleen turveharkot piimällä siinä toivossa, että sammaleet löytävät tiensä takaisin harkon reunuksiin. 

Aina ei elämä suju niin kuin Strömsössä!

Kaikesta huolimatta 
ja juuri sen takia,
 iloa ensi viikkoon!
-Anu-




12.12.2015

10 päivää h-hetkeen

Odotusta on ilmassa. Enkä nyt puhu mistä tahasa odotuksesta. Kriittinen hetki lähestyy. 10 päivää ja odotus on ohi. Luojan kiitos, sanon minä. 

Tuo tarkka ajankohta ja maaginen hetki on 22.12. klo 6.48. Hetki on minulle erityisen tärkeä. Tuona päivänä ja ajankohtana pohjoisella pallonpuoliskolla yö on pisimmillään ja päivä lyhimmillään. Aurinko on Kauriin kääntöpiirillä ja samaan aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla on kesäpäivänseisaus. Täällä meidän hoodeilla joulukuussa pimeää aikaa on yli 14 tuntia vuorokaudessa. Utsjoella aurinko ei nouse joulukuussa ollenkaan. Siellä en kyllä pärjäisi varmaan mitenkään. 

Talvipäivänseisauksen jälkeen valoisa aika alkaa pidentyä siten, että  aluksi valo lisääntyy n. viisi minuuttia viikottain. Vähän, mutta lisääntyy silti ja suunta on oikea, huh.  

Lumeton maa, jatkuva valon määrän vähentyminen ja pimeys, mikä on mustaakin mustempaa, on saanut minut jälleen kiedottua otteeseensa, minkä seurauksena huomaan olevani iltaisin melkoisen saamaaton. Touhukas minä on selvästikin talviunilla. Vetäydyn kaikista mieluiten istumaan takkatulen ääreen lukemaan. 

Päivyt ei paista, eikä kuu kumota. Vesisade ropistelee ikkunapeltejä. On tämä ihan kummallinen talven alku. 


Talvipäivänseisauksen jälkeen tiedän mieleni maiseman muuttuvan.  Valoisan ajan piteneminen on minulle elämän eliksiiriä. Kevään lapsena talven taittuminen on käsittämättömän voimaannuttavaa. Ajatus siitä, että valon määrä lisääntyy, riittää virtalähteeksi. Enää kymmenen päivää - jaksan sen!

Kauriin kääntöpiiristä aasinsiltana pääsemmekin White Capricorn Lifestyleputiikkiin, jossa tänään kävimme jouluostoksilla. Kuusankoskella vanhan UPM:n tehdasalueella, Ruukinportissa, on erilaisa pieniä puoteja ja nyt siellä on avattu ihana lifestyleputiikki. Sisustus puodissa on toteutettu mustiksi maalatuista kuormalavoista ja kevytsoraharkoista sekä kaapelikeoista. Täällä harmaan, mustan, tiilen ja valkoinen värimaailma ei ollutkaan synkkä, vaan ennemminkin  kaikessa rouheudessaan ihana ja seesteinen.

Mukaan tarttui erilaisia jouluisia juttuja, jotka paljastuvat sitten kun päivä on jo hetken matkaa käynyt kohti kevättä. 

Nuorimmainen osti itselleen tuossa alakuvassa oikealla olevan pääkallotaulun. Taulussa oli meidän molempien mielestä jotakin herkkää rujoudestaan huolimatta. 


"Ellei talvea olisi, ei kevät olisi niin suloinen; 
ellei välillä maistaisi vaikeuksia, 
ei hyvinvointi olisi niin miellyttävää"


-Anne Bradstreet-

***


Tunnelmallista viikonloppua sinulle täältä 
takkatulen ja kynttilöiden loimotuksesta!
-Anu-

***

6.12.2015

Hyvää itsenäisyyspäivää ja toista adventtia!


Meillä herkuteltiin tänään itsenäisyyspäivän kunniaksi porofileellä ja jälkiruoaksi nautiskelimme limevalkosuklaaleivoksista kahvin ja konjakin kera. 

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa sinulle!
-Anu-

29.11.2015

Perheen merkityksestä ja -dynamiikasta



Olen pohtinut paljon viime aikoina perheen merkitystä ja perhedynamiikkaa muuttuvissa perhetilanteissa. Itse näen perheen laajempana käsitteenä, johon sisältyy ydinperheen lisäksi isovanhemmat, sisarukset ja heidän perheensä. Läheisten menetysten jälkeen dynamiikka muuttuu, mutta se muttuu myös silloin, kun esimerkiksi lapsi muuttaa kotoa pois. Muutoksia tuo lisäksi lasten uudet kumppanit. Perheen sisäiset sidokset, tavat ja tottumukset sekä tapa kommunikoida muuttu. Roolit muuttuvat.

Miten suuri painoarvo perheellä todellisuudessa onkaan hyvinvointimme kannalta?  Hyvinvointi voidaan nähdä fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja hengellisen ulottuvuuden kautta. Parhaassa mahdollisessa tilanteessa perhe tuo turvaa ja rauhaa niin, että jokainen yksilönä voi hyvin. Yhteisöllisessä perheessä muutokset ovat merkityksellisiä ja läheisten menetykset ehkä kipeämpiä kuin niissä perheissä, joissa elämä on yksilökeskeisempää.  Yhteisöllisyys tuo omalla tavallaan myös turvaa. Lähisiin on helppo ja turvallista tukeutua, mutta toisaalta liika tukeutuminen voi myös aiheuttaa haasteita ja ahdistusta. 

Perhedynammikan kannalta puhumisella ja asioiden sanottamisella on myös keskinen rooli. Sillä, miten ilmaisemme hyväksynnän ja positiiviset tunteet tai vastaavasti kieltämisen ja  kielteiset tunteet, on valtavan suuri merkitys. Omassa perhepiirissä keskusteluun ei koskaan ole kuulunut huutaminen tai läheisten huono kohtelu. Puheenparsi on aina ollut kunnioittavaa, myös niissä tilanteissa, kun asioista ollaan oltu erimielisiä. 

Elämme perheessämme mielenkiintoisia aikoja perhedynamiikan kehittymisen kannalta. Vanhimmainen on tuonut perheeseen uuden jäsenen ja hänen ajatusmaailmaan ja tapoihin sekä tottumuksiin olemme paraikaa tutustumassa. Samalla vahempina roolimme muuttuu ja on muuttunut suhteessa esikoiseemme. Hän on aikuinen nainen, joka kirjoittaa päivä päivältä itsenäisen elämänsä kirjaan uusia lukuja. Kuopuksen rooli perheessä muuttui samalla, kun esikoinen muutti kotoa pois. Hän kasvoi ihan uusiin mittoihin tässä syksyn aikana ja on ottanut perheyhteisössä erilaisen ja vastuullisemman rooli, mikä hänellä aiemmin on ollut. Myös meidän vanhempien roolit ovat osin muuttuneet, varsinkin minun kohdalla. Oman ulottuvuuden perhedynamiikkaan tuo isovanhemmat, heidän hyvinvointisa ja itsenäisyytensä sekä itsenäinen selviytyminen ikääntymisen edetessä. 

Siskoni poismeno jälkeen omasta lapsuuden perheestä ei ole jäljellä muita kuin minä. Siskoni, joka oli minua seitsemän vuotta vanhempi, otti vanhempiemme poismenon jälkeen uuden roolin suhteessa lapsiini ja osittain suhteessa minuun. Hänestä tuli kantava hahmo perheessämme. Isovanhempanikin ovat jo nyt siirtyneet ilmavoimiin. Isoäitini eli paljon pidempään, kuin omat vanhempani ja hänen poismenon myötä havahduin siihen, että olen sukupolvien ketjussa vanhin suhteessa omiin lapsiini ja omalta puolelta sukua myös nyt siskoni tyttäreen. Siskoni tytär on ollut minulle aina rakas, mutta tämän vuoden aikana hänestä on tullut minulle entistä tärkeämpi. Entistä tärkeämpänä koen, että huolehdin, niin omien tyttärien kuin siskoni tyttären hyvinvoinnista siltä osin, kun se on tässä roolissa mahdollista. 

Perhedynamiikka siis muuttuu ja oman roolini näen vahvasti tukena olevana, mutta en kuristajana, huolehtijana, mutta en pakahduttajana, osallistuvana, mutta en tuputtajana, rinnalla kulkijana, mutta en oman tien ja polun sulkijana. Helppoa ei ole löytää kultaista keskitietä, koska olen niin vahvasti huolehtivainen persoona. 

Ihanaa oli kuitenkin lauantaina se, että kävimme siskoni tyttären ja hänen puolisonsa kanssa jouluostoksilla ja sain olla rinnalla kulkija ja täyttää vähän niitä saappaita, jotka siskoni jätti jälkeensä. Nautin kovasti tästä hetkestä heidän kanssaan.
Tänään kävimme esikoisen luona ja tapasimme samalla myös jälleen hänen kumppaninsa. Oli mukava jutella kuulumisia ja vähän huolehtia. Kysyin kyllä luvan siihen, että saan viemisiksi viedä uuden maton, tiskata sekä täyttää esikoisen jääkaapin. Tähän jälkimmäiseen kyllä varasin option, kun hän muutti pois kotoa. 

Niin niistä tutustumismatkoista uusiin perheen jäseniin...
Tänään käytiin mielenkiintoinen keskustelu esikoisen ja hänen kumppaninsa kanssa siitä, pitääkö tähtitortussa hillon olla taikinan päällä vai alla. Samankaltaisen keskustelun muista niiltä ajoilta, kun puolisoni kanssa ryhdyimme seurustelemaan. Tuolloin keskutelua käytiin vain siitä, onko ns. laukkutorttu vai tähtitorttu se oikea joulutorttu. Puolisoni äiti, eli nykyinen anoppini, teki itse joulutorttutaikinan kaulien ja kääntäen ja sen jälkeen valmisti joulutortut ns. laukkutortun muotoiseksi (ympyrä, jonka sisälle tulee hillo ja sitten käännetään kansi kiinni + painellaan reunat umpeen). 

Tänään voin todeta sen, että äitiinsä on tytär tullut. Hänen mielestä oikessa joulutorttussa (tähtitorttu) hillo on alla. Hänen kumppaninsa mukaan oikea tapa on laittaa hillo päälle ja mieheni mukaan ainoa oikea joulutorttu on hänen äitinsä tekemä laukkutorttu. Sillä ei ole kuitenkaan niin väliä, että onko taikina tehty itse vai ei, kunhan muoto on oikea. Itse mieluiten nykyään teen tähtitortut enkelin muotoon, hillo alle.  Niin ja kaiken kruunaa se, että siskoni tytär syö kyllä joulutorttuja, kunhan niihin ei ole missään tapauksessa sotkettu nitään hilloa mihinkään väliin - ei päälle eikä alle:)

Näinpä perhedynamiikka kehittyy ja jalostuu ajan saatossa tai sitten ei. Meillä syödään tänä vuonna enkelitorttuja, tähden muotoisia joulutorttua hillolla ja ilman, hillot päällä ja alla, sekä niitä laukkutorttuja, joita syödessä tunnen aina huonoa omaatuntoa siitä, etten ole eläessäni itse kaulinut ja kääntänyt taikinaa, vaan aina ostanut kaupasta myllyn parasta.

Parasta kuitenkin on se, että olemme yksilöitä omine tottumuksineen ja tapoineen, mutta muodostamme kuitenkin ihanan pienen hyvinvointiamme tukevan perheyhteisön, johon on ilo kuulua ja josta saa voimaa, oli edessä sitten tasainen latu, ylä- tai alamäki ❤︎ 


"On vain kaksi kestävää perintöä, 
jotka kannattaa antaa lapsilleen: 
juuret ja siivet."

 - Toimittaja Hodding Carter (1907-1972) - 



Mikä on muuten sinun mielestä se ainut ja oikea joulutorttu?

♥︎ Ihanaa ensimmäistä adventtia sinulle ♥︎
-Anu-







22.11.2015

Ensilumi ♥︎

Toisaayönä meidän kulmille satoi ensilumi. Viime yönä lunta satoi lisää. Nyt ulkona pakastaa, joten toiveissa on, että lumi valaisee maisemaa ainakin hetken aikaa. Olen niin odottanut lunta ja sen myötä tulevaa valoa.
Talvivalot pihalyhdyssä
Miten voikaan ihminen tulla onnelliseksi ensilumesta. Lauantaiaamuna
istuin pitkään ruokapöydän ääressä ja katselin ikkunasta ulos hiljalleen taivaalta satavia hiutaleita ja lumen vienosti peittämää maata. Hymy hersyi suupieliin. Olin onnellinen. Tässä ja nyt, kaikki on hyvin.
Tänään lempeän heräämisen ja aamukahvien jälkeen suuntasimme maalle hakemaan ja täydentämään polttopuuvarastoja. Vein maalle kaksi lyhtyä, joihin sujautin pattereilla toimivat kynttilät.  Kiersin tiluksia kameran kanssa ja ihastelin maisemia. Ilma oli raikasta hengittää. Pihalla oli muutamat jänisksen jäljet. Muuten lumi oli koskematonta. Rusunmarjoja oli vielä oksissa, kuten myös muutama tyrnin marja. Leudon syksyn myötä yksi mustaherukkapensas oli ryhtynyt pullistelemaan silmujaan. Patinoituneet ja ajan ruostuttamat sakset roikkuivat paikallaan. Aika jotenkin pysähtyi. Talvi oli laskeutunut myös maalle.


Maalla kaivon ympäristössä kasvaa luonnon oma pieni arboretum. Pienellä alueella kasvaa koivu, kuusi, mänty, katajia, pihlajia ja tammi. Kaikki luonnollisesti siihen asettuneena. 

Luonnon muovaama laskiaispulla
Kotiin palatessani huomasin pihalla luonnon muovaaman laskiaispullan. Pihalla on kaksi pyöreää kiveä, jotka lumipeite oli muovannut mielestäni ihan laskiaispullan näköisiksi. Elämän pieniä iloja :)

Juuri nyt olen onnellinen siitä, että meillä on nämä neljä vuodenaikaa!

Iloa ja valoa alkavaan viikkoon!
-Anu-


15.11.2015

Haaste ja pohdintoja

Sain Nainen Talossa blogin Katjalta haasteen, jonka kysymykset ovat syvällisiä ja pohdintaa herättäviä. Kiitos Katja haasteesta ja ajattelemisen aiheista. 

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Juuri nyt olen kiitollinen perheestäni. Minulla on kaksi ihanaa tytärtä. Heidät saimme puolisoni kanssa elämäämme sulostuttamaan 16 ja 20 vuotta sitten. Heistä saan elämääni iloa ja virtaa päivittäin. Siskoni tytär on minulle myös erityisen rakas. Olen onnellinen siitä, että ympärilläni on ihania läheisiä, rakkaita ihmisiä.
Kädet sydäminä ♥︎

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit? 

Olen joutunut luopumaan vanhemmistani ja siskostani aivan liian aikaisin. Olisin niin kovasti toivonut saavani pitää heitä täällä maallisella vaelluksella vielä pidempään. 

Goethe sanoo kuitenkin viisaasti: 
"Älä sure sitä, että yhteinen aika on ohi. 
Iloitse siitä, että se on ollut."

Siksipä olen hyvin onnellinen niistä yhteisistä ajoista, joita saimme elää yhdessä. Muistot ja rakkaus kantavat. 

Valintoja, joita olen tehnyt, en kadu. Aika aikaansa kutakin. Valinnat olen aina tehnyt sen hetkisen ymmärryksen ja tiedon sekä tunteen mukaan. 


3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Tässäpä sitä onkin pohdittavaa. Asiaa voi lähestyä ja pohtia niin monesta eri näkökulmasta. Uskonnollinen, filosofinen ja  tieteellinen lähestymistapa tuottavat kaikki erilaisia näkemyksiä asiasta. Loppujen lopuksi kyse on siitä, mihin näkökulmaan uskoo ja haluaa uskoa. 

Luopumisten myötä olen ajatellut paljon elämän tarkoitusta, elämän ja kuoleman rajaa, mikä on todellisuudessa hyvin ohut. Kuoleman äärellä, siinä hetkessä  monesti olleena, olen pohtinut, että minne sitä ihminen katoaakaan? Hetki on hyvin mystinen, mutta toisaaltä äärimmäisen luonnollinen. 

Goethe sanoo: "Elämän tarkoitus on elämä itse". Henry Thoreau taas sanoo: "Elämme vain murto-osan elämästämme". Taidan uskoa molempiin viisauksiin. 

Kiinalaisen sanonnan mukaan "ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää", pitää mielestäni hyvän paikkansa. Omat ajatuksemme määrittelevät pitkälti sen, onko elämämme hyvää vai huonoa. Siksipä uskon vahvasti hyvyyteen ja rakkauteen, on se sitten määritelty minkä tahansa ajattelutavan mukaan. 


Välitän haasteen seuraaville blogeille:



Haasteen taustoista ja sen säännöt:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:
1. Thank the giver and link their Blog to your post. 
2. Answer the 3 questions given to you. 
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you. 
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.



Lämpimin ajatuksin,
Anu

8.11.2015

Hyvyyden pohdintaa

Blogini alkutekstissä kirjoitan, että minua kiehtoo elämän rosoisuus, kauneus ja hyvyys. Uskon viimeiseen asti hyvyyteen. Haluan luottaa ihmisiin. Niin olen aina tehnyt. Sinisilmäisyyteen saakka.
Maalaus: Sinikka Hautamäki

Hyvyys ja pahuus ovat keskeisiä moraalifilosofisia käsitteitä ja niitä on pohdittu paljonkin historian kuluessa filosofisista, uskonnollisista, psykologisista ja poliittisista lähtökohdista käsin. Erilaisten ihmiskäsitysten joukossa on kaksi äärimmäistä, toisilleen täysin vastakkaista näkemystä. Hyvyyden vastakohtana pidetään pahuutta. Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa toteaa, "että pahuutta on vain suhteessa hyvyyteen. Se on jonkin hyvän pois ottamista, riistämistä, tuhoamista, turmelemista tai vahingoittamista. Pahuudella ei ole olemusta vaan se on hyvän loinen."

Voidaanko kuitenkin evoluutioteorian perusteella ajatella, että ihminen ei ole evolutiokehityksensä tässä vaiheessa vielä päässyt eroon eläimellisistä vaistotoiminnoistaan?  Niistä, jotka saavat hänet puolustamaan itsekkäästi omaa reviiriään ja omia etujaan. Olemalla vaikka pahansuopa tai ilkeä. Hankitut tiedot ja taidot eivät ole periytyviä, ne ovat opittuja. Ihmisen käyttäytyminen on eriskummallista. Jopa sivistyneillä ihmisillä. Mietin, ovatko ihmisen pyrkimykset kuitenkin pohjimmiltaan sittenkin itsekkäitä?  Tähän on päädytty mm. kristillisen ja tieteellisen ihmistutkimuksen pohjalta. Uskonnollisesta näkökulmasta asiaa tarkastellessa pohdinnat vievät usein pahan ja hyvän alkusyihin.

Koska olemme jokainen omia persooniamme, kannamme mukanamme geneettistä perimää, halusimme tai emme. Olemme elämän polun aikana oppineet erilaisia asioita, jotka muokkaavat meitä yksilöinä. Niinpä persoonallisuutemme rakentuu jatkuvasti, pala palalta. Kokemuksemme muovaavat meitä ihmisinä ja ihminen muovaa kokemuksiaan. Ei ole yhdentekevää, millaisia henkisiä ja moraalisia rakennuspalikoita käytämme. 

Mitä sitten, kun hyvyysajatteluun tulee kolhu? Kohtasin tällaisen tilanteen perjantaina. Parkkiintuneesta nahkastani meni sanasäilä  läpi. Harvoin minulle niin käy. Haastavinta tilanteessa oli se, että luottamus petettiin. Korkean moraalin ylläpitäminen itseltä vaatii tuollaisessa tilanteessa paljon, kun kohtaa ilkeyttä, pahansuopaisuutta ja pahuutta. Olisi niin helppo sivaltaa takaisin, mutta kannattaakos se? Mielestäni ei. Hyvistä tavoista on syytä pitää kiinni. Luottamus rakentuu takaisin, jos on rakentuakseen. Kuljen kuitenkin itse edelleen valitulla tiellä. Uskon hyvyyteen, vaikka kolhu kyljessä.

Maalaus: Sinikka Hautamäki
Sinikka Hautamäki on kouvolalainen taiteilija, 
jonka maalaukset ovat tunnettuja herkkyydestään.

***

"Huomasin, että minulla on aina valinnan mahdollisuuksia, 
ja toisinaan kyse on vain asenteen valinnasta."
- Judith Knowlton-


Uusin tuulin uuteen alkavaan viikkoon!
-Anu-





7.11.2015

Perfect Home kutsut





Kutsuin ystäväni kylään mennä viikolla Perfect Home sisustuskutsujen merkeissä. Olen käynyt kahdesti ystäväni luona pidetyillä kutsuilla ja tehnyt siellä ihania hankintoja ja nyt ajattelin näin ennen joulua järjestää kutsut itse. Ajatuksena oli tietysti osin myös lahjojen hankinta, mutta itselleni mieluista oli nähdä ystäviä mukavan asian äärellä. 

Kutsujen myötä koti pukeutui ihan uudenlaiseksi. Olin ennen kutsuja riisunut kodista kaikki omat sisustusesineet pois. Mielenkiintoista oli nähdä, kuinka vähässä ajassa Perfect Home tuote-esittelijä, aluevastaava Kati Alastalo,  sai kodin näyttämään ihan erilaiselta ja kauniilta. Osa tuotteista oli juuri kuin meidän kotiin luotuja. Mainiota oli nähdä, kun toinen henkilö sisustaa kotia ja näkee kodin uusin silmin. Moni esillä olevaista tuotteista olis hyvinkin voinut jäädä niille sijoilleen, niin paljon minä näistä tuotteista pidän. 
Erityisesti ihastuin tuotteista tuohon kollaasikuvassa olevaan Noble-tarjottimeen ja pronssin värisiin Sacramento lyhtyihin. 

Kuva Perfect Home sivuilta
Kuva Perfect Home sivuilta

Kuva Perfect Home sivuilta

Kuva Perfect Home sivuilta

Perfect Home tuotteet ovat laadukkaita ja mielestäni erittäin kauniita. Meillä kylpyläkin sisustettiin Perfect Home tuotteilla, kun kerran oli mahdollisuus laittaa tuotteita esille myös sinne. Harmillista, etten ottanut kuvia kylpylästä sisustettuna. Kylpylään tilasin muutamia tuotteita, joista laitan tuonnempana postausta tuemaan. 

Kuva Perfect Home sivuilta


Jos tässä vaiheessa olisi tarve ostaa uusi päiväpeitto, niin tässä olisi mieleinen tuote. Pidän vaalean, harmaan ja mudan eri sävyjen lisäksi erityiseseti turkoosin eri sävyistä. 
Kuva Perfect Home sivuilta

Tällaiset pienet kauniit hetket tuovat arkeen iloa ja eloa. Tupa täyttyi yhden illan ajaksi kauniista esineistä, mutta ennen kaikkea puheen sorinasta, naurusta ja hyvästä mielestä. Kiitos ihanille ystäville!

Perfect Home sivustolla on tuote-esittelyvideo, jonka pääset katsomaan tästä.

Mukavaa viikonloppua sinne ♥︎
-Anu-

1.11.2015

Synttärikauden avajaiset ja mango tuorejuustokakku

Tähänastisen elämän aikana olen oppinut se, että aina pitää juhlia, kun siihen on vähänkin aihetta. 

Tänään vietimme siippani ja lankoni yhteisiä synttäreitä lounaan ja kakkukahvien merkeissä. Ruoaksi valmistin välimerellistä kanapataa ja riisiä. Syksyn tullen pataruoat ovat jotenkin niin maistuvia. 

Täytekakun sijaan valmistin tuorejuustokakun. Kokeilin tällä kertaa tuorejuustokakkuun laktoositonta Valion Viola mango tuorejuustoa. Olipas muuten suun mukaista!

Ja näin kakku syntyy helposti...

Pohja
200 g esim. Digestive keksejä 
n.1 dl juoksevaa leivontamargariinia tai sulatettua voita

Täyte
5 liivatelehteä
400 g   Valion Viola mango tuorejuustoa
1 ½ dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
3-4 rkl sitruunamehua
4 dl kuohukermaa
4 rkl sitruunamehua

Kuorrute
2 dl mangososetta 
3 liivatelehteä
3 rkl kiehuvaa vettä tai sirtuunamehua
        vaniljasokeria maun mukaan

Murenna keksit ja lisää rasva muruseokseen. Laita leivinpaperi irtovuoan (halkaisija n.25-28 cm) pohjalle ja levitä keksiseos vuoan pohjalle tasaisesti.
Liota 5 kpl liivatetta kylmässä vedessä pehmeiksi. Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Sekoita sokerit ja sitruunamehu mango tuorejuustoon. Sulata liivatteet (purista liivatteista vesi hyvin pois) kiehuvaan sitruunamehutilkkaan. Kaada liivate ohuena norona juuston joukkoon ja sekoita massa. Lisää kermavaahto mukaan ja sekoita juusto-kermavaahtoseos tasaiseksi.
Kaada täyte  pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna juustokakun hyytyä jääkaapissa mieluiten yön yli tai ainakin useampi tunti. 
Kuorrute
Liota 3kpl liivatetta kylmässä vedessä pehmeiksi. Kuumenna 3 rkl vettä tai sitruunamehua kiehuvaksi ja  sulata liivatteet veteen. Lisää liivateseos mangososeeseen ja mausta sose tarvittaessa vaniljasokerilla. Kaada mangoseos kakun päälle ja nosta kakku kylmään muutamaksi tunniksi
***
Kakku syntyy siis vähällä vaivalla ja jos kuorrutetta ei jaksa erikseen ryhtyä tekemään, niin eipä haittaa mitään. Kakun voi koristella vaikka säilötyillä mangoviipaleilla siinä vaiheessa, kun kakkumassan on kaatanut vuokaan. Näin viipaleet kiinnittyvät hyvin kakun pintaan. 
Tätä reseptiä on helppo muutella käyttämällä kakkumassassa eri makuisia tuorejuustoja, joita Valiolla (Viola) on ainakin sitruunan, appelsiinin ja vaniljan makuisena. Myös maustetut rahkat toimivat tässä hyvin. Jos makumaailmaa muuttaa, niin liivatteet voi tällöin sekoittaa kiehuvaan vesitilkkaan.
Niin se kuukausikin jo vaihtui marraskuuksi. Meillä juhlakausi jatkuu ja kuopuksen synttäreitä juhlitaan sitten heti jo ensi viikonloppuna. 

♥︎ Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle ♥︎

Herkkuterkuin 
-Anu-


25.10.2015

Jalat nuudelina

Kolme päivää shoppailua Tallinnassa on takana. Jalat ovat ihan nuudelia. Meillä molemmilla, tyttärellä ja minulla. Buranasta on tullut viimepäivien suosikkituote. Siinäpä lyhyt kooste syyslomasta.
♥︎ ♥︎ ♥︎

Olin siis nuoremman tyttäreni kanssa viettämässä kaksin pientä syyslomaa nuoren shoppailijan paratiisissa, sanoisin. Pääpaino tällä reissulla oli kierteleminen ensisijaisesti kosmetiikka- ja (nuoriso)vaateliikkeissä ja niitähän siis riitti. Onneksi hinnat ovat asianmukaisia ja vaatetarpeitakin oli, ettei ihan hunningolla ostosten kanssa oltu. Kallein yksittäinen ostos tyttärelle oli nahkaiset ratsastusmalliset talvisaappaat, jotka täällä kotimaassa maksaisivat parisataa euroa, niin tuolta ne saimme 120 euron hintaan. Onnekseni Kaubamajassa oli juuri kaikki talvikengät -20% partnerkortin haltijoille ja sehän siis piti hankkiman, kun alennusta kerran sai. 

Toisena päivänä otimme taksin allemme ja suuntasimme kohti Telliskivikadun liikkeitä. Telliskivi loomelinnak aluetta mainostettiin vuosi sitten kesällä Kodin Kuvalehdessä ja sen perusteella tuonne alueelle sitten suunnattiin toiveikkaina, josko sieltä löytyisi ihania sisustusliikkeitä. Mielenkiintoinen alue ja muutama pieni liike löydettiin, joskaan ei sellaisia, mitä kuvittelin, mutta samalla koettiin kyllä mukava ekskursio päivän piristykseksi. Home Art liikkeestä löysimme aivan ihanan mandariinin ja vihreän teen yhdistelmän tuoksuista S.P.A suihkusaippuaa.
Matkaseuralaistani ei yhtään viehättänyt ajatus ratikka-ajelusta, joten "pienen" promenadin jälkeen saimme kun saimmekin huikattua taksin ja matka jatkui jälleen kohti keskustaa. 

Vanhassa kaupungissa kierrellessämme vesisade, lähinnä mukavasti kasteleva tihkusade, yltyi. Ehdimme käydä muutaman antiikkiliikkeen ja gallerian oven takana, mutta liikkeet olivat jostain syystä  kiinni. Olisiko säätila ja hinku ostoksille aiheuttanut sen, ettei matkaseuralainen jaksanut kovin pitkään innostua alueen nähtävyyksistä. Päätimme palata alueelle reissun kolmantena päivänä tai sitten joulumarkkinoiden aikaan. 

Itselleni asettama "älä osta mitään turhaa kampanja" tehosi kohtuullisen hyvin. Ainoastaan ihanat tuoksut saivat minut sekaisin ja siksipä matkaan lähti mustikalle, "freesille" ja mansikalle tuoksuvat aromatisoidut kylpysuolapallot, eli soolapallid. 

Nämä ihanat tuoksupallot saivat heti kotiin tultuamme paikkansa eestiläisen taiteilijan Ekaterina Sokolovskaya naivistisesta kalavadista, minkä ostin kesällä taidenäyttelystä suomesta. 

Kaubamajasta löysin JOIK tuotemerkin (luonnonmukaista kosmetiikkaa ja tuotteita) ihanan tuoksuisia huonetuoksuja. Tällä kertaa mukaan lähti vaniljan, freshin sekä greipin & mandariinin tuoksuiset huonetuoksut. 
 Lisäksi ostin vartalovoiteita, muutaman soijavahasta valmistetun tuoksukynttilän, kuorinta-aineen ja öljymäisen silmämeikinpoistoaineen. 

Keskiyöllä kotiin palattuamme purin tuomiset kodinhoitohuoneen pöydälle ja voitte vaan kuvitella, millaiset aromaattiset tuoksut meillä nyt on. 

Niin siitä vanhan kaupungin uudelleen kiertelystä... 
Kolmantena päivänä jalat olivat kuin ylikypsää nuudelia, nivelet huusivat glooriaa ja kaiken lisäksi tytär heräsi kovin flunssaisena aamuun, joten sinne emme tällä reissulla enää uudellen suunnanneet.

Syyslomamatka oli ihana, kuten Fiinu yöllä kotiin tullessamme totesi, mutta samaan hengenvetoon totesi myös, että ihanaa olla kotona ja päästä nukkumaan omaan sänkyyn. Meillä oli ihana lomanen. 

Tämän päivän olen viettänyt istuskellen takkatulen äärellä villatakkiin kääriytyen ladaten akkuja ja lepuutellen jalkoja. Kunhan päivä vähän hämärtyy, kuten tänään aikaisin niin tapahtuukin, kiitos kellojen siirtelystä, siirryn tästä kohti kotikylpylää. 
Lasken ammeeseen lämmintä vettä, tipautan veteen jonkin noista ihanista kylpypalloista, laitan ihanaa rentouttavaa musiikkia soimaan, sytyttelen kynttilät ja hemmottelen itseäni veden syleilyssä. Hyvä puoli tästä kellojen siirtelystä on se, että tänään saa hyvällä omalla tunnolla viettää yhden lorvitunnin itsensä hemmotteluun ♥︎

"Pidä itsestäsi huolta
helli itseäsi, ilahduta itseäsi
anna yllätyslahja itsellesi.
Se ei ole syntiä
vaan oikeaa rakkautta!
Sinä olet tärkein
mitä sinulla on.
Ja kun sinulla
on hyvä olla
sinun lähelläsi
on myös toisten
hyvä olla!"

-Marleena Ansio-


Hemmottele sinäkin itseäsi!
-Anu-