Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

7.1.2015

Pihapiirin elämää

Iltapäivällä kahden ajoissa havahduin takametsikössä olevaan metsäjänikseen. 
Siellä se pörheänä istuskeli ja välillä johonkin ääneen havahtui ja korviaan nosteli.

Pitkän tovin istuskeli paikoillaan, 
ei kiirettä minnekkään.
 Sinisen hetken tultua havahtui iltapäiväpesuille.
Pitkään iteään nuoleskeli ja kinttujaan oikoi. 
Pesun jälkeen nivelet lienee jäykistelleet, 
kun ryhtyi metsäjänis venyttelypuuhiin. 
Nousi ensin vähän ylös, 
korviaan nosti ja pyöritteli nenää. 
Nousi lisää ja kuulosteli ympärilleen, 
korviaan lisää luimisteli, kunnes selkänsä köyristi, 
kuin kissat konsanaan. 

Iso otus tuo metsäjänis. 
Vaaraa ei liene havainnut, koska sijoilleen jäi. 
Pimeän laskeuduttua  vielä samoilla sijoilla istuskeli, 
pörröisenä pallerona, 
hipi hiljaa paikoillaan.
***
Joka hetki on poikkeus.
-Samuli Paronen-
***

Pieni hetki sinne jaettuna
-Anu-

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Täällä me tyttöjen kanssa sitä ihailtiin pitkät pätkät, suloinen pallero.

      Poista
  2. Oletpa onnistunut nappaamaan hyvän kuvasarjan! Meillä ei noita otusia ole muuten näkynytkään tänä talvena pihapiirissä. En kyllä tiedä, osaisinko erottaa metsäjänistä rusakosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi :)
      Tämä oli kyllä nyt ihan puhdan sattuma. Olin iltapäivällä poikkeuksellisesti kotona töissä. Kamerassa oli aiemmasta kuvauskerrasta jäänyt pitkä putki kiinni ja kamera oli pöydällä. Kuvat on otettu ikkunan läpi.
      Meillä vanhempi tyttäristä on erityisen pätevä biologiassa, häneltä sain perusteellisen selvityksen rusakon ja metsäjäniksen eroista :)

      Poista
  3. Hieno kuvasarja! Harvoin tuollaisen varmaan omasta ikkunasta saa otettua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele :) Joskus onnistaa - tuo oli sellainen valonpilkahdus tammikuussa.

      Poista

Ilahdun jättämästäsi viestistä!