Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

19.2.2015

Suru



"Se saapui. 
Jälleen.
Se on lähetetty pois useasti
ja toivotettu hyvää matkaa,  
ja pyydetty, 
ettei palaisi. 
En halunnut sitä meille kunniavieraaksi. 

Olisi pysynyt pois.
Sitten se kuitenkin palasi. 
Tuli lupaa kysymättä ja jäi.
Liian nopeasti.
Suru. 

Pyysin vierasta poistumaan, 
ja esitin toiveen,
että käytämme aikalisän. 
Ei suostunut.

Kuristaa ja kyyneleet kumpuavat. 
Sanoja ei tule.
Tämä on jälleen erilaista. 
Tähän ei totu.

Meitä oli vain enää me.
Muut ovat liian aikaisin lähteneitä. 
Niin sinäkin nyt.

Sinusta en olisi halunnut  luopua.
Jouduin kuitenkin.
Siskoni, olet rakas."

-Anu-



15.2.2015

Laskiaissunnuntain soidinmenot

Tänään näimme puolisoni kanssa jotain sellaista, mitä ei meistä kumpikaan ole ikinä aiemmin nähnyt. Ajeltiin aamupäivällä maalla ja yhden peltoaukean keskellä olevan tien risteyksessä oli alkamassa fasaanikukkojen soidinmenot. Pysäytimme auton ja onnekseni minulla oli kamera matkassa ja ihan käden ulottuvilla.

Tien pientareella oli kaksi fasaanikukkoa ja kaksi naarasta. Toinen naaraista oli ensin hyvin lähellä kukkoja ja toinen ojan pohjalla. Hetken päästä kanat siirtyivät suosiolla pensaiden suojaan. Tämän jälkeen alkoi melkoinen elämä ihan auton keulan edessä ja hetken päästä auton sivulla. 

Kukot eivät viis veisanneet pysähtyneestä autosta, vaan alkoivat kiivaasti kamppailla keskenään.



Suomen riistakeskuksen mukaan fasaanikukko kerää keväällä ympärilleen haaremin, jossa on useita, jopa 6-7 naarasta. Koiras puolustaa haaremiaan petoeläimiä ja muita koiraita vastaan. Koiraiden väliset tappelut voivat olla hyvinkin ankaria. Kaikki kukot eivät onnistu saamaan naarasta, koska naaraat itse valitsevat mielestään parhaan kukon.





Tässä kisassa taisi oli siis kyse siitä, kumpi saa molemmat kanat, vai saako lopulta kumpikaan. Kukot välillä tuijottivat toisiaan ja sen jälkeen hyppivät toistensa päälle. Sulat ja höyhenet pölisivät, kun kukot riipivät toisiaan kynsillä ja näykkivät toisiaan kaulasta. Tätä menoa jatkui ainakin kymmenisen minuuttia ja otoksena minulla on kamerassa toistasataa kuvaa tästä kamppailusta. Avasin kaksi kertaa auton ovenkin ottaakseni kuvia, eivätkä nämä kaksi kukkoa siitäkään häiriintyneet. 



Lopulta kukot havaitsivat meidät ja lähtivät peräperää juoksemaan tietä pitkin pakoon, silloinkin toisiaan pöllyttäen. 
Joku paparatsaa meitä...

Välillä sitä kuvainnollisesti lähes törmää ihan mielettöman hienoihin asioihin. Tämäkin näytelmä oli varmaan sellainen "kerran elämässä" kerta. Uskomattoman hieno kokemus näin laskiaissunnuntain iloksi.


"Elämäämme sulostuttavat onnen hetket tulevat ylätyksenä. 
Me emme niinkään tartu niihin, 
pikemminkin ne tarttuvat meihin"
-Ashley Montagu-



Aurinkoista alkavaa viikkoa sinulle!
-Anu-

10.2.2015

Muistojen arkistot ja sielun maisemat




Olen viime päivinä pohtinut jälleen paljon elämää - sen kulkua, mutkia, mäkiä (ylä- ja alamäkiä), kuhmuja, iloja, onnea ja suruja. Mietin sitä, mitä meistä jää, kun meitä ei enää ole. Mietin, millaisen jäljen jätän, vai jätänkö mitään? 

Pohdinnoissa palasin monet kerrat lapsuuteni muistoihin ja mielenmaisemiin, ilon hetkiin ja niihin tuokioihin, jotka erityisesti olen kokenut turvallisina. Niistä on jäänyt hyvä mieli, onnen tunne ja tunne siitä, että on ollut rakastettu. Monet hyvät muistot liittyvät yhdessäoloon. Ihan siihen tavalliseen arkeen. Grillatun kyljyksen tuoksuun mökillä, tuntitolkulla saunomiseen ja uimiseen läheisten kanssa (saunoin ja uin aina alusta loppuun kaikkien kanssa ja omat uinnit nupiksi, viis siitä, vaikka huulet sinersivät) ja  omasta maasta nostettuun makoisaan porkkanaan, joka pestiin lähdevedellä ja syötiin samantien. Omppulimppariin, jota harvoin saatiin, mutta kun saatiin, niin miten hyvää se olikaan ja  siihen miten isä sunnuntaina paistoi rautapannulla ruisleipää, kananmunia ja lauantaimakkarasta kuppeja ja lauloi samalla iskelmiä. Siihen, miten istuin pyykkiä vedettäessä lakanan alla ja nautin, kun puhtaan lakanan tuoksu ja ilmavirta räpsästäessä lakanaa hiveli kasvoja. Siihen, kuinka köllöttelin vaarini kanssa sängyllä koulun jälkeen ja hyökkäsimme rintamalla (kaikki sodat sodittiin). Siihen, kuinka ihanaa olikaan, kun lähes seitsemän vuotta vanhempi siskoni otti minut mukaan ensimmäistä kertaa elokuviin kavereidensa kanssa. Voi, miten ylpeä olinkaan, kun pääsin isojen tyttöjen kanssa elokuviin. Siihen, kuinka hyvältä maistuikaan mummon leipomat Hannatädin piparit eiryisesti, kun ne uitti ensin melko veteläksi kahvissa ja siihen, miten äiti helli ja rapsutti päätä, kun oli hellyyden kaipuu...

Kun oikein pohtimaan ja muistelemaan ryhtyy, niin onnellsia hetkiä on paljon pitkin matkaa ja ne kantavat läpi elämän. Ihania muistojen aarteita, jotka seuraavat mukana ja jotka on kätketty muistojen arkistoon <3

Kun nämä rakkaat ihmiset, jotka ovat tuoneet iloa ja jakaneet rakkauttaan, jotka ovat ensin hoivanneet ja sitten itse on hoivannut heitä, poistuivat ympäriltä, niin muistot kantavat ja se on hyvä niin. Hyviä muistoja kannattaa vaalia ja niihin on ihana palata. Turvasatamaan - mielenmaisemiin, onnen hetkiin.

Monta kertaa, kun olo on ollut haastava ja elämässä on tullut vastaan ryppyjä, ryhdyn tietoisesti pohtimaan sielun- ja mielenmaisemaani. Jostain syystä siihen liittyy lähes aina vesiluonto, kesä tai mökillä oloon perheen ja isovanhempien kanssa.  Siksipä ehkä halajan maalle, veden äärelle ja vesille nykyään useammin ja useammin. 

Kun on näitä asioita ryhtynyt pohtimaan, niin huomaan rauhoittuvani.  Niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa, kannattaa aina vaikuttaa. Niille, joille ei itse voi tehdä mitään, on otettava sellasena kuin ne annetaan. 

Joka ilta viimeiseksi, ennen nukahtamista pohdin päivän kulkua ja poimin sieltä yhden tai kaksi hyvää ja iloa tuottanutta asiaa. Usein ne ovat hyvin pieniä, ohikiitäviä hetkiä, mutta tärkeitä. Hetki voi olla hymy, kaunis ele tai sananen. Mukava teko tai hyvin hoidettu asia. Se voi olla aamulla työmatkalla vastaan tullut linja-auto, jossa "otsassa" lukee isolla valokirjaimin huomenta tai halaus läheisiltä. 

Niitä pieniä elämän iloja, elämän suolaa, jotka nostavat hymyn suupielliin, niin, että uni tulee hymyillen. 



Millainen on sinun sielunmaisema? Millaisia aarteita muistojen arkistosi on kätketty?


Hymy ja ajatus pohdintoihisi täältä sinne:)
-Anu-











9.2.2015

Kevätkimppu ja sukat siskolta

 "Pienten asioiden aamukasteessa sydän löytää päivänkoittonsa ja virkistyy"
-Kahil Gibran-
Sunnuntaina ostin alkavan viikon iloksi ja sielun hyvinvoinniksi itselleni ja perheelle hempeän kukkakimpun. Vahakukka on olemukseltaan herkkä ja kaunis, yksi lempikukistani (niitä kylläkin on monta, koska olen kukkafriikki). Koska halusin ehdottomasti kimppuun vahakukkaa runsaasti, kimpusta sidottiin tällä kertaa limenvihreä ja vaaleanpunainen.

Sunnuntai-iltana maalta kotiin lähtiessään siskoni ilahdutti minua kutomillaan villasukilla. Sukat olivat sattumalta juuri kimpun väriset :)
Sukat ovat ohuet, sopivan napakat ja istuvat jalkaan erittäin hyvin. Varret ovat tarkoituksella lyhyet. Tepastelen kotosalla lähes aina siskoni kutomissa villasukissa - elämään pieniä nautintoja sekin.
"Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät 
ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä päivänkoitto"
-Kahil Gibran-

Mukavaa maanataita sinulle!
-Anu-

8.2.2015

Sunnuntain toivotut sairasvuoteelta

Meillä on tapana, että sairasvuoteella köllöttelevä saa toivoa syötäväksi mitä mieli tekee. No, kaviaaria tai muuta sen kaltaista super€foodia ei sallita, mutta noin niinkuin muuten toiveet toteutetaan, järjen rajoissa toki. 

Tänään toiveet olivat helpot. Kanaruokaa, ruusukaalia ja maitohuttua. Nuorimmainen, joka meillä on kova kokkaamaan, sairastui perjantaina. Hänen oli tarkoitus mennä loihtimaan lauantaina siskoni perheelle päivällinen, mikä sitten jäi sattuneesta syystä toteutumatta. Niinpä meillä oli kanaa jo kaapissa pakettikaupalla valmiina, joten ruokaa loihtimaan...



Tämä kanaruoka on maukas ja tulee helposti. Broilerin minuuttipihvien väliin laitoin lusikallisen  ruohosipulituorejuustoa, ripauksen mango-curry maustetta ja coctailtikulla rulla kiinni. Rullat ladoin pataan, päälle ropsautin vielä vähän mango-curry maustetta, rakuunaa, suolaa sekä ruokakermaa. Tein rullia neljästä paketista, joissa oli yhteensä 18 minuuttipihviä. Kermaa laitoin 3 purkkia, joista yksi oli yrttikermaa. Hauduttelin rullia kannellisessa padassa kiertoilmauunissa 170 asteessa tunnin verran. Tästä riittää evästä huomisellekin päivälle.
Sillä välin, kun kanarullat hautuivat uunissa, valmistelin salaatit. Kauppaan oli tullut keväätsipulia :) ja kotimaisia tomaatteja, jotka näyttivät ja maistuivat jo tomaateilta. Kevät tulee! 
Lorautin erittäin hyvää oliiviöljyä, jota olen saanut siskoltani tuomisiksi, tomaattien päälle sekä ropsautin hivenen sormisuolaa ja mustapippuria kupeeseen.


Perussalaattiin lisäsin vain tuoretta maksoisaa ananasta. Lisukkeeksi keitin riisiä sekä ruusu- ja parsakaalia. 

Jälkiruoaksi tein mansikkahuttua, eli suomeksi maissikiisseliä, jossa kupin pohjalla on mansikkahilloa ja maissikiisseli sen päällä. Lähikauppaan oli tulut myyntiin espanjalaisia mansikoita, jotka maistuivatkin mansikoille, joten niitä sitten laitoin hutun päälle. 
Täytyy sanoa, että hyvät ja helpot olivat  nuorimmaisella toiveet ja ruoka oli makoisaa, vaikka itse sanonkin:) Sairaallekin ruoka maistui, siksipä tämä toive onkin aikanaan meidän perheessä kehitelty. 


Iloa alkavaan viikkoon!
-Anu-


7.2.2015

Kevät koittaa - antia venemessuilta

Nyt se sitten on korkattu - kevään odotus ja venekausi!
Vietimme tänään viisi tuntia messuilla kierrellen ja katsellen ihania veneitä, moottoreita, potkureita ja muuta oheistuotteistoa.
Nämä pronssiset potkurit ovat muotokieleltään erityisen kauniita, pyöreämuotoisia ja viehättäviä. Näitä on ihan pakko päästä katselemaan messuilla. Olenkohan outolintu?


Evinrudelta oli tullut markkinoille uusi mallisarja. Moottorit ovat potkureiden lisäksi myös minun "heikkous". Tässä uudessa mallissa korostuu jykevä, mutta mielestäni kaunis muotokieli, joka viestii voimaa ja tahtoa. 



Mutta tässäpä vasta kaunokainen  onkin. Kyseessä on Volvo Penta IPS vetolaite. Tässä vaiheessa ei liene jäänyt kenellekään epäselväksi, että täällä rouva on jotenkin haksahtanut sulavalinjaisiin, kauniisin, muotokieleltään pyöreän mallisiin moottoreihin ja potkureihin. Kauneus on katsojan silmässä, vai mitä?


Tämä kaunotar on vuosimallia 1905. Kerrassaan upeasti kunnostettu mahonkivene, jonka kyydissä olisi ihana puksutella laineilla ja nautiskella salongissa shampanjaa ja mansikoita. 



Tässä kunnostetussa mahonkiveneessä oli jylhä, mutta kaunis rosterinen keulavahvistus ja näyttävät köyden ohjaimet. 

Chris Craft on tämä amerikkalainen nykyajan vaatimukset täyttävä vanhaa glamouria henkivä vene. So nice. Vene täynnä upeita yksityiskohtia ja tämä lady on ihan myyty :D

Mutta sitten tähän unelmaan. Grandezza 39. Tätä olemme käyneet Uivassa sekä muutaman kerran venemessuilla ihailemassa, niin tänäänkin. 

Keulakajuutassa on kahdelle vuode, jonka saa näppärästi 
liu´utettua joko yhteispunkaksi tai erilleen. Isompi kajuutta on salongin alla. Pentteri on tilava ja toimiva. Toiletti ja suihku on erotettu seinämällä. Takakannella on sohvaryhmä ja pöytä + grilli. Tässä on mielestäni suomalainen (veneet valmistetaan Kokkolassa) taidonnäyte. Veneessä on tarkkaan mietityt tilat ja vene täynnä kauniita ja toimivia yksityiskohtia. Tästä unelmasta on tullut uusi  malli, 40 CA, jossa on hiukan enemmän pituutta, lähinnä perässä, uimakannella. Tää vois tahtoa tällaisen :)


Sea-Doo osastolta löytyi ihan minun värinen vesijetti. Aika hyvä perustelu hankintamietinnälle, vai mitä? Näitä jo katselimme "sillä silmällä" viime keväänä Düsseldorfin venemessuilla. 

***

No... unelmiahan saa olla. Kotiin tullessa korkkasimme shampanjapullon ja laitoimme takkaan tulet. Nyt vain sitä lottovoittoa odottelemaan :D

Ihanaa lauantaiehtoota sinulle!
-Anu-

6.2.2015

Venemessuille valmistautumista


Kuva täältä
Viime vuonna kävimme Düsseldorfin venemessuilla haistelemassa veneilytuulia. Pidennetty viikonloppu messuilla oli ihana, joskin jaloille erityisen rankka rupeama. Düsseldorfin messuilla oli 17 hallia (ei mitään pieniä halleja) täynnä veneitä, isoja ja pieniä sekä siltä väliltä, veneilyyn liittyviä oheistuotteita ja vesiurheiluvälineitä. Hallien välillä kulki messubussi. Massiiviset messut verraten suomalaiseen vastaavaan tapahtumaan. 

Tänään auksesi messukeskuksessa Helsingissä venemessut. Huomenna lähdemme messuille puolisoni kanssa. Messuja on meillä odotettu tovi jos toinenkin. Veneilylehtiä on luettu, karttoja katseltu ja fiilistelty kauden avausta. Meille veneilykausi alkaa henkisesti messuista. Veneen vesillelaskua odotetaan tuon jälkeen kiivaasti. Onneksi joka päivä päivä pitenee ja venekausi lähenee. Tänään tuoksui jo keväälle ja aurinko armaskin näyttäytyi :)



Mukavaa alkavaa viikonloppua!
-Anu-