Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

29.3.2015

Palmusunnuntain DIY pääsiäispuuhia


Tänään heti aamusta kylvin (vihdoin) tomaatin ja kurkun siemenet multaan. Tässä olen itselleni asettamasta aikataulusta nyt hitusen jäljessä. Toivottavasti siemenet jaksavat itää hyvin ja taimet kasvaa ennen kesäkuuta istutuskokoon. 

Tämän jälkeen ryhdyin tekemään pääsiäisaskareita. Olin jo muutama viikko sitten ostanut kipsisidosta apteekista munankuoritöitä varten, mutta nyt oli luova hetki toteuttaa suunnitelmat. Useista blogeista ja pinterestissä olen katsellut näitä hauskoja munankuoritöitä. Siispä tuumasta toimeen ja puhaltamaan ilmapalloja ja sen jälkeen palastelemaan kipsisidosta, uittamaan sidospalat vedessä ja levittelemään sidokset  pallon päälle. Itselläni oli pieniä muovisia kukkalautasia, jonka päälle laitoin valmiit kipsityöt kuivumaaan. Annoin töiden kuivahtaa noin tunnin veran, jonka jälkeen puhkaisin pallon pois. Täysin kuivaksi työt kuivuvat tämän jälkeen noin vuorokaudessa. 
Kipsitöiden jälkeen ryhdyin tekemään fanttilangasta ruohoa. Viime keväänä tein ensimmäiset fanttiruohot ja niistä tuli perhe- ja ystäväpiirissä menestys. Nyt kaivoin varastosta maalta puretun saunan vanhaa seinälautaa, jota taltalla hieman koversin, jotta ruohon sai kauniimmin lautaan kiinnitettyä. Liimasin fanttilangan pätkät kuumaliimalla kiinni. Langan toisen pään leikkasin vinoon, jotta ruohosta tulisi elävämmän näköinen. 
Munankuoreen tuunasin viimevuotisen ruohon liimaamalla siihen höyheniä kupeeseen. 

Askareiden lomassa pesin jälleen sunnuntaiseen tapaan pyykkiä ja tein päivällistä. Perhe toivoi omatekoisia hampurilaisia, joten pyöräytin sämpylätaikinan kohoamaan ja siinä välissä paistoin jauhelihapihvit. Jauhelihapihveihin laitoin aurinkokuivattua tomaattia makua antamaan. (Näyttävt tuossa kuvassa ihan rusinoilta :))
Maukkaita olivat!

Minulla on muutama päivä töitä ja sitten alkaakin pääsiäisloma.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinne!
-Anu-


28.3.2015

Kevätmessujen antia

Illansuussa kotiuduttiin perheen ja mummon kanssa päivän mittaiselta Kevätmessureissulta Helsingistä. Ideoita etsittiin niin omalle pihalle kuin maallekin. Kuten arvata saattaa, niin messuilla piisasi väkeä välillä tungokseen asti, mutta se ei tahtia haitannut. Messukeskuksen alakerran oli tällä erää valloittanut Kevät Puutarha, Oma mökki, Oma koti, Sisusta! ja Lähiruoka & luomu. 

Kevät puutarhassa oli myytävänä jos jonkinlaista taimea, sipulia, kukkaa, siementä ja juurakkoa. Ja kumma kyllä, yhtään edellä mainituista ei lähtenyt kotiin viemisiksi. Mitä itsehillintää!
Ideoita ja ajatuksia tarttui mukaan sitäkin enemmän. Tällaisen pesusoikkotelineen taidan tehdä meillekin. Seinille laitetut sammaltaulut olivat myös kiehtovia. Hortensiapenkki oli muuten vaan niin kaunis, joten olihan siitäkin kuva napattava.
Tämän kevään ja kesän juttu ihan selkeästi on bambu. Itselläni oli juuri kuvan kaltainen bambu toissa kesänä pihalla. Syksyn tullen nostin sen kylpylään, jossa se viihtyikin helmikuulle. Taisi olla valon vähyys, joka sitten niivitti bambun. Jossain aamutelkkarijutussa puutarhuri kertoili, että nyt Suomeen markkinoille tullut versio saattaisi hyvinkin talvehtia. Mene ja tiedä. No, ihan sama, mutta meille tulee tänä kesänä bambua pihalle. Osa pihasta meillä on japanilaistyylinen, joten sinne se hyvin sopii
Isäntä ja tyttäret totesivat tästä betonipöydästä, että sellainen on sitten seuraava meillä tehtävä betonityö:) Kuka sellaisen tekee ja milloin sellainen ihme tapahtuisi, jäi hieman pimentoon :D
Erilaisia grillikotia, pieniä saunatupia, vajoja ja aittoja oli myös runsaasti nähtävillä. Sillä silmällä osaa vilkuilin, josko saariunelmaan läytyisi vinkkiä ja löytyihän se - kunttakatto! Minusta aivan ihastuttava, mutta isäntä on kanssani ihan eri linjoilla... Ajatushan meillä on se, että mökki olisi hyvinkin huomaamaton ja maastoutunut ympäristöönsä, mutta mitä ilmeisemmin tuo katto jää haaveilun tasolle :)
Mutta mitä herkkuja...

Näitä(kään) en ostanut, vaikka tiskin edessä vierähti tovi jos toinenkin silmillä syöden. Bambutikkuihin on pujoitettu hedelmiä ja sitten koko komeus on uitettu suklaassa, namskis. Mansikat olivat kooltaan ihan älyttömän isoja. Litraan ei kovin montaa jättimansikkaa mahtunut. Ihailun puolelle siis jäi nämä herkut.

Summa summarum - messuilla tuli käytyä ja mukavaahan siellä oli. Sain myös mukaan yllätyskassin, johon palaan tuonnempana. 

Ensi yönä siirrytäänkin sitten kesäaikaaan, joten muistakaahan siirtää kellon viisareita kohti kesää :)

-Anu-



22.3.2015

Sunnuntain pyykkisutinat ja rentouttava kahvitteluhetki

Tänään koko päivä on mennyt touhutessa kodinhoitohuoneessa. Pyykkiä oli kertynyt ihan käsittämättömät määrät. Kyllä huomaa, että talon emäntä on mennä viikolla tehnyt arki-iltaisin ihan muuta, kuin kotitöitä :D
Pyykkiä on tänään pesty konetolkulla, levitetty pyykkiä ja puhtaita vaatteita viikattu, lakanoita ja pyhkeitä mankeloitu korillinen, silitetty ja roudattu puhdasta pyykkiä oikeille paikoilleen... ja silti vielä olisi useampi koneellinen pestävää pyykkiä odottamassa vuoroaan. No, onneksi kone hoitaa pesupuolen. Pientä supporttia olen nuorisolle antanut pyykkihuollon osalta ❤︎


Myöhäisessä iltapäivässä rauhoituttiin toviksi ja juotiin mummon kansa nuorimmaisen myöhästyneet nimpparikahvit. Leipominen sujui tänään yhteistuumin nuorimmaisen ja isännän kanssa, koska itseltä olisi aika loppunut tyystin kesken. Kakkupohja syntyi nopeasti ja helposti kääretortusta. Väliin laitetiin mansikkahilloa ja itse keitettyä vaniljakastiketta. Kakun koristeluun jäi himppusen vähän aikaa, mutta koska oli päätetty tehdä pupukakku, niin sehän tehtiin. Tämän koristeluvinkin löysin tuolta pintrestin ihmeellisestä maailmasta :)

Vähän näistä koristeista  tuli rujon näköisiä (minä siis koristelin kaikessa kiireessä), mutta pupukakku syntyi kuitenkin :) Pääasia oli, että kakku oli erityisen maittavaa (kiitos muun perheen). 

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
-Anu-

Kevättä rinnassa ja kuistin uusi ilme

Mennyt viikko oli kiireinen ja työntäyteinen. Revontulet, jotka täällä näkyivät kuulemma erittäin hyvin, jäivät minulta livenä näkemättä ja kuvaamatta, kun uni painoi silmät kiinni. Auringonpimennyksen aikaan olin siirtymätaipaleella kokouspaikasta toiseen, mutta pimennys oli hyvin havaittavissa ympäristön vaihtaessa väriään. Luonto on antanut kyllä parastaa viime viikolla. Onnekseni Jovelan Johanna jakoi ihania luontolinkkejä vapaiden hetkien iloksi. Kyllä on muuten ihanan rentouttavaa katsella eläinten touhuja. 
Perjantaina kotiin ajellessa oli ihan pakko piipahtaa ostamassa keväinen kimppu pöydälle. Samalla matkaan tarttui kirsikkapuun oksia muutama kappale. Nyt odottelen kukkien puhkeamista. 
Jo viime viikonlopun aikaan kävin Pentikillä katsastamassa, millainen kevät sinne on tullut. Ajatuksissa oli ostaa sinisävyistä hortensiakangasta ja tehdä siitä kuistin pöydälle liina. Puotiin sisään kävellessä katseeni naulautui kuitenkin ihanan keväiseen ja raikkaaseen narsissikankaaseen, joten hortensia kalpeni tämän rinnalla ja matkaan lähti kaksi narsissisarjan tyynynpäällistä ja pala kangasta. Niinpä kuisti pukeutui raikkaan kevääseen kuosiin. 
Tällä juuri leivottiin kakkupohja. Iltapäivällä juodaan kaffet nuorimmaisen mennä viikolla olleiden nimppereiden kunniaksi. 

Aurinkoista sunnuntaita sinne!
-Anu-

15.3.2015

Terassikauden avaus

Sunnuntaiaamuna nukuttiin pitkään ja sen jälkeen syötiin hitaasti nautiskellen aamiainen. Aamu käynnistyi ihanasti luonnonjogurtilla, johon lisäsin  hedelmiä ja mysliä. Granaattiomena on yksi suosikeistani pirteän maun vuoksi. Aamukahviin surautin päälle rasvattomasta maidosta vaahdon ja pinnalle rouhaisin muutaman kahvipapumakeisen. 
Lauantaina kauppareissulta mukaan tarttui rove mämmiä. Ensimmäiset mämmit on siis nyt syöty tänä keväänä. Taitaa olla niin, että mämmi jakaa ihmiset aika hyvin puolesta ja vastaan. Mämmistä joko tykkää tai sitten ei lainkaan. Meillä esikoinen ei mämmiin koske, mutta muille mämmi maittaa hyvin. 
Iltapäivällä siirryin pihahommiin toviksi ja leikkasin reilulla kädellä lehtikuusta. Lehtikuusi on sellainen bonsain tyylinen ja pysyy hyvin ruodussaan, kun sitä leikkaa useamman kerran vuodessa. Kauppareissulta mukaan lähti myös useampi tete a tete, jotka laittelin pihalle tuomaan väriä ja kevätmieltä. 
Kevätaurinko on jo sulatanut lumet pihakiveyksiltä ja terasseilta kokonaan, joten tänään meillä avattiin terassikausi. Kannoin pihakalusteet talvisäilöstä terasseille ja nyt toivoa sopii, ettei ihan mahdoton takatalvi iske :)

Iloa ja aurinkoa alkavaan viikkoon!
-Anu-


14.3.2015

Piipahdus maalla ja pihamaan ihmeitä

Tänään kävin maalla katsomassa lumitilannetta ja lampsin pitkin tiluksia ihanassa auringonpaisteessa. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpötila kohosi lähemmäs kahdeksaa astetta. Vielä menee tovi, ennen kuin kapsuttelemaan ja istutuspuuhiin päästään, mutta hurjaa vauhtia lumi kyllä sulaa ja sekös tuntuu mukavalta. Pahoja talvivaurioitakaan ei onneksi ollut havaittavissa. 
Kotipihalla mäntyä pitkin kiipeävä köynnöshortensia oli pullistellut silmut ja avannut jo muutamat lehdet. 
Onneksi takametsässä majaileva jänis ei ole pistänyt hortensiaa parempiin suihin, vaikka sitä en ollut suojannut talveksi lainkaan. Torstaina takametsässä ihan lähellä taloa kökötti kaksi jänistä. Saa nähdä, onko niitä kohta liuta lisää. 

Latva-artisokat laitoin toistamiseen kasvamaan reilut kaksi viikkoa sitten ja nyt ne  ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa. Melko eritahtiin siemenet itävät ja osa siis ei lähtenyt itämään ollenkaan. 
Huomenna multaan pääsevät tomaatin siemenet. 

Nyt taidan kiivetä saunan lauteille leppoisiin löylyihin...

Mukavaa lauantai-iltaa sinne!
-Anu-

10.3.2015

Kaksi haastetta ja tusinan verran vastauksia

Olen saanut alkuvuodesta kaksi haastetta, joihin nyt ajattelin pysähtyä toviksi ja toiseksikin. 

Arjen timantteja blogin Anu pyöräytti helmikuussa viiden kysymyksen haastepallon tänne suuntaan. 

Tässäpä siis kysymykset ja vastaukset viiden kysymyksen haasteeseen:

1. Nämä asiat tuovat iloa arkeeni
Iloitsen päivittäin pienistä asioista. Pyrin löytämään jokaisesta päivästä useampia pieniä ilon aiheita.  Suurimpia ilon tuojia kuitenkin ovat oma perhe ja yhdessäolo.

2. Tästä olen kiitollinen 
Kiitollinen olen ainakin siitä, että minulla on ihana perhe ja muutama sydänystävä sekä saan tehdä mielekästä työtä. 

3. Kaikkien aikojen lempitarinani (joko elokuvana tai kirjana)
Mamma Mia! 
Ihanaa musaa ❤️ eikä tarinakaan huono ole 
Kuva täältä 
4. Ihanin reissuni 
Mieleenpainuvia ja ihania reissuja on ollut useita. Yhteiset matkat, joita teimme siskoni ja oman perheeni sekä vanhempieni kanssa, silloin, kun kaikki oli toisin, ovat olleet ihania.

5. Lempiherkkuni (saa olla suolaista tai makeaa)
Poropiirakka on yksi suosikeista. Se on myös helppo tehdä.  Lempiherkkuja on kyllä paljonkin, niin suolaisissa kun makeissakin. Olen sellainen nautiskelija ruoan suhteen. 



Jovelan Johanna laittoi maaliskuussa seitsemän  haastekysymystä tänne Villa Mezzoon. 

Tässäpä Johannalta tulleet kysymykset vastauksineen. 

1. Yllätysvieraat ovat saapumaisillaan juuri silloin, kun viimeksi haluaisit avata ovesi kellekään. Se normaali kaaos-laiskuus-pystytukka-tyhjän jääkaapin dilemma. Miten selviät tilanteesta?!

No, rehellisesti sanottuna ennen ei olisi ollut tässä ongelmaa lainkaan, koska koti oli aina suhteellisen tip top ja pakkasessa leivottuna vieraanvaraa. Tukkakaan ei koskaan ollut huonosti. Nythän ajat ovat tuosta oleellisesti muuttuneet ja en enää siis kasvata chif-liinaa kädessä (tästä tyttäret pitävät erityisesti), niin ongelmahan tulisi vastaan heti. Mutta - en ota stressiä, vaan avaan oven ja toivotan vieraat tervetulleeksi ja seuraan reaktioita :D Talo elää tavallaan ja vieraat tulee ajallaan - niillä mennään. 

2.  Saat 200,- lahjakortin minne tahansa. Miten käytät sen?
Kirjakauppaan saan helposti hurautettua tuollaisen summan. 

Toisaalta itsensä hemmottelukin olisi ihana asia. Tähän aikaan vuodesta sanoisin, että rahat menisi keväällä taimitarhalle. 

3. Koska viimeksi tarkistit/te palohälyttimenne toimivuuden?
Tähän on kyllä helppo vastata 11.2. Meillä kun oli aikanaan se pirullinen piippaus talossa, josta enemmän voi lukea täälätä


4. Jos joulua ei lasketa, mikä muisto jäi mieleen talvesta 2014-2015?

Talveen liittyy paljon ihania muistoja. Ihanimmat muistot liittyvät siskoni ja hänen perheen kanssa vietettyihin ihaniin yhteisiin arjen ja juhlan hetkiin, joita onnekseni oli paljon.


5. Suklaa vai salmiakki?
Ehdittomasti salmiakki ja mitä väkevämpää, sitä parempaa :)


6. Jos pitäisit välivuoden siitä mitä nyt teet, mitä tekisit?


Laulaisin ja teksisin luovia juttuja käsilläni. Kesäaikaan veneilisin ja nauttisin luonnosta ja kotona ollessa kapsuttelisin vielä enemmän puutarhassa. 


7. Mitä kirjaa suosittelisit minulle ja miksi?

Valitsin kirjahyllystä kaksi melko tuoretta hankintaa:

Sara Karlssonin ja Pia Sievisen Hyvän elämän anatomiaa voin lämpimästi suositella. Kirja on ajatuksia herättävä, rauhoittava, hyvää mieltä tuova ja voimaannuttava kirja.

Heidi Haapalahden ja Teija Tuiskun Kierrätyspuutarha on ihanasti kuviettu ja täynnä kekseliäitä kierrätysideoita. Sinulla Johanna niitä jo paljon onkin, mutta tästä kirjasta voi ideoita poimia lisää. 


Koska aikaa on kulunut jo tovi jos toinenkin haasteiden samisesta tänne vastauksiin asti, päätin yhdistää saamani haasteet yhdeksi haasteeksi ja jakaa sen eteenpäin. 

Kysymykset täältä sinne ovat:

  1. Lempipaikkasi kotona kuvan muodossa?
  2. Suhteesi mämmiin? (näin pääsiäistä odotellessa :))
  3. Perinneruoka, josta erityisesti pidät
  4. Paras tapasi rentoutua?
  5. Minne mieluiten matkustaisit kotimaassa ja miksi?
  6. Missä olet erityisen hyvä?

...ja haaste lähtee tällä kertaa Päiville Peltotien päähän,
Suville Omppulaan, Tarulle Valoon, Pilville Villa Iduriin ja Hannalle Villa Puomiin.

Haasteen saa jakaa uusin kysymyksin edelleen, jos hyvältä tuntuu, ja jos ei tunnu, niin nou hätä - siitä ei seurannaisia tule :)
Siispä lungi ote elämään ja haasteesta kiinni, jos haluat!

Mukavaa alkanutta aurinkoista viikkoa sinulle!
-Anu-

8.3.2015

Rakkaus kantaa


Eilen oli kaunis, mutta raskas päivä. 
Rakas siskoni siunattiin.
Surun keskellä on kuitenkin paljon valoa, iloa ja rakkautta,
jotka kantavat tästä eteenpäin.
 

"Ilo on tässä ja tuolla,
eilen, tänään ja huomenna. 
se herää aamulla tai illalla, 
kukkii kesät talvet.
Se on vanha ja uusi,
maistuu suolaiselta ja makealta.

Ilo on sinun ja minun,
köyhän ja rikkaan.
Ei se katso kasvoja
eikä mammonan määrää.
Se tulee ja menee,
syttyy ja sammuu,
ei kysy lupaa
eikä koskaan kolkuta oville.

Ilo pujahtaa odottamatta piiloon
ja hyppää taas esiin
yllättävissä paikoissa
kummallisina hetkinä.
Se voi näyttää aivan toisenlaiselta
kuin olet odottanut
ja lipua ohi niin
 ettet huomaakkaan.

Kulje siis avoimin silmin
tuntosarvet herkkinä
ja kun se osuu kohdalle
tartu siihen kaksin käsin
äläkä päästä irti."

- Sinikka Svärd - 

Ihania muistoja tulvii mielleen, hymy hersyy suupieliin ja välillä ikävästä kyynel poskelle. Mieli on kuitenkin lopulta tyyni ja levollinen. Rakkaat kulkevat mukana ajatuksissa ja vierellä, kukin tavallaan. Ilo saa tulla - meillä on ovet auki.


Hymy ja ajatus sinulle 
ja 
ihanaa Naistenpäivän iltaa ❤︎

-Anu- 

1.3.2015

Elämää eteenpäin


Eilen olin pitkästä aikaa oikeasti ulkona. Sammutin talvivalot. Tein pihalla tilaa keväälle. Pihalla kulkuväylillä oli jäätä, jota hakkasin petkeleellä pois, jotta pihalla on turvallisempi liikkua. Lumia ei tullut auratuksi silloin, kun sitä satoi. Ei ollut aikaa eikä jaksamista. Päätin, että vapaa-ajan käytän muuhun, rakkaimpiini. Se oli hyvä päätös. 

Tammi- ja helmikuu ovat hurahtaneet ohi nopeasti, lähes huomaamatta. Ajankulua on ollut ajoittain vaikea hahmottaa. Toisaalta kaikki tapahtumat ovat piirtyneet mieleen vahvasti. Huoli, suru ja ikävä ovat olleet usein mielessä, minun arjessa ja pyhässä. Elämä oli myös valmistautumista luopumiseen. Onneksi oli aikaa - edes se, mitä oli, ajattelen nyt kiitollisena.

Elämä on kummallista. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tullessaan tuo. Menneisyyttä ei voi uusiksi elää, joten on tyydyttävä tähän päivään ja tähän hetkeen, livelähetykseen, joka tulee parastaikaa.  

Koska mennyttä ei voi muuttaa, on kaikesta otettava itseleen se voima, jonka menneisyys ja tämä päivä voivat antaa. Elämää on elettävä tässä ja nyt. Sen olen tässä elämän korkeakoulussa oppinut, että "sitkun mutkun elämää" ei pidä ajatella elävänsä, koska sitä ei välttämättä tule. Valinnat teen itse tässä ja nyt, toki huomioiden läheiset, mutta ensisijaisesti on pidettävä huoli itsestä, jotta voi pitää huoltä muista. Siksipä tein tänään tilaa keväälle. 


Surua ei pääse karkuun. Sitä ei kannata pakoilla tai tukahduttaa. Surulle on annettava sen vaatima tila. Jos sitä ei anna, niin aika otetaan, halusipa tai ei. Suru kestää aikansa muuttaen muotoaan hetki hetkeltä, joka päivä. Surun lomasta pilkahtaa toivo ja valo. Hetken päästä jo enemmän. Tämän olen empiirisesti, pakosta, testannut. Kuudetta kertaa kahdentoista vuoden aikana. Kokemusta, sitä on, mutta siihen ei totu. Onneksi. Jos tottuisi, niin turtuisi, ja sitä en halua. 

Siskoni toivoi, että aurinko palaa taivaalle nopeasti. En kiirehdi, en pakota, mutta ajatuksiani voin suunnata kohti valoa ja aurinkoa. Positiiviseen ajatteluun tietoisesti panostaminen on investointia omaan hyvän oloon, josta siis hyödyn ensisijaisesti itse ja sitä kautta muut. Helppoa se ei aina ole, eikä sen tarvitsekkaan olla. Elämässä saa olla mustan ja harmaan eri sävyisiä päiviä, mutta tahtotila on nähdä valoa ja aurinko. 

1.3 aamun ensimmäiset auringonsäteet

Itku tulee vielä useasti, on, menee ja mennessään puhdistaa. Se, miten ajattelen asioista nyt, ovat usein niitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ajattelu ruokkii itseäni ja tulevaa. Sitä, johon voimme vaikuttaa. Se, mitä elämä muutoin tuo tullessaaan, tulee sellaisena kuin on tullakseen, ajattelustamme riippumatta. Onko se sitten sattumaa vai johdatusta jostain, on kunkin oma asia. 

Tunteiden vuoristorataa, sitä tämä nyt on. Jarrumieheksi en halua ryhtyä, koska tiedän, että alamäen jälkeen tulee ylämäki ja vauhti hiipuu ja sitten taas lasketaan, kunnes tasaisempi osuus alkaa. Elämää, kaikkine muotoineen. 

Niin. Pihalta sammuivat lauantaina talvivalot. Haalistuneet kanervat korjasin pois. Osan lyhdyistä siirsin pihavarastoon. Hakkasin jäätä, lapioin ja lakaisin. Siivoisin samalla mieltäni. 

Talon takana metsässä rääkäisi fasaani ja viipotti omille teilleen.  Samainen metsäjänis, jonka kuvasin taannoin, on mitä ilmeisemmin tehnyt pesän kuusen suojaan lähelle taloa. Kävelin takametsässä hakemassa sinne kuulumattoman pussin pois, jonka tuuli oli kaiketi lennättänyt, ja samalla jänis lähti kuusen suojasta pakoon. Ihmettelin luontoa ja sen elämää. Linnut ovat alkaneet laulunsa ja osa laulaa jo täysin palkein. 


"Elämä jatkuu. 
Se on jälleen erilaista.
Minun elämä, muuttuneena."

-Anu-