Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

1.3.2015

Elämää eteenpäin


Eilen olin pitkästä aikaa oikeasti ulkona. Sammutin talvivalot. Tein pihalla tilaa keväälle. Pihalla kulkuväylillä oli jäätä, jota hakkasin petkeleellä pois, jotta pihalla on turvallisempi liikkua. Lumia ei tullut auratuksi silloin, kun sitä satoi. Ei ollut aikaa eikä jaksamista. Päätin, että vapaa-ajan käytän muuhun, rakkaimpiini. Se oli hyvä päätös. 

Tammi- ja helmikuu ovat hurahtaneet ohi nopeasti, lähes huomaamatta. Ajankulua on ollut ajoittain vaikea hahmottaa. Toisaalta kaikki tapahtumat ovat piirtyneet mieleen vahvasti. Huoli, suru ja ikävä ovat olleet usein mielessä, minun arjessa ja pyhässä. Elämä oli myös valmistautumista luopumiseen. Onneksi oli aikaa - edes se, mitä oli, ajattelen nyt kiitollisena.

Elämä on kummallista. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tullessaan tuo. Menneisyyttä ei voi uusiksi elää, joten on tyydyttävä tähän päivään ja tähän hetkeen, livelähetykseen, joka tulee parastaikaa.  

Koska mennyttä ei voi muuttaa, on kaikesta otettava itseleen se voima, jonka menneisyys ja tämä päivä voivat antaa. Elämää on elettävä tässä ja nyt. Sen olen tässä elämän korkeakoulussa oppinut, että "sitkun mutkun elämää" ei pidä ajatella elävänsä, koska sitä ei välttämättä tule. Valinnat teen itse tässä ja nyt, toki huomioiden läheiset, mutta ensisijaisesti on pidettävä huoli itsestä, jotta voi pitää huoltä muista. Siksipä tein tänään tilaa keväälle. 


Surua ei pääse karkuun. Sitä ei kannata pakoilla tai tukahduttaa. Surulle on annettava sen vaatima tila. Jos sitä ei anna, niin aika otetaan, halusipa tai ei. Suru kestää aikansa muuttaen muotoaan hetki hetkeltä, joka päivä. Surun lomasta pilkahtaa toivo ja valo. Hetken päästä jo enemmän. Tämän olen empiirisesti, pakosta, testannut. Kuudetta kertaa kahdentoista vuoden aikana. Kokemusta, sitä on, mutta siihen ei totu. Onneksi. Jos tottuisi, niin turtuisi, ja sitä en halua. 

Siskoni toivoi, että aurinko palaa taivaalle nopeasti. En kiirehdi, en pakota, mutta ajatuksiani voin suunnata kohti valoa ja aurinkoa. Positiiviseen ajatteluun tietoisesti panostaminen on investointia omaan hyvän oloon, josta siis hyödyn ensisijaisesti itse ja sitä kautta muut. Helppoa se ei aina ole, eikä sen tarvitsekkaan olla. Elämässä saa olla mustan ja harmaan eri sävyisiä päiviä, mutta tahtotila on nähdä valoa ja aurinko. 

1.3 aamun ensimmäiset auringonsäteet

Itku tulee vielä useasti, on, menee ja mennessään puhdistaa. Se, miten ajattelen asioista nyt, ovat usein niitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ajattelu ruokkii itseäni ja tulevaa. Sitä, johon voimme vaikuttaa. Se, mitä elämä muutoin tuo tullessaaan, tulee sellaisena kuin on tullakseen, ajattelustamme riippumatta. Onko se sitten sattumaa vai johdatusta jostain, on kunkin oma asia. 

Tunteiden vuoristorataa, sitä tämä nyt on. Jarrumieheksi en halua ryhtyä, koska tiedän, että alamäen jälkeen tulee ylämäki ja vauhti hiipuu ja sitten taas lasketaan, kunnes tasaisempi osuus alkaa. Elämää, kaikkine muotoineen. 

Niin. Pihalta sammuivat lauantaina talvivalot. Haalistuneet kanervat korjasin pois. Osan lyhdyistä siirsin pihavarastoon. Hakkasin jäätä, lapioin ja lakaisin. Siivoisin samalla mieltäni. 

Talon takana metsässä rääkäisi fasaani ja viipotti omille teilleen.  Samainen metsäjänis, jonka kuvasin taannoin, on mitä ilmeisemmin tehnyt pesän kuusen suojaan lähelle taloa. Kävelin takametsässä hakemassa sinne kuulumattoman pussin pois, jonka tuuli oli kaiketi lennättänyt, ja samalla jänis lähti kuusen suojasta pakoon. Ihmettelin luontoa ja sen elämää. Linnut ovat alkaneet laulunsa ja osa laulaa jo täysin palkein. 


"Elämä jatkuu. 
Se on jälleen erilaista.
Minun elämä, muuttuneena."

-Anu-








8 kommenttia:

  1. En voi edelleenkään sanoa muuta, kuin että ihailen valoisaa asennettasi elämään. <3
    Toivoisin itsekin osaavani suhtautua asioihin tavallasi; en kuitenkaan pysty kuuna päivänä samaan kuin sinä. Niin kuin sanoit, elämä on kummallista. Sitä pohdin usein itsekin, ja ajattelen myös, että tämä hetki on elämistä varten, ei huominen tai ylihuominen. Toivon sinulle sydämestäni aurinkoa kevätpäiviisi! Sitähän jaat meille muillekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi <3
      Elämän edessä nöyrtyy ja oppii itsestäänkin uusia asioita. Toisaalta, jos olisin saanut valita, niin näitä kursseja en olisi vapaaehtoisesti elämänkoulussani valinnut. Carpe diem - se lukee meillä seinälläkin. Siihen on uskominen.

      Poista
  2. Mun on niin helppo samaistua tähän kirjoitukseesi. Äidin poismenosta on nyt melkein päivälleen 3 kuukautta, neljännesvuosi, vähän ja kauan, eilen ja tänään. Läheisen kuolema muuttaa meissä jotain, tai ainakin nostaa meistä esille jotain sellaista, mitä hetkeä aikaisemmin ei ehkä ollutkaan nähtävissä. On päiviä jolloin ei tiedä miten jatkaisi eteenpäin, mutta olen ajatellut, ettei tarvitsekaan tietää. päivät kuluvat ja huomiset koittavat sen enempää ajattelematta. Sitten toisaalta on päiviä, jolloin en edes ajattele asiaa, muu elämä ottaa tilansa ja aikansa. Hetkittäin menetys on niin kipeä ja todellinen, että henki meinaa salpaantua, mutta vain sen hetken. Elämä on ihmeellinen juttu. Se näyttää voimansa heikkouden hetkillä kykenemme sitä ottamaan vastaan tai emme ja kuten kevään lämpöisät tuulet ja sateet, ne sulattavat roudan ja jotain uutta alkaa kasvamaan jälleen. Näin minä koen tämän oman suruni. Sun surussasi on kauneutta. Ei ole vain sitä hetkeä, jolloin siskosi nukkui pois. On kaikki ne hetket sitä ennen ja tulee olemaan hetkiä sen jälkeen, joista kaikki ovat yhtä arvokkaita, vaikkakin eri tavalla.

    Voi hyvin. Niin hyvin kuin jaksat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä menetyksen jälkeen on kuin laineilla olisi, tyventä odotellessa. Välillä itkettää niin, että loppua ei meinaa tulla ja toisessa hetkessä naurattaa joku ihana muisto tai tapahtuma. Kun olemme viikonloppuisin nyt siskoni perheen kanssa yhdessä kokoontuneet syömään, niin siskoni paikalla on ollut maljakossa kukkia. Jotenkin koen, että hän on vahvasti läsnä, liekö mieli sen tekee vai miten on, en tiedä. Rakkaus kantaa ja antaa voimaa - onneksi olemme olleet aina sellainen "halihali" perhe.

      Poista
  3. Voimia tähän päivään, Anu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna <3
      Meillä oli kaunis päivä.

      Poista

Ilahdun jättämästäsi viestistä!