Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

1.5.2015

Wappubrunssi


Toukokuu otettiin meillä vastaan aurinkoisessa ja mukavan leudossa säässä Vappubrunssin merkeissä. Oli ihana rentoilla, syödä hyvin ja jutella mukavia ystäväperheen kanssa pitkän kaavan mukaan.



Ystäväni oli leiponut ihana tyrnikakun tuomisiksi. Voi että oli hyvää!


Kotikin pukeutui vappuun...

 ... hotelli helpotusta vartioiva patsaskin sai lakkinsa päähän

Mukavaa alkavaa toukokuuta!
-Anu-

11 kommenttia:

  1. Onpa upeat ja runsaan näköiset tarjoilut, kukkaset salaatissa ja patsaallakin lakki :). Vappu on kiva juhla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja:) Vappuaatto meni arkisen päivän merkeissä, mutta vappupäivänä oli mukava viettää aikaa ystävien kanssa. Tuo patsas sai tyttäreni viime keväisen yo kakkulakin päähänsä. Taisi syntyä uusi traditio :)

      Poista
  2. Voi mitkä mahtavat tarjoilut - mahtoi olla kivat kemut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi! Oli kyllä mukavaa istua antimien ääressä pitkään sekä jutustella ja nautiskella ystävien seurasta. Nämä ovat sellaisia piristyksiä arkiseen oloon ja eloon.

      Poista
  3. Voi, miten herkullisennäköinen brunssipöytä! Orvokit salaatin päällä on niin kauniit.:) Jos noita kukkia käyttää ruokien koristelussa, niin tarviikos ne pestä (ei varmaan edes voi?) ennen tarjolle laittamista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Katja! Nuo orvokit on syötäväksi kasvatettuja sarviorvokkeja. Vielä niitä ei ole omasta takaa, joten ostettuja olivat. Orvokit kestävät huuhtelun ihan hyvin ja ovat siis todellakin syötäviä. Viime kesänä kasvati syötäviä kukkia; ruiskaunokkia, krassia ja kehäkukkaa. Tänä vuonna laitan lisäksi penkkiin myös näitä sarviorvokkeja. Näillä kukilla saa piristystä ruokiin ja kuivattuna käytin niitä myslissä.

      Poista
    2. ...siis Kiitos Taina ♥︎
      sama pää kesät talvet....

      Poista
  4. Uskomattomat tarjoilut olet loihtinut brunssille. Salaattikin on niin syötävän kaunis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi :)
      Minusta on niin mukava laittaa juhlia. Suunnittelu on jo puolet jutusta. Nyt tarjolla oli perussalaatti, (erilaisia salaatteja, pinaattia ja granaattiomenaa), johon oli erilaisia lisukkeita tarjolla, joten jokainen sai koota oman maun mukaan syötävää. Ainoana lämpimänä tarjoiluna oli poropiirakkaa. Siitä voisinkin laittaa reseptin jakoon lähiaikoina.

      Poista
  5. Saako tulla rääppiäisille? Herranen aika, että olisi maistunut kaikki, kahteen kertaan, luulen ;)

    Kestit on niin mukavia. Vaikka mulla työ liittyy kesteihin ja tapahtumiin, rakastan eniten juuri kotikestejä, sekä vieraana että emäntänä. Silloin ei ole niin nokonuukaa, viivottimella vedettyä, voi olla vähän rouheammin ja essussa tahra ;) (en ole kokki kuitenkaan, enkä tarjoilijakaan, mutta essu pitää kotiköökissä olla) Tosin nuo sun tarjoilut on ihan pro, etten sanoisi, joten tämä kommentti ei viitannut sun tarjoiluihin ;)

    Piti kysymän vielä, että miten olet jaksellut blogin ulkopuolella? Itsellä menee aikalailla ylös ja alas. Joskus on unettomia öitä (harvoin), ensi viikon sunnuntai rusertaa ja välillä oikeen hämmästyy miten asiat mielessä kytkeytyy äitiin. Tässä viikolla esimerkiksi tirskahdin itkuun kun luin siitä 15 -vuotiaiden tapauksesta. Ajattelin miten musertavaa tapahtuneen täytyy olla molempien vanhemmille, tekijäksi epäillyn ja uhrin. Sitten ajattelin, että se oli äidille se suurin pelko, että meille lapsille tapahtuisi jotain, vaikka aikuisia ollaankin (ihan kun se siitä vähenisi) ja sitten tirautin hieman, kun ajattelin, että ei ole enää ketään pelkäämässä vanhempana puolesta.

    Jopas tuli sepustus! Jotta ei niin surullisiin ajatuksiin jäisi tämä viesti, niin toivotellaanpas aurinkoista ja iloista sunnuntaita! Serpentiinien aika meni ja juhannuskoivuissa on silmut höröllään tai auki (täällä). Elämä jatkuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna ❤︎
      Juu, olen samaa mieltä, että essu pitää olla päällä ja jos ei ole, niin silloin ainakin roiskuu päälle yhtä sun toista soossia :) Juhlat on arjen pelastus.

      Ikävä on, välillä kova ja välillä vähemmän kova. Toisaalta, kun kuolema ei enää istu olkapäällä, olo on myös helpottunut. Koska tiesin, mitä tuleman pitää, niin tuo loppuvaiheen aika oli armottoman raskas. Jostain kumman syystä näen ihania, lohduttavia unia siskosta ja vanhemmistani. Se helpottaa. Arki rullaa omalla painollaan ja tänään esimerkiksi pihahommissa hymyilin moneen kertaan, kun tiesin, mitä äiti tai sisko olisivat olleet tekosistani mieltä. Välillä taas tulee itku jostain ihan kummasta syystä, arvaamatta.
      Niin tuosta huolehtijasta. Sitä ei enää ole. Vaikeinta on ajatella, että on viimeinen ketjussa suhteessa omiin lapsiin. Siksipä olen päättänyt elää tosi vanhaksi :)

      Poista

Ilahdun jättämästäsi viestistä!