Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

19.7.2015

Satokuulumisia maalta ja vähän metsästä

Kantarelli, sanoi Elli - sellainen lasten sienikirja löytyy meiltä kirjahyllystä. Metsän siimeksestä löytyi myös kantarellin alkuja. Jotain iloa on siis näistä sadesäistä, koska sienisadosta kerrotaan tulevan hyvä. Himoitsen kantarelleja ja suppilovahveroita. Vielä en raaskinut koskea näihin aarteisiin. Saavat kasvaa vielä tovin.
Maalla tyvestä leikattu villiviini oli röyhähtänyt kasvuun ja ryhtyi jälleen kiipeilemään pitkin seiniä. Laitoin kaksi heinäseivästä pystyyn kasvin viereen, mitä vasten villikko saa rauhassa kiipiä. Senälle sitä ei enää päästetä :)

Vanhassa saunan padassa tomaatit jaksavat kasvaa hyvin. Raakileen alkuja on jo tuloillaan. Samettiruusu on pitänyt toistaiseksi tuholaiset loitolla. 
Malvat ovat puhjenneet kukkaan. Malva on jotenkin niin herkkä ja kaunis kukka. Särkynyt sydän jaksaa vielä kukkia muutamalla kukalla. 
Punaiset viinimarjat saivat peitokseen harsot ja osan pensaista, lähinnä karviaisille laitoin tiheäsilmäiset verkot suojaksi. Mennävuosina ilmesesti supikoira on käynyt syömässä karviaiset. Toivoa sopii, että nyt sato päätyy supikoiran suun sijaan meidän suihin. Ajatuksissa on keitellä karviaisista chutneyta.

Räksiä lentelee lähitienoilla riittävän paljon, joten  ehdin suojata pensaat ennen räksien hyökkäystä. Kirsikkapuu on niin iso, että sitä ei saa mitenkään suojattua, joten syökööt niitä toistaiseksi. Lankoni isä muuten aikanaan käytti menestyksekkäästi räksäkarkoittimena vanhoja joulukuusen koristeita, eli kulta- ja hopeanauhoja ja kiiltäviä palloja. Räksät kuulemma hyvin karttoivat koristeltuja puita. Pitäisiköhän ryhtyä joulupuun koristeluun keskellä kesää?

Myös vattua näyttäisi tulevan ihan mukavasti, jos nyt ei ampiaiset hyökkää halmeelle, kuten viime vuonna.
Kesäkurpitsan taimet olivat pitkään ihan raaskuja. Kun näivettyneet vesimelonin taimet napsin pois, niin manailin näille kurpitsoille käyvän samalla tavalla, jos eivät ryhdy kasvamaan ja kas, nythän ne jo pukkaavat kukkaa. Maissit myös rehottavat, mutta uskallan epäillä, ehtiikö ne tuottaa satoa. 
Perunasatoa on toivottavasti luvassa, koska kukkia jo varsissa näkyy. Yhtään pesää en ole vielä avannut. Antaa vielä kasvaa tovin ennen kurkkaamista.
Toisessa pottumaassa varsien kasvu on heikompaa, vaikka maa on lannoitettu hyvin. No, samapa tuo on, jos varsi ei kasva, mutta perunaa tulee...saa nähdä tuleeko täältä siis perunaa vai kokemusta. 
Raparperipenkki, josta kerättiin juhannuksen jälkeen heti sato talteen, on ryhtynyt tuottamaan uutta satoa.

Nyt ei tähän hätään ole yhtään kuvaa kasvilaatikoista (yllä olevat kuvat on napsittu kännykkäkameralla, kun "oikea" kamera jäi kotiin), jossa ei kasva juuri mikään. Porkkanat, palsternakka, pinaatti, punajuuri ym. ovat ehkä n. 2 cm korkeita, kitukasvuisia ja hyvin vaiteliaita, ihan raaskuja. Olen niille puhunut kauniita ja rumia, mutta näyttää siltä, että laatikoista saadaan siis vain kokemusta tänä vuonna. 

Leppoisaa sunnuntaita sinne!
-Anu-




2 kommenttia:

  1. Voi, oletko jo löytänyt kanttarelleja! Itsekin himoitsen niitä, mutta ainakaan tiemme varrella niitä ei ole nyt näkynyt niin kuin joinakin vuosina. Ne kai kasvavat vakipaikoissa, jotka pitäisi oppia tuntemaan. Suppilovahverokautta odotan myös innokkaasti, vaikka se meneekin syksymyöhään. Toissa vuonna keräsin niitä joulukuun 17. päivänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan. Tunnetut tietyt paikat kannattaa aina koluta. Tänään syötiin ensimmäinen kantarellimuhennos mutta vielä ostokantarelleistä tehty. Voi ihme, että oli suun mukaista.

      Poista

Ilahdun jättämästäsi viestistä!