Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

23.8.2015

Päivän satosaldo ja juhlajuoman tekoa

Sitruunakurkku ehtii kuin ehtiikin tuottaa yhden hedelmän tänä kesänä, kiitos elokuun lämpimien. Annan tuon yksilön vielä kasvaa jonkin aikaa. Myös tomaatit kypsyvät kasvihuoneessa kiitettävästi. Katkoin tänään jälleen tomaatin latvuksia, ja karsin lehtiä, jotta tomaatit ehtisivät kypsyä kunnolla. Muutakin kurkkua sitruunakurkun lisäksi pukkaa, edelleen...
Muutaman päivän vesilläolo aiheutti sen, että yksi kesäkurpitsa oli kasvaa sujahtanut taas todella isoksi. Viidakkokurkuistakin osa oli kasvanut jo poiminta kuntoon. Purjon nappasin ruukusta kokeeksi ja kyllä tuosta wokkiin makua jo hyvin saa, vaikka koolla ei elvistelemään pääsekään.
Tuskailin kirsikkasadon määrää tässä taannoin ja Jovelan Johanna vinkkasi likööristä. Niinpä kaivoin netistä  tämän Hesarissa olleen reseptin ja tein meille tekeytymään jouluksi liköörin. Tästä se joulun odotus sitten alkaa, likööripurkkia käännellen :)

Kävin veneelle ajellessa Savonlinnassa Amanda B:n maahantuonnin yhteydessä sijaitsevassa liikkeessä ja ostin sieltä mm. tämän liköörille omistetun purkin. Maltoin mieleni ostosten suhteen, joten matkaan tarttui vai kaksi käytännöllistä säilöntäpurkkia ja muutama alessa ollut tuote ensi vuodeksi kasvimaalle.
Ja sitten tähän minun "ylpistelyn aiheeseen". Nämä muutamat latva-artisokkat näyttävät ihan oikeilta ja kokoakin on tullut ihan mukavasti. Vielä hetken malta mieleni ja sitten herkuttelemme näitä sitruunavoisulan kanssa :) Perunat muuten jo söimme, joita kasvatin ruukussa ja hyviä olivat. Kilohintaa kertyi parin kympin tietämille...mutta eihän se hinta, vaan laatu...parasta A-luokkaa.
Muutahan täällä ei kasvakkaan ja luokitus on parasta A:ta juuri sellaisena, mitä kulloinkin tulee tai on tulematta :D
Toivotaan vielä hetken lämpimiä kelejä.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinne itse kullekin!
-Anu-

22.8.2015

Lintubongausta Saimaan aalloilla

Edellisellä venereissulla Saimaalla ajoimme kahden Sääksen pesän ohi, jolloin pesässä oli vielä poikaset. Tuolloin satoi vettä kohtuullisesti, joten kuvaaminen jä silloin haaveeksi. Nyt suuntasimme tuolle samalle väylälle katsomaan ja kuvaamaan ainakin pesiä. Haaveilin, josko näkisin myös Sääksiä. 

Nyt muutamaa viikkoa myöhemmin poikaset olivat lentäneet pesästä jo pois. Sääksi on pesäuskollinen ja jatkaa pesän rankentämista jälleen seuraavana vuonna. Siksipä pesät saattavat olla hyvinkin korkeita ja painavia. Sääksi rakentaa pesän paikkaan, josta on helppo lähteä lentoon ja josta on hyvä näkyvyys. Syväväylän varrella on linjataulun taakse löytynyt sopiva paikka yhdelle pesälle. Paikka ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen rauhallinen, mutta tämä ei ole liiemmin haitannut, koska paikkaan on syntynyt reilun metrin korkuinen pesä. Toisaalta tuosta pesästä näkee pitkälle ja kala-apajat ovat vieressä. 
Linjataulun lähettyvillä en bongannut yhtään Sääkseä, mutta tämän toisen männyn latvaan rakennetun pesän lähettyvillä olikin sitten rannan tuntumassa toisen saaren puun latvuksissa Sääksi, joka lähti lentoon ajettuamme siitä hiljakseen ohi. Sain napattua kuvasarjan linnusta ja nyt kuvia katsellessa huomasin, että taisimme keskeyttää Sääksen ruokailun, koska lennossa olleella Sääksellä on kala matkassa. Toinen pesä sijaitsee pienemmän väyän varrella pienellä luodolla. Tämäkin pesä on kooltaan muhkea. 
Matkan varrella näin vielä muutaman Sääksen kalastamassa, mutta niistä jäi kuvat ottamatta, kun aika meni tuota komistusta ihailleessa. 

Ennen auringonlaskua, illan jo hieman viilentyessä, veden rajaan nousi usvaa, jota keijukaisten tanssiksi kutsun. Tuossa näyssä on jotain mystisen kaunista.
Olimme auringonlaskun aikaan vielä vesillä liikkeellä ja samalla ihailin auringonlaskun värejä ja kauneutta. Toisaalla auringonlasku värjäsi taivaan keltaisen ja oranssin eri värejä taivaalle maalaten kun taas toisella puolella taivaanranta värjäytyi violetin ja purppuran eri väreihin. Voi ihme sentään, että luonto voi olla maalauksellinen ja kaunis!

Kuluva viikko taisi olla kesän yksi parhaista veneilyviikoista. Järvi oli joko ihan tyyni tai sitten ihan pieni tuulenvire liplatteli veden pintaa. Lämmin ilma hyväili kehoa ja mieltä. Matkan varrella näin ja koin taas luonnon kauneutta ja ihmeitä. Akuissa on jälleen virtaa :)

Sulosta sunnuntaita sinne!
-Anu-



15.8.2015

61º10,3’ P, 28º22,1’ I

Lauantaiaamu valkeni kauniina ja taivas oli lähes pilvetön. Heräsimme jo varhain, pakkasimme retkivehkeet autoon ja otimme veneen trailerille auton perään ja suuntasimme nokan kohti Lappeenrantaa. Tänä kesänä ei olla juurikaan tehty trippejä pikkuveneellä, kun säät ovat olleet mitä ovat. 
Noin tunnin ajomatkan päässä veneelaskupaikalta löytyi ihana pitkä etelään aukeava Satamahiekka Päihänniemeltä. Kerrassaan upea paikka.  
Matalaa hiekkarantaa oli toista kilometriä. Rannalla ei tarvinnut olla yksin, mutta koska ranta on pitkä, niin tungosta ei kuitenkaan ollut. Vietimme rannalla ihana päivän uiden, auringosta nauttien ja retkieväitä syöden. Voi että oli ihana ja rentouttava päivä!
 Vesi oli uitavan lämmintä ja matalassa rannassa oli ihana kahlailla.
Takaisin lähtösatamaan ajellessa yhden saaren rannalla kiven päällä seisoi kurki maisemia katsellen, mutta ponkaisi lentoon, kun ajoimme ohi. Harmi, että kamerassa ei ollut kiinni pitkää putkea, jolla olisi saanut paremmin kuvattua tuon upean linnun nousukiidon. Onneksi kuitenkin kamera oli kaulalla, jotta sain edes nämä kuvat napsittua.
Vesiluontoa ja erityisesti vesien äärellä eläviä lintuja on ihana seurailla. Ympäristöä tarkkaillen ja siitä nauttien mieli vapautuu kaikesta muusta ja päivän päätteeksi olo on ihanan seesteinen ja rentoutunut. Jälleen kerran tulin vakuuttuneeksi siitä, että vesiluonto on minun sieluni lepopaikka ja sielunimaisema!

"Olen hiljaa, aivan hiljaa.
Hiljaisuudessa voin
paremmin kuulla oman ääneni;
oman sydämeni ajatukset.

Hiljaisuudessa ei ole mitään
kuitenkin se on täynnä
ihmetystä ja uusia asioita.

Hiljaisuus voi täyttyä,
hiljaisuus voi tyhjentyä
- ihan miten haluat.

Voit muovata sitä 
kuin taiteilija,
tehdä siitä oman näköisesi;
paikan jossa sielusi lepää."

(Runo pomittu täältä)

Hymy ja ajatus täältä sinne ♥︎
-Anu-

14.8.2015

Viikonlopun alku

Kotipihalla kukat on kasteltu, nurmikko leikattu, siis sellainen pieni pläntti, jonka ajaa hetkessä kelaleikkurilla ja kasvihuoneen satoa korjailtu. Viikonloppu voi siis alkaa. 

Taitaa olla yhden käden sormin laskettavissa kerrat, mitä tänä kesänä olen terassilla istuskellut. Nyt istun ja nautin!
Isäntä haki viinin ja tein meille herkkuleivät, johon laitoin päälle puutarhasta syötäviä kukkia koristeeksi. Lämmin ilma sivelee ihoa, aurinko vielä hetken lämmittää ja ympäriltä kuuluu tuttuja kaupungin ääniä. Joku naapuri ajaa ruohonleikkurilla nurmea, moottoripyörän kiihdytysääniä kuuluu satunnaisesti jostain kauempaa, mutta muuten on rauhallista. Mehiläinen pörrää vieressä olevassa kukassa. Puiden lehtien vieno suhina kuuluu taka-alalla. Haavanlehti havisee. Isäntä istuu vastapäätä ja lukee. Tällaiset hetket ovat sitä arjen luksusta!

Kasvihuoneesta poimin lautaselle maistiaisiksi viidakkokurkkua. Kurkut ovat maultaan vähän samanlaisia, kuin teksisi avomaankurkusta "rumpsutuskurkkuja" suolan kanssa. Maku on siis vähän suolainen, hieman kirpeä, mutta ei liiaksi. Kurkku narskahtaa suussa mukavasti. Hyviä siis ovat ja kauniita. Näitä kasvatan myös ensi vuonna. 

Herneet tuottavat myös satoa. Ehtivät sentään. Maku on makoisa. Söin herneet palkoineen päivineen. Kirsikat ovat todella makeita ja kypsiä. Näistä taidan tehdä hilloketta, jota Jovelan Johanna ehdotti.

Rentouttavaa viikonloppua sinne ♥︎
-Anu-

10.8.2015

Näen punaista!

Viikonloppu meni yhdessä hujauksessa ja tänään oli oikeasti tunne, että pääsi töihin lepäämään, kun ei tarvinnut tehdä mitään fyysistä rehkimistä:)

Launantaina muutimme esikoisen hänen ensimmäiseen omaan kotiin. Siinä oli possakkaa omiksi tarpeiksi, kun ensin pientä porrasjumppaa harjoitettiin kotosalla, kun huonetta tyhjennettiin. Toisessa päässä oli onneksi käytössä hissi, jolla sai vietyä pienet tavarat, mutta kantohommiksi pisti isompien mööpeleiden kanssa kolmanteen kerrokseen. Yöllä nukkumaan käydessä tiesi totisesti jumpanneensa :D

Sunnuntaina tiedossa oli sitten staattista seisomista vattuhalmeella. 4 tunnin rupeaman aikana pomittiin iso ämpärillinen erittäin kypsää vattua, sellaista, joka tiivistyi ja tiivistyi ja tuntui, ettei ämpäri täyty juuri lainkaan, ja avitettiin vähän anoppia punaisten marjojen poiminnassa. 

Kirsikkapuut rehottavat myös punaisenaan hedelmää. Niihin ei vielä kajottu. En kyllä ole vielä keksinyt, mitä kirsikoista tekisin. Hilloa ehkä? Kirsikkamehua? Kuulostaapa erikoiselta...
Poimintarupeaman jälkeen illalla kotona odotti vielä iso laatikollinen mansikkaa sekä mehumaija marjoja. Koska vatut olivat niin kypsiä, ei tullut kuuloonkaan, että niitä olisi voinut ryhtyä säilömään muuten, kuin mehustamalla. Niinpä meillä on jälleen tänäkin vuonna vadelmamehua, jolla herkutella. 
Mansikat nakkasin kattilaan ja keittelin siinä mehua odotellessa vaniljaista mansikkahilloa, mikä näyttää menevän meillä kuin kuumille kiville!

Illalla silmä luppasi ja jalat huusivat glooriaa niin, että pakko oli jättää herukkamehun teko suosiolla maanantai-illalle. Yöllä kun kroppa oli viikonlopun tiimellyksestä "hitusen verran" jäykkä (= olin kuin rautakangen nielaissut) ja joka paikkaa kolotti, niin unissa näin vain punaista, kuten jo valveilla ollessakin. Unissa vatut, herukat ja muut marjat kypsyivät käsiin, enkä millään niitä ehtinyt poimia pois. Voi, mikä painajainen!
Tänään keittelin vielä maijallisen punaherukkamehua, jonka makua taitoin hieman mansikalla. Mansikkaa ei tarvitse paljoakaan laittaa punaisen sekaan, kun maku hieman pehmenee. Suosittelen, jos pelkkä punaherukkamehu ei maistu. Hyvää tuli!

Pihalla lämpöaalto ja aurinko on saanut vihdoin riippaverbenat hyvään kasvuun ja kukat kauniiseen loistoon. Risiini ryhtyi myös kukkimaan kauniisti. Pihallakin siis meillä näkee punaista:)
Mukavaa alkanutta viikkoa sinne!
-Anu-


7.8.2015

Lämpöä ja valoa

Oi ihanuus! 
Aurinko ja lämpö on muutamassa päivässä 
saanut kasvihuoneessa ja pihalla ihmeitä aikaan. 
Latva-artisokat ovat työntyneet lehtien suojasta hujauksessa ylös ja ilokseni huomasin, siis lähes pompin ilosta ja riemust pihalla ja höykkyytin siippaa katsomaan tätä ihmettä, että yhden kukinnon sijaan yhdessä kasvissa on kolme kukintoa tulossa! 
Awesome!
Kaksi paprikaa jo ihan vallan punastelevat kasvihuoneessa :)
Viidakkokurkut ovat lähteneet myös "valtaisaan" kasvuun. Ovat olleet sellaisia auringonkukan siemen kokoisia, mutta nyt lämpö on niitä vallan hyvin pullistellut. Varsissa roikkui useampia peukalon kynnen kokoisia viidakkokurkkuja. Tästä näiden pitäisi vielä hieman kasvaa, eli tulla selaisiksi kirsikkatomaattien kokoisiksi. 
Kasvihuonekurkkua ja kesäkurpitsaa tulee niin, ettei niistä viitsi enää juuri mainita :)

Yrttilaari rehottaa myös valtoimenaan. Nyt taisi sitten tulla kesä, kun juuri loma loppui. No, en marise - lämmin viikonloppu on edessä ja pitkään on vielä valoisia iltoja!
Meillä tehdään tänä viikonloppuna esikoisen muuttoa ja marjanpoimintaa. Siinä sitä hommaa taas piisaa:)

Ihanaa ja aurinkoisen lämmintä viikonloppua sinulle!
-Anu-