Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

10.8.2015

Näen punaista!

Viikonloppu meni yhdessä hujauksessa ja tänään oli oikeasti tunne, että pääsi töihin lepäämään, kun ei tarvinnut tehdä mitään fyysistä rehkimistä:)

Launantaina muutimme esikoisen hänen ensimmäiseen omaan kotiin. Siinä oli possakkaa omiksi tarpeiksi, kun ensin pientä porrasjumppaa harjoitettiin kotosalla, kun huonetta tyhjennettiin. Toisessa päässä oli onneksi käytössä hissi, jolla sai vietyä pienet tavarat, mutta kantohommiksi pisti isompien mööpeleiden kanssa kolmanteen kerrokseen. Yöllä nukkumaan käydessä tiesi totisesti jumpanneensa :D

Sunnuntaina tiedossa oli sitten staattista seisomista vattuhalmeella. 4 tunnin rupeaman aikana pomittiin iso ämpärillinen erittäin kypsää vattua, sellaista, joka tiivistyi ja tiivistyi ja tuntui, ettei ämpäri täyty juuri lainkaan, ja avitettiin vähän anoppia punaisten marjojen poiminnassa. 

Kirsikkapuut rehottavat myös punaisenaan hedelmää. Niihin ei vielä kajottu. En kyllä ole vielä keksinyt, mitä kirsikoista tekisin. Hilloa ehkä? Kirsikkamehua? Kuulostaapa erikoiselta...
Poimintarupeaman jälkeen illalla kotona odotti vielä iso laatikollinen mansikkaa sekä mehumaija marjoja. Koska vatut olivat niin kypsiä, ei tullut kuuloonkaan, että niitä olisi voinut ryhtyä säilömään muuten, kuin mehustamalla. Niinpä meillä on jälleen tänäkin vuonna vadelmamehua, jolla herkutella. 
Mansikat nakkasin kattilaan ja keittelin siinä mehua odotellessa vaniljaista mansikkahilloa, mikä näyttää menevän meillä kuin kuumille kiville!

Illalla silmä luppasi ja jalat huusivat glooriaa niin, että pakko oli jättää herukkamehun teko suosiolla maanantai-illalle. Yöllä kun kroppa oli viikonlopun tiimellyksestä "hitusen verran" jäykkä (= olin kuin rautakangen nielaissut) ja joka paikkaa kolotti, niin unissa näin vain punaista, kuten jo valveilla ollessakin. Unissa vatut, herukat ja muut marjat kypsyivät käsiin, enkä millään niitä ehtinyt poimia pois. Voi, mikä painajainen!
Tänään keittelin vielä maijallisen punaherukkamehua, jonka makua taitoin hieman mansikalla. Mansikkaa ei tarvitse paljoakaan laittaa punaisen sekaan, kun maku hieman pehmenee. Suosittelen, jos pelkkä punaherukkamehu ei maistu. Hyvää tuli!

Pihalla lämpöaalto ja aurinko on saanut vihdoin riippaverbenat hyvään kasvuun ja kukat kauniiseen loistoon. Risiini ryhtyi myös kukkimaan kauniisti. Pihallakin siis meillä näkee punaista:)
Mukavaa alkanutta viikkoa sinne!
-Anu-


21 kommenttia:

  1. Oletpas ollut tosi ahkera! Ihan vesi herahti kielelle näitä punaisia katsellessa.:) Muistan mansikanpoimintaajoilta, kuinka silmät kiinni laittaessani näin vain mansikoita.;D Ihan yhtä hikinen urakka ei ole meidän parin punaherukkapensaan ja vatturivistön poimiminen, mutta kyllä sielläkin tunti poikineen vierähtää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Taina:) Vatut olivat niin kypsiä, että niitä ei olisi voinut yhtään säilyttää, joten mehu oli pakko keitellä heti päivän päätteeksi, vaikka vona oli kyllä ihan loppu :D
      Meillä tuo vattuhalme on villiintynyttä puutarhavadelmaa, jota anoppi on hoitanut ja vaalinut ja vuosien aikana hurjat määrät sieltä on vattua saatu. Anoppi sunnuntaina totesikin, että tosi työläs, mutta hyvä marja.

      Poista
  2. On sinulla ollut ahkera viikonloppu! Ei ihme, että uni on maistunut - ja marjat pyrkineet uniinkin :) Vai nyt se muutto sitten tapahtui. Miltä tuntui? Iso ja tunteiden täyteinen päivä varmasti teille kaikille. Toivottavasti välimatka ei ole pitkä, niin pääsette usein treffailemaan. Mukavaa viikkoa sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman työläs juu, mutta toisaalta hyvinkin palkitseva. Kroppa vaan kun menee ylikierroksille, niin uni tahtoo pätkiä, mutta väliaikaistahan tuo on vain.
      Saimme muuton hoidettua hienosti ja tyttärellä on ihana eka oma koti. Kauniisti laitettu ja hienolla paikalla. Ikkunoista aukeaa järvinäköala, eli ei huono lainkaan. Itse olen pakahtua onnesta, että hän itsenäistyy ja siivet kantaa, toisaalta olo on haikea, kun tietää, että yksi ajanjakso on päättynyt. Jotenkin muistelee vastaavia omia aikoja ja palaa siihen vapauden tunteeseen ja toisaalta vastuuseen, kun itse muutti lapsuudenkodista pois. Samaa iloa toivon omillekin. Välimatka on onneksi sellainen, että voidaan tavata puolin ja toisin kohtuullisen vaivattomasti ja pikkusisko pääsee hyvin julkisilla visiitille. Onneksi hän ei muuttanut toiselle puolelle suomenniemeä!

      Poista
  3. Ihanat nuo pullot! Mä olen kunnostautunut mustikoiden kanssa. Eilen rehkin ämpärillisen ja tänään haen toisen. Se on niin palkitsevaa talvella, kun on omat marjat / mehut. Herukoiden kimppuun en ole vielä ehtinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati! Se on kyllä totta, että omat mehut on hyviä ja ainakin tietää mitä juo. Mustikkametsän voin onneksi jättää nyt suosiolla väliin, kun saimme mustikoita. On onni, että putarhassa marjat kypsyvät eritahtisesti.

      Poista
  4. Aika nöyrä projekti oli meikäläisen mansikoiden pakastus noihin verrattuna :D. Etenkin kun pakastinkin on niin pieni, että oon syönyt marjat viimeistään syyskuun loppuun mennessä..

    Nostan hattua kaikelle sun ahkeruudelle ja positiivisesti kadehdin sitä tunnetta, kun voi lorauttaa lasiin omatekemäänsä kauniin punaista mehua <3. Ehkä itsekin sit taas joskus, kun olen ensin selättänyt lapsuuden marja- ja omenaorjuuden mukanaan tuomat traumat :)

    Pehmeää arkeenpaluuta sulle Anu! Sama oli edessä (takana?) mullakin eilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka!
      Ai sinäkin olet traumatisoitunut marjastuspakosta jo lapsuudessa. Samat virret täällä. Muista kun pentuna lähdettiin mustikkaan ja puolukkaan, niin matkaan pakattiin eväät ja kaikkien piti poimia marjoja halusi tai ei. ..ja metsässä olitiin tuntitolkulla. Sehän oli mulle iäisyys. Mummolassa piti poimia herukoita apujoukkoina eikä paljon kyselty, että kiinostaisiko! Piti vaan kiinnostaa.
      Jotenkin sitä vaan huomaa vanhentuneensa siinäkin mielessä, kun enää ei korpea poimintajutut ja säilömiset :) Mukavaa hommaa loppupelissä, kun saa tehdä juttuja omaan tahtiin.
      Sen olen oppinut, että omaa jälkikasvua en ole pakottanut sen enempää mustikkametsään kuin puskiinkaan ja jos tulevat hommaan mukaan, niin omaan tahtiin ja jaksamisen / halujen puitteissa saavat touhuta ilman pakkoa.

      Poista
  5. Ihania herkkuja talven varalle! On teillä melkoinen hyötypuutarha ja tuota käsittämätöntä ahkeruuttasi jaksan edelleen ihailla. :)

    Kesäkukista olen huomannut ihan saman eli alkavat vasta nyt päästä kasvun ja kukinnan vauhtiin. Mukavaa viikkoa sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi!
      Maalla olevat tilukset ovat anopin valtakuntaa, josta olemme tänä kesänä ottaneet suuremman vastuun, kun anoppi toipuu lonkkaleikkauksesta. Siellä hän nytkin mukana hääri herukkapensaiden kimpussa, mutta ei voi ajatellakaan, että "tuoreella" lonkalla seisoisi vattumaalla tuntitolkulla.
      Tilukset ovat jo osin vanhan anopin aikaisia ja siihen aikaan heillä oli suuret herukkaviljelmät. Kyllä noita puskia nytkin on ihan riittämiin, kun parikymmentä pensasta tuottaa satoa. Luojan kiitos osa ei lainkaan :D ja onneksi kaikki ei sentään kypsy samaan aikaan!

      Poista
  6. Täällä on niin miellyttävä kiirus, etten ole ehtinyt mitään kommentoimaan, joten tulin omantunnontuskaisena jotain papattamaan sentään ;)

    Kirsikkaongelma? Ei sellaista VOI olla! ;D Jos olisi kirsikkapuita, tekisin kirsikkahilloketta niin, että purkit loppuisivat kesken ;) Kirsikkahilloke konjakki-fingerporillisena maustettuna on jumalaista herkkua, joka kruunaa kaiken juustoista täytekakkuun ja jäätelöannoksista fiineihin paisti-illallisiin. Sitä tekisin ja myös kirsikkalikööriä, joka on vähintäänkin yhtä taivaallista. Tähän laittaisin pökräyshymiön jos sellainen olisi käytettävissä ;)

    Ihania lämpöpäiviä sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni kiire pitää vireessä :) Siihen on uskominen, kun nyt jotenkin kaikki hommat tupsahti tässä eteen elokuun alun riemuksi. No on täällä ollut se kirsikkaongelma, mutta nythän sinä sen ratkaisit heti! Hilloke kuulostaa ihan älyttömän hyvälle! Onko sulla siihen hyväksi havaittu resepti? Likööriä täytynee myös tehdä ja kokeilla, josko täälläkin pökerrytään :D
      Nautinnollisia kiireitä sinne ♥︎

      Poista
  7. Aivan superherkkuja kuvia. Ja kaikki niin terveellistä, että ei mitään sijaa huonolle omatunnolle nautiskelusta :). On se kumma, että marjajutut tulevat niin herkästi uniin. Pari tuntia mustikkametsässä sai minut uneksimaan mättäistä parina yönä putkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja :) Riittävästi kun päivän aikana marjoja näkee, niin uniinhan ne tulevat. Tämä marjakausi on onneksi tietyn rajatun aikajakson savotta.

      Poista
  8. Hurjasti olet tehnyt töitä, että olet kaiken saanut kasaan! Ei mikään ihme, jos kropassakin vähän tuntuu. :) Meillä vielä marjanpoimintaa edessä - saa nähdä muuttuuko mehuksi, hilloksi vai meneekö suoraan pakastimeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria!
      Nyt jo on kroppa selviytynyt viikonlopusta, joten ei muuta, kun uutta höökää perään - vasta pieni osa on poimittu talteen :) Iloa sinne säilöntäpuuhiin!

      Poista
  9. Ahkerana olet ollut! Herkkuhetkiä tiedossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kyllä vain. Hillolla ollaan jo herkuteltu sekä punaviinimarja-mansikkamehulla. Vattumehu on ihan spesiaalihetkiin :)

      Poista

Ilahdun jättämästäsi viestistä!