Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

28.9.2015

Yrtit talteen

Kovasti pitkin päivää on radiossa puhuttu, että ensi yönä saattaa lämpötila painua pakkasen puolelle. Olin siinä uskossa vielä viikonloppuna, että tämän viikon antaisin yrttien olla kasvilavalla, mutta illansuussa tulin toisiin aatoksiin. Niinpä kävin keräämässä yrtit talteen. Aika possakka oli pestä, kuivatella, niputtaa ja ripustaa yrtit kuivamaan, mutta nyt on homma tehty.
Viime vuonna Pentikiltä keittiön saarekkeen päälle ostettu kynttelikkö saa nyt toimia pienempien yrttinippujen kuivatustelineenä. Isommat puskat laitoin kuivumaan takan ja jääkaapin välissä olevaan aukkoon. Bambuseipäät toimittavat telineen virkaa. Viime vuonna kuivattelin yrttejä kodinhoitohuoneessa, mutta totesin paikan liian pölyiseksi, kun siellä kuitenkin jatkuvasti käsitellään tekstiilejä. Katsotaan, miten tämä paikka toimii ja missä vaiheessa hermostun roikkuviin puskiin ja käyn ostamassa kuivurin tai laitan yrtit uuniin kuivamaan. 
Ranskalaisen rakuunan (vasemmalla) ja rosmariinin sato (oikealla) oli hyvä. Rakuuna sopii hyvin kasvis-, muna- ja kalaruokien mausteeksi. Rosmariinia käyttän riista -ja muiden liharuokien kaverina. Osan rosmariininoksista laitoin pakastimeen, mutta suurimman osan kuivatan. Curry-yrtti on aivan ihana yrtti kana-, kasvis- ja riisiruokiin. Käytän tätä pääasiassa marinadeissa. Lehdet ovat hyvin öljymmäisiä. Sato oli erityisen runsas, joten tästä muutama puska lähtee ystäville viemisiksi. Talveksi curry-yrtit on nostettava sisälle talvehtimaan, jos mielii ensi vuonna satoa näistä saatavan. 

Salviasato oli kohtuullisen niukka, johtuen siitä, että rosmariini, rakuuna ja persilja valtasivat viljelylaatikossa alaa. Persiljaa tuli sitä vastoin runsaasti ja sitä riittää niin pakkaseen laitettavaksi kuin kuivatettavaksi. Sitruunamelissatkin keräsin pois. Kuivatettuna sitruunamelissan maku laimenee, joten saattaa olla, että nämä vielä ennen nukkumaan menoa laitan pakkaseen. Iisopit jätin suosiolla viljelylaatikkoon. Kirveli jostain syystä kuivui kukinnan jälkeen, joten se siitä sadosta. Timjami, joka kasvaa minulla saviruukussa, nostan talveksi kasvihuoneeseen. Viime talven timjami kylläkin sinnitteli hyvin avomaalla.

Täällä on mielenkiintoinen ja huumaava sekamelska yrttien tuoksua!

Mukavaa alkanutta viikkoa sinne :)
-Anu-

27.9.2015

Päärynä jalossa muodossa - herkkupiiras

 Arjen Timantteja-blogin Anu leipoi ja postasi ihanan rahka-omenakakku reseptin ja kyseli samalla, josko joltakulta löytyisi mehevän piirakan ohjetta. 

Poimimme viime viikonloppuna päärynät puusta ja siitä asti olen himoinnut niistä piirasta. Tänään sitten leivoin iltapäiväkaffelle pellillisen päärynäpiirakkaa ja voitte arvata, että melkein nielaisin kieleni, niin hyvää tämä piirakka on. Taisi isäntäkin leppyä piirakkaa syödessä, kun viikolla kielsin loppujen päärynöiden syömisen sillä varjolla, että niistä teen piirakkaa.
Tämän reseptin olen saanut ystävältäni Salmelta, jolla on jauhopeukalo enemmän kuin kohdallaan. Piirakkapohjan ohje toimii ihan millä vaan marja- tai hedelmätäytteellä. Olen lisinyt tähän päälle, mitä kulloinkin on kaapissa tai pakastimessa sattunut olemaan. Ohjeesta tulee pellillinen piirasta. 

Tässä tämän päiväisen piiraan ohje

Pellillinen päärynäpiirakkaa

Pohja

3 munaa
3 dl sokeria
200 g voita tai margariinia
2 dl maitoa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria

Päälle

n. 5 dl päärynälohkoja joihin lorautin sitruunamehua
kanelia
fariinisokeria

Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos ja maito vuorotellen sekoittaen muna-sokeriseoksen joukkoon. Lisää lopuksi voi-/margariinisula (jäähtyneenä) taikinaan. (Itse käytän valmista juoksevaa margariinia)
Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Lisää päärynälohkot taikinan päälle, ripauta päälle kanelia ja fariinisokeria.
Paista piirakka uunin keskitasolla 200 asteessa n. 20-25 minuuttia.

Tarjoile piirakka joko sellaisenaan tai vaniljakastikkeen kera. Tämä piirakka on mehevä ja makuuni juuri sopivan kostea. Sitruuna antoi hyvän tvistin päärynään. Tuntui maittavan piirakka koko perheelle hyvin. 


Mukavaa sunnuntai-iltaa sinne ♥︎
-Anu-


22.9.2015

Syksyiset heinät ja Kerttu

Piipahdin illansuussa kotimatkalla kukkakaupassa heinien haussa. Edellisen kerran, viime viikolla, kukkakaupassa käydessä katseeni nauliutui näihin ihaniin heiniin. Nyt tuli tunne, että nämä on haettava kotiin tuomaan syksyyn iloa ja eloa samalla sisäänkyntiin. 

Tuo matalampi heinä on jokin hirssi, mutta toisen heinän nimeä en muista. Heinissä on jotain sellaista herkkyyttä, josta pidän kovasti.
Heiniä asetellessani viereeni hipsutteli Kerttu. Emme oikeasti tiedä kissan nimeä, mutta Kertuksi, Kepsukaksi tai Kerttuliiniksi sitä kutsumme. Kerttu on luultavammin läheisen maatalon kissa, niin arvelemme. Kerttu on melko seurallinen ja tulee mielellään sisälle, jos vaan ovi on jäänyt auki. 

Kerttu intoutui uusista heiluvista heinistä vallan paljon ja hyppäsi keskelle isompaa puskaa, merkkasi heinät, söi niitä ja puski vuoroin minun kinttua ja heinikkoa. Sen jälkeen hän ryhtyi maistelemaan kanervia ja sitten leikki tiimellyksessä irronneella heinätupsulla. 

Siinä vaiheessa, kun olin pihalla kuvaamassa, Kerttu tuli takaisin pihalle ja hipsutteli toiselle kuistille ja oli juuri ryhtymässä kiipeämään säleikköä pitkin parvekkeelle, kun sain sen aikeet torpattua, toistaiseksi. 

Tuossa alakuvassa oikealla ylimpänä Kerttu sitten "murjottaa". Ei tainnut pitää komentelusta. Hetken päästä hänen ylhäisyytensä lähti takametsään hiiren pyyntiin ja vielä tovin istui metsän reumassa ja katseli olohuoneen ikkunasta sisälle, vähän loukkaantuneen näköisenä(?) (keittiöeläinpsykologiaa...) 
Nuo muut kuvat on otettu keväällä, kun Kerttu kiipesi parvekkeelle, käyskenteli kaiteella ja saunan katolla ja yritti niin kovin anovasti päästä makuuhuoneen ovesta sisään. 
Saapa nähdä, kuinka pitkään heinät pysyvät asiallisessa kuosissa Kertun käsittelyssä.
Mainio katti.

-Anu-


20.9.2015

Siivousta ja sadonkorjuuta

 Viikonlopun saldo täällä on kahden ullakon siivous ja tavaroiden uudelleen järjestely. Koska ullakkoja on vaikea siivota ilman, että räjäyttää koko yläkerran (= levittelee tavaroita pitkin poikin), oli edessä myös yläkerran perinpohjainen siivous. Jäteasemalle lähti useampi säkki epäkuranttia tavaraa, joita olin hillonnut, missäpä muualla, kuin vintillä :) 

Sunnuntaita ei sen enempää pyhitetty levolle, vaan ryhdyimme leppoisan aamun jälkeen nuorimmaisen kanssa siivoamaan kaappeja. Miten voikaan olla mahdollista, että vessan kaapit syövät sisään niin paljon purkkia ja purnukkaa? Totesimme, ettei ihan äkkiä ole tarvis lähteä kempsuosastolle uusia purkkeja haalimaan - sen verran teimme uusia "löytöjä" omasta takaa. Inventaario oli siis enemmän kuin tarpeen. Koska jälleen tuli leviteltyä tavaroita kaapeista esille, oli tänään sitten alakerran siivouksen aika. Nyt on sitten feng shuit kohdallaan täällä huushollissa. Samalla kun paikkoja tuli siivottua, huomasin siivoavani myös omaa mieltä. Siivous on kyllä kerrassaan terapeuttista!

Mutta nyt pieni paluu kevääseen. 
Tällaisista pienistä taimista lähtivät tomaatit kasvuun.
Nyt kasvihuoneessa näyttä tältä. Poimin kaikki kypsät tomaatit illansuussa talteen ja toivon, että vielä tulevan viikon leudot kelit jaksaisivat kypsytellä ainakin osan raakileista. Suurimman osan lehdistä olen jo karsinut aikaa sitten pois, jotta tomaatit jaksaisivat kypsyä. 
Tomaattia pestessä mietin, mitä näistä tekisin ja ajatuksiini tuli kolmen tomaatin pizza. Sitä saatan alkuviikosta pyöräyttää iltaruoaksi.
Tein myös tänään satsin kesäkurpitsa-sipuli pikkelsiä, johon laitoin 1 kg kesäkurpitsaraastetta, 4 isoa makeaa sipulia, 4 dl vettä, 1 dl väkiviinaetikkaa, 1 dl sokeria ja pussin kurpitsasäilöntäseosta.

Vielähän noita kesäkurpitsoja jäi, joten osan laitan kuutioina pakkaseen sosekeittoa varten ja varmaankin pyöräytän vielä ainakin yhden satsin tuota pikkelsiä, sen verran hyvältä se maistui.
Ostin muuten kesällä tuollaisen ananasveitsen (= turhakkeen)kolmella eurolla poistomyynnistä ja kuinka ollakkaan tässä kesäkurpitsa keskiosan poistossa veitsi toimi erinomaisesti. 
Tuo pieni päärynäpuu jaksoi tehdä tänä vuonna ihan mukavan sadon. Koska vielä on ollut lämmintä, niin emme ole pitänet kiirettä pomimisella. Tänään kuitenkin keräsimme päärynät talteen. Ajattelin  pyöräyttää päärynäpiiraan ensi viikonloppuna, kun vanhimmainen tulee  kotiin käymään. Muutaman päärynän tuossa juuri söin ja makeita olivat. 
Tähän lopuksi laitan vielä kuvan ruukussa kasvattamistani purjoista, jotka niin ikään keräsin illansuussa talteen. Nämä päätyvät pilkottuna pakkaseen. 


Iloa alkavaan viikkoon!
-Anu-


14.9.2015

Pottua, umamin makua pataan ja vitamiinipommit

Lauantaipäivä sujui ratevasti maalla perunan nostossa ja syystöitä tehden. Kovin suuret eivät pottuhalmeet tänä vuonna olleet, mutta kahdesta pläntistä saimme kuitenkin perunaa ihan mukavasti, joilla tyydytetään perunanälkä pitkäksi aikaa. Anopilla on erityisen hyvä kylmäkellari, jossa sato kaiken lisäksi säilyy hyvin, eikä tarvitse pelätä, että perunat alkavat heti itää. 
No, jos perunasato oli kohtuullinen, niin muiden juuresten kanssa ei sitten päässytkään elvistelemään.  Muutama palsternakka iti ja lähti lopulta kasvuun ja ne jätettiin vielä hetkeksi kasvamaan. Punajuuret, porkkanat ym. antoivat vain kokemusta - yritetään ensi kesänä siten paremmalla onnella, ehkä.

Käänsin kasvilavojen mullat ja toivon, että hevosenlanta, jota lootiin edellisenä syksynä laitettiin, olisi nyt hyvin sekoittunut ja tekeytyy talven aikana. Tuo lanta lienee poltellut taimet, luulisin, tai sillä ainakin itseäni lohduttenen, kun ihan pipariksi meni tämä juttu...
Sipulia tuli myös, mutta klassisesti tökin ne liian syvään (anopin analyysi)ja siksi varmaan jäivät kitukasvuisiksi. Tuli kuitenkin sipulia kokemuksen sijaan, vaikkakin pieniä, niin sipuleita kumminkin :D
Maissi tuotti satoa peräti viiden tähkän verran, mutta lämmön puutteessa ne eivät olleet vielä täysin valmiita = kokemusta siis tuli tässäkin lajissa. Tomaatit saattavat jopa ehtiä osin kypsyä tuossa padassa, hope so!

Summa summarum: jo näillä eväillä pitäisi selviytyä talven yli, niin heikosti menisi. Ei nimittäin mennyt viljelykset ihan niin kuin Strömsössä...
Sen sijaan liperi, eli lipstikka kasvoi ja rehotti. Sille ei tehty koko kesänä yhtään mitään muuta, kuin ruohonleiikurilla kierrettiin puskaa viikottain. Taisi yrtti sikähtää uutta ruohonleikkuutahtia :D 
Leikkasin lopulta koko puskan matalaksi (siis saksilla, en ruohonleikkurilla ;D) ja anoppi niputti liperit nippuun kuivumaan. Lipstikassa on kuulemma umamin maku ja näin se sopii hyvin patoihin  ja kasvisruokiin korvaamaan lihaliemikuution. Lipstikkaa voi käyttää myös kalan kaverina sekä salaatinkastikkeisiin ja yrttisekoituksiin.
Lipstikka sopii käytettäväksi niin tuoreena kuin kuivattunakin ja kaikki kasvin osat ovat syötäväksi kelpaavia. 
Lipstikka on siis helppo perinnekasvi kasvatettavaksi, koska minäkin saan sen kasvamaan. Lipstikan sanotaan tulleen Suomeen kiertävien munkkien mukana jo 1600 luvulla, ja sitä kasvatettiin linnojen ja luostareiden yrttitarhoissa. Sitä on käytetty lääkeaineena muun muassa parantamaan ruokahalua. Noh, tämän vuoksi siis en ryhdy ihan mahdottomsti tätä yrttiä käyttämään, että mahdun myös talvella pöksyihini!
Tillit jaksavat vielä kukkia kauniisti. Persiljat, ruohosipulit ja tillit jäivät vielä odottamaan leikkaamista ja säilömistä. 

Mutta mitäpäs tyrnit... kaksi tyttöpuuta puskee tyrniä ihan olan takaa. Näin ollen c-vitamiinin saanti on turvattu pitkäksi aikaa, jopa läpi talven, koska muutamasta marjasta saa päivittäisen c-vitamiiniannoksen täyteen. Happamia sanon minä, mutta syöhän noita, jos muuta evästä ei ole.
No niin. Tämän viljelykauden perusteella voisin todeta, että nälkävuosi olisi edessä, jos näillä appeilla pitäisi pärjätä talven yli. Satona on siis maalta saatu perunaa, kesäkurpitsaa, himppusen pieniä sipuleita ja erilaisia marjoja runsaasti.

Näin ollen anopin olisikin nyt syytä kuntoutua sellaiseen kuntoon, että ottaa vaan tilukset haltuun ensi keväänä. Miniän hoteissa tilukset pysyvät kyllä erityisen siistinä, mutta nälkään saattaa kupsahtaa nällä eväillä :)
Taidan siis siirtyä ihan omille hoodeille!


-Anu-



11.9.2015

Odotettu viikonloppu

Tänään oli jotenkin erityisen ihana aloittaa viikonloppu. Pysähdys, pieni huokaisuhetki, arjen keskellä on nyt erityisen odotettu. 
Ajattelin vielä viikolla meneväni Habitaren messuille, mutta aamulla päätimme yhteissätuumin siipan kanssa, että reissu jää nyt väliin. 

Kotiuduttua töiden parista siirsin ajatusmoodin pihahommiin. Ilma oli ihana lämmin. Pihakierroksen jälkeen oli melko selvä, että työntouhuun on hyvä ryhtyä. Karsin osan kesäkukista pois, mutta totesin, että lämpimät ilmat ovat jatkaneet kukintaa niin, että kiirettä ei loppujen kesäkukkien pois otolla vielä ole. Kasvihuoneessa tein jo viikolla järjestelyjä niin, että vidakkokurkut ja sitruunakurkku saivat väistyä kasvihuoneesta tehden tilaa chileille, mitkä ovat täynnä kypsymässä olevia marjoja. Tomaatit intoontuivat vasta nyt tuottamaan satoa oikein kunnolla. Kasvihuoneen lämpötila on pysytellyt sellaisissa lukemissa, että tomaatit kypsyvät vielä hyvin. Kasvihuonekurkku ryhtyi tekemään vielä uutta versoa ja pukkaamaan kurkkuja lisää. Kurkku kasvaa ihan hurjaa vauhtia päivässä. Tuo oikeanpuoleinen kurkku kasvoi tuollaisesta pienestä alusta tuohon mittaan (melkein myytävän kokoinen) neljässä päivässä.
Sitruunakurkku teki tänä vuonna peräti yhden kurkun. Maistelimme sitä solidaarisesti perheen kesken hedelmän jakaen. Sitruunakurkussa on todellakin ihanan mieto sitruunainen maku. Hyvää oli, mutta täytyy todeta, että sato jäi kyllä nyt kovinkin nirkoiseksi, eli ensi vuonna tätä lajia tuskin viljelen. 
Perennapenkissä kasvoi kitukasvuisesti samettiruusut, jotka napsin pois ja istutin tilalle callunoita. Callunoiden väri trimmaa hyvin japaninvaahteran väriin. Kesän aikan japaninvaahterat ovat kasvanneet hyvän matkaa. Toivon todella, että saan nämä vaahterat talvehtimaan autotallissa. Onneksi talli on kohtuullisen viileä ja siellä on pieni ikkuna valoa tuomaan.

Oliivipuu kasvoi kesän aikana myön ihan mukavasti mittaa. Ajattelin nostaa puun kuistille talveksi, josko se siinä suostuisi talven selviämään. Vileä puu saa kuitenkin olla tuossa sisäänkäynnin portaalla ilahduttamassa.
Illaksi olikin mukava sytytellä lyhtyihin tulet ja hipsutella saunanan löylyihin. 
Huomenna olisi sitten edessä maalla ainakin perunannostoa. Samalla taidan toden teolla miettiä kotivaran hankintaa. Jovelan Jonannan kotivara on käynyt kuluvalla viikolla useastikin mielessä...

Lämmintä ja mukavaa alkavaa viikonloppua sinulle!
-Anu-

6.9.2015

Muuto(kse)n tuulia, syksyä, satoa ja säilöntää

Syksy toi tullessaan muuttoa, muutosta ja sutinaa. Vanhimmainen tyttäristä aloitti jatko-opinot, muutti omaan kotiin ja vaihtoi samalla asuinkaupunkia. Olo on hänen puolesta onnellinen. Jotenkin muistan niin elävästi tuon ajan kuin eilisen, kun itse muutin ensimmäisen kerran lapsuudenkodista pois. Voi sitä vapautta ja elämän ihanuutta. Pientä haikeutta oli, mutta uudet tuulet ja opiskelupaikka rientoineen vei mukanaan. Samaa toivon esikoisellenikin. Maailma on avoin.

Muutosta tämä vaihe kuitenkin toi niin kotiin kuin mieleenkin. Tyttären tyhjäksi jäänyt huone on viimeistelyä vailee sisustettu uudelleen, jotta hänen on mukava tulla tänne lapsuudenkotiin käymään. Muuton myötä joka paikka oli pölyä täynnä, joten suurempi tuvan siivous oli tehtävä. Hyvä niin. Tuleepahan käytyä kertynyttä tavaraa samalla läpi ajatuksen kanssa... ja sitä on kertynyt ihan kiitetävästi. 

Esikoisen uusi oma koti, pieni yksiö, on myös laitettu ihanaksi. Siellä itsekin viihtyisin vallan mainiosti. 

Kuopuksen kanssa ollaan laitettu ja suunniteltu myös hänen huonettaan vähän uuteen kuosiin. Vielä muutamia juttuja tuunataan ja sitten hänelläkin on huone uudessa formussa. Syksy toi monella tapaa uusia tuulia niin molemmille tytöille kuin siinä sivussa meille vanhemmillekin. 

Menneen viikon illat meni muuttoruljanssin jälkeen siis siivoillessa, joten viikonlopuksi oli ihan pakko käydä ostamassa ruokasalin pöydälle syksyinen kimppu. Lauantaina autoimme yhden muuttokuorman verran nuorimmaista serkkuani ja hänen puolisoaan muutossa. Heillä on juuri remontoitu uusi koti - erittäin kaunis sellainen. On jotenkin ihanaa, kun lähellä olevilla ihmisillä asiat loksahtelevat paikoilleen, elämä kantaa ja uudet tuulet puhaltavat myötäistä tuulta.

Sunnuntain ratoksi aloitin heti aamusta sälöntäpuuhat. Anoppi on pitkin viikkoa poiminut karviaisia maalta. Keittelin ensin vaaleista karviaisista chutneytä ja sitten toisen mokoman punaisista karviaisista. Välissä tein kilosta karviaisia karviaishilloa aniksella maustettuna. Sanoisinko, että suunmukaista tuli :)

Tässä ohjeet:

Karviaishillo tähtianiksella maustettuna 
(ohje on poimittu kotikokki.net sivulta)

1 kg karviaisia
500 g hillosokeria
2 kpl tähtianisia
1/2 dl vettä

Putsaa karviaiset. Soseuta karviaiset halutessasi. Laita ainekset kattilaan ja keittele miedolla varilla noin 20 minuuttia. Poista anikset ja purkita hillo kuumiin purkkeihin.

***
Karviaismarjachutney 
(makuja.fi sivustolta poimittua reseptiä mukaellen)

2 l karviaismarjoja
2 isohkoa makeaa sipulia silputtuna
1 yksikyntinen valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 peukalon kokoista palaa tuoretta inkivääriä hienonnettuna
2 tähtianista
2-3 kanelitankoa
1,5 dl omenaviinietikkaa
3 dl sokeria
7 dl hillosokeria
mustapippuria myllystä useampi ropsautus 

Pieni sipulit ja inkivääri silpuksi. Laita kaikki ainekset kattilaan ja anna kiehua n 20 minuuttia. Poista kanelitangot ennen purkittamista. Purkita chutney kuumiin purkkeihin. 

Lankoni antoi lauantai-iltana ison satsin kantarelleja säilöttäväksi, joten nekin paistoin ja laitoin pakkaseen. Namskis. 

Mutta sitten fiilisteltiin lounaalla oman maan antimilla ♥︎

Kasvimaan latva-artisokat päätyivät tänään alkuruoaksi, kun koko perhe oli saman pöydän ääressä pitkästä aikaa. Latva-artisokan syönti on vähän sama, kuin rapuja söisi. Hidasta, käsin syötävää ja sotkuista hommaa. Enemmän on siis perskeitä kuin syötävää, eli maisteluksi meni ja loppujen lopuksi syötävää on hyvin vähän yhdessä ruusussa. Hyvää kuitenkin oli ja antaumuksella dippasimme lehden tyveä sitruunavoivaahtoon ja riivimme syötävää hampailla, kunnes lopuksi ruusun keskeltä paljastui latva-artisokan pehmeän maukas sydän. Pääruoaksi maistui kantarellimuhennos, grillattu pihvi ja lisukkeeksi perunaa. Kyllä oli makoisaa. 

Tästä on sitten hyvä aloittaa uusi viikko. Edessä olisi iltaisi ainakin kesäkurpitsan säilöntää jossain muodossa. Ajattelin tehdä etikkaista kesäkurpitsa-sipuli salaattia. Kesäkurpitsaa riittää vielä runsaasti, joten kaikkia säilöntävinkkejä vastaanotan mielelläni.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle ♥︎
-Anu-
 

5.9.2015

Liebster Award tunnustus ja tunnustuksia


Sain Millan blogista Kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita Liebster Award – tunnustuksen. Tunnustuksen ideana on uusien blogien

löytyminen ja näkyvyyden lisääminen. Liebster Award tunnustus annetaan bloggaajalta bloggaajalle.

Tunnustuksen ideana on

1) kiittää tunnustuksen antajaa

2) vastata hänen esittämiin kysymyksiin

3) Nimetä ja linkata 11 Liebster Award tunnustuksen ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa

4) keksiä 11 uutta kysymystä nimetyille bloggaajille


Sydämellinen kiitos Milla tunnustuksesta ♥︎. Tunnustus aidosti lämmitti mieltä!

Millalta sain 8 kysymystä vastattavaksi ja tässäpä samalla vastaukset. 


1. Kevät, kesä, syksy tai talvi? Mistä vuodenajasta pidät eniten ja miksi?
Kevät on lempivuodenaikani. Johtunee osittain varmaan myös siitä, että olen syntynyt keväällä. Keväällä luonto herää, päivät pitenevät ja valo lisääntyy. Herään siis henkiin pitkän talven jälkeen. 

2. Nautitko loppukesän syksyn pimenevistä illoista vai ahdistavatko ne?
Pidän syksyn pimenevistä illoista, mutta vain lokakuun alkuun saakka. Kun päivän valoisa aika käy liian vähiin ja lunta ei vielä ole, niin  voisin vaipua talviunille.

3. Onko sinulla syksyllä erityisiä juhla- tai muita traditioita?
Meillä muun perheen syntymäpäivät ajoittuvt loppuvuoteen, eli niitä ainakin juhlitaan. Joskus on tullut pidetyksi sadonkorjuujuhlia, mutta niitä ei voi traditioiksi laskea. 

4. Onko joulu ollut jo ajatuksissasi? Edes vähän :)?
Kyllä vaan. Juuri tuossa taannoin laitoin kirsikkaliköörin tulemaan ja samalla mietin joulua. Tulevaa joulua olen muutenkin miettinyt, kun se on meillä nyt täysin erilainen, kun siskoni nukkui pois alkuvuodesta. Siskoni oli jouluihminen henkeen ja vereen. Fiilistelimme joulujuttuja yhdessä pohtien lahjoja ja syömisiä. Meillä oli perheidemme kesken ihania yhteisiä jouluja monen monta. Nyt luomme väistämättä uudenlaisen tradition. Millaisen, se on vielä arvoitus. En pidä joulun hössötyksestä, mutta hyvää ruokaa rakastan :)

5. Suunnitteletko joulunviettoa hyvissä ajoin?
Kyllä joulu alkaa jo marraskuussa hiipiä mieleen. Jouluna on ihana kokeilla myös uusia erilaisia jouluherkkuja, vanhoja hyviä unohtamatta.

6. Mikä saa sinut joulumielelle?
Kyllä se musiikki on, eli Kauneimmat joululaulut, ehdottomasti.

7. Nautitko enemmän ajasta ennen joulua tai joulunpyhistä?
Ennen hösäsin joulun kanssa ihan hurjasti. Leivoin, laitoin, putsasi ja puleerasin paikat niin, että olin pyhinä ihan puhki. Kaitpa se ikäkin opettaa sen, että hissukseen hyvä tulee ja myös sen, että kaapit kannattaa siivota, jos siellä aikoo asustaa. Tätä Marttojen oppia arvostan :) Niinpä nykyisin osaan nauttia jo hyvin itse joulunpyhistäkin, siis joulun ajan rauhasta.

8. Onko sinulla erityisen rakkaita joulutradioita?
Kunnioitan perinteitä ja jouluun kuuluu ehdottomasti haudoilla käynti ja hiljentyminen. Kauneimmat joululaulut jos pääsee laulamaan, niin se on ihanaa. Aattona päivällisen ja lahjojen jaon jälkeen on ihana mennä joulusaunaan ja vetää sen jälkeen lökärit päälle, asettautua lukemaan kirjaa ja nautiskella hyvästä punaviinistä ja suklaasta. 

Seuraamistani blogeista haluaisin Liebster Award tunnustuksen antaa kaikille, joskin monet niistä ovat eläneet jo pitkän blogitaipaleen. Siispä tällä kertaa en nimeä erikseen ketään ja toivonkin, että Millan laatimat kysymykset innostavat sinuakin ja voit poimia kysymykset vastattavaksi.

Leppoisaa lauantai-iltaa sinulle ♥︎
-Anu-