Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

6.9.2015

Muuto(kse)n tuulia, syksyä, satoa ja säilöntää

Syksy toi tullessaan muuttoa, muutosta ja sutinaa. Vanhimmainen tyttäristä aloitti jatko-opinot, muutti omaan kotiin ja vaihtoi samalla asuinkaupunkia. Olo on hänen puolesta onnellinen. Jotenkin muistan niin elävästi tuon ajan kuin eilisen, kun itse muutin ensimmäisen kerran lapsuudenkodista pois. Voi sitä vapautta ja elämän ihanuutta. Pientä haikeutta oli, mutta uudet tuulet ja opiskelupaikka rientoineen vei mukanaan. Samaa toivon esikoisellenikin. Maailma on avoin.

Muutosta tämä vaihe kuitenkin toi niin kotiin kuin mieleenkin. Tyttären tyhjäksi jäänyt huone on viimeistelyä vailee sisustettu uudelleen, jotta hänen on mukava tulla tänne lapsuudenkotiin käymään. Muuton myötä joka paikka oli pölyä täynnä, joten suurempi tuvan siivous oli tehtävä. Hyvä niin. Tuleepahan käytyä kertynyttä tavaraa samalla läpi ajatuksen kanssa... ja sitä on kertynyt ihan kiitetävästi. 

Esikoisen uusi oma koti, pieni yksiö, on myös laitettu ihanaksi. Siellä itsekin viihtyisin vallan mainiosti. 

Kuopuksen kanssa ollaan laitettu ja suunniteltu myös hänen huonettaan vähän uuteen kuosiin. Vielä muutamia juttuja tuunataan ja sitten hänelläkin on huone uudessa formussa. Syksy toi monella tapaa uusia tuulia niin molemmille tytöille kuin siinä sivussa meille vanhemmillekin. 

Menneen viikon illat meni muuttoruljanssin jälkeen siis siivoillessa, joten viikonlopuksi oli ihan pakko käydä ostamassa ruokasalin pöydälle syksyinen kimppu. Lauantaina autoimme yhden muuttokuorman verran nuorimmaista serkkuani ja hänen puolisoaan muutossa. Heillä on juuri remontoitu uusi koti - erittäin kaunis sellainen. On jotenkin ihanaa, kun lähellä olevilla ihmisillä asiat loksahtelevat paikoilleen, elämä kantaa ja uudet tuulet puhaltavat myötäistä tuulta.

Sunnuntain ratoksi aloitin heti aamusta sälöntäpuuhat. Anoppi on pitkin viikkoa poiminut karviaisia maalta. Keittelin ensin vaaleista karviaisista chutneytä ja sitten toisen mokoman punaisista karviaisista. Välissä tein kilosta karviaisia karviaishilloa aniksella maustettuna. Sanoisinko, että suunmukaista tuli :)

Tässä ohjeet:

Karviaishillo tähtianiksella maustettuna 
(ohje on poimittu kotikokki.net sivulta)

1 kg karviaisia
500 g hillosokeria
2 kpl tähtianisia
1/2 dl vettä

Putsaa karviaiset. Soseuta karviaiset halutessasi. Laita ainekset kattilaan ja keittele miedolla varilla noin 20 minuuttia. Poista anikset ja purkita hillo kuumiin purkkeihin.

***
Karviaismarjachutney 
(makuja.fi sivustolta poimittua reseptiä mukaellen)

2 l karviaismarjoja
2 isohkoa makeaa sipulia silputtuna
1 yksikyntinen valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 peukalon kokoista palaa tuoretta inkivääriä hienonnettuna
2 tähtianista
2-3 kanelitankoa
1,5 dl omenaviinietikkaa
3 dl sokeria
7 dl hillosokeria
mustapippuria myllystä useampi ropsautus 

Pieni sipulit ja inkivääri silpuksi. Laita kaikki ainekset kattilaan ja anna kiehua n 20 minuuttia. Poista kanelitangot ennen purkittamista. Purkita chutney kuumiin purkkeihin. 

Lankoni antoi lauantai-iltana ison satsin kantarelleja säilöttäväksi, joten nekin paistoin ja laitoin pakkaseen. Namskis. 

Mutta sitten fiilisteltiin lounaalla oman maan antimilla ♥︎

Kasvimaan latva-artisokat päätyivät tänään alkuruoaksi, kun koko perhe oli saman pöydän ääressä pitkästä aikaa. Latva-artisokan syönti on vähän sama, kuin rapuja söisi. Hidasta, käsin syötävää ja sotkuista hommaa. Enemmän on siis perskeitä kuin syötävää, eli maisteluksi meni ja loppujen lopuksi syötävää on hyvin vähän yhdessä ruusussa. Hyvää kuitenkin oli ja antaumuksella dippasimme lehden tyveä sitruunavoivaahtoon ja riivimme syötävää hampailla, kunnes lopuksi ruusun keskeltä paljastui latva-artisokan pehmeän maukas sydän. Pääruoaksi maistui kantarellimuhennos, grillattu pihvi ja lisukkeeksi perunaa. Kyllä oli makoisaa. 

Tästä on sitten hyvä aloittaa uusi viikko. Edessä olisi iltaisi ainakin kesäkurpitsan säilöntää jossain muodossa. Ajattelin tehdä etikkaista kesäkurpitsa-sipuli salaattia. Kesäkurpitsaa riittää vielä runsaasti, joten kaikkia säilöntävinkkejä vastaanotan mielelläni.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle ♥︎
-Anu-
 

10 kommenttia:

  1. Minäkin muistan sen tunteen, kun aikanaan pakkasin tavarani lapsuudenkodista. Siinä oli suurta innostusta, vapautta ja haikeutta samassa nipussa. Äidille esikoisen muutto on varmasti iso asia <3.
    Ruokakuvasi ovat aivan ylellisiä ja herättävät nälän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Katja!
      Onneksi omat muistot ovat piirtyneet niin mukavasti mieleen, että samanlaista oloa ja eloa toivoo omillekin. Ihana oli viikon jälkeen taas nähdä viikonloppuna ja onneksi nämä vimpstaakit on nykyään niin kehittyneitä, että viestejä lähetellään päivittäin.

      Poista
  2. Voin niin samaistua noihin teidän viimeaikojen juttuihin. Haikeaa, vaikeea(kin), mutta enimmäkseen ihan sydäntäraastavan pakahduttavan onnellista, kun elämässä asiat etenee siinä järjestyksessä kuin kuuluukin <3. (Tai siis ei kai minkään "kuulu" edetä mitenkään, mutta ymmärrät kumminkin mitä tarkoitan :)).

    Mulla on täällä sen sortin raivausrupeama aluillaan, että jokunen tovi menee ennenkuin noin pitkälle pääsen, että vois alkaa miettiä uudelleenjärjestelyitä tai mitään kivaa. Mutta vielä sekin päivä koittaa. Niin oon päättänyt. Mutta tohon sun säilöntä- ja muuhun energiaan en tuu varmasti koskaan yltämään. Kadehdittavan ihanaa ahkeruutta. Ja palkitsevaa niinkuin nyt oon varmaan jo sata kertaa täällä todennutkin :)

    Kaikkea kivaa ja mukavaa ja ihanaa sinne teille Anu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärränpä hyvinkin mitä ajattelet :) Täällä esikoisen huone tyhjeni kokonaan sekä ullakko osittain, niin siksi onkin helpompi tehdä uudelleen järjestelyjä. Aikaahan tuo ottaa, mutta haitanneeko tuo mitään. Minä olen säilönnan suhteen sellainen, että kun ryhdyn puuhaan, niin sitten jalat lintassa teen hommaa koko päivän. Joka ikinen päivä vähän kerrallaan ei oo mun juttu, hermot menisi :D
      Kiitos Annukka ja mukavaa oloa ja eloa sinnekin ♥︎

      Poista
  3. Samanlaiset tunnelmat meilläkin oli pari vuotta sitten. Lasten huoneita en vain vieläkään ole sen kummemmin muutellut, koska täällä tuo jälkikasvu tuntuu edelleen aika taajaan viihtyvän. :)

    Upeita herkkuja olet taas kerran loihtinut. Tekisi tosiaan mieli upottaa lusikka noihin ihanuuksiin ja maistella oikein sydämen kyllyydestä. :) Kauniita muuten nuo latva-artisokat keitettynäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi ♥︎
      Esikoinen vei huoneestaan kaikki mööpelit mennessään, kuten olimme suunnitelleetkin. Minulla kun on täällä kaikenlaista perittyä ja ostettua tupa pullollaan, niin uusia huonekaluja ei ole tarvinnut lainkaan hankkia huoneeseen. Riitti kun vähän mööbleerasi paikkoja uuteen uskoon. Ihanaa tuossa pesästä muutossa on se, että tulevat onneksi useinkin vielä ainakin alkuun visiitille viikonlopuiksi.
      Tuo karviaismarjachutney on kyllä herkkua kana. ja liharuokien kanssa, joten jos vain karviaisia on, niin suosittelen kokeilemaan. Mukavaa viikonjatkoa sinne!

      Poista
  4. Mahtavaa satoa siellä. Latva-artisokat, aaah. On niin kiinnostavaa lukea lapsistasi ja ajatuksistasi heidän uusiin tuulinsa liittyen, kun minulla tuo on varmaan muutamassa vuodessa myös edessä! Suhtaudut mielestäni aivan ihanasti näihin muutoksiin. Kunpa sitten aikanaan itsekin osaisin olla yhtä lailla tukena ja kevyesti kannustamassa omaan elämään, vaikka varmasti se on samalla myös hiukan haikeaa äidille ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Pilvi ♥︎
      Luulenpa, että kaikki koettelemukset ovat hitsanneet perheestämme tiiviin kombon ja matkan varrella luonut uskon siihen, että siivet kantavat ja asiat järjestyvät - ennemmin tai myöhemmin.
      Yhden option olen pitänyt esikoiseni suhteen, eli minulla on oikeus käydä täyttämässä jääkaappia aina silloin tällöin ja muutenkin apua saan antaa. Jääkaapin täytössä toki pelaa sopimus, etten mennä tupsahda kylään ilmoittamatta ja sopimatta asiasta :D
      Meillä on tyttöjen kanssa ihanat välit ja toivon niin olevan jatkossakin. Lapset ovat lainassa, sanotaan, ja niinhän se on. Pyrin kohtelemaan jälkikasvua, kuten omat vanhempani ovat aikanaan minua kohdelleet, luottaen ja rakastaen - se on ainakin itseäni kantanut :)

      Poista
  5. Voi että miten näyttää todella hyvältä! Muistan itsekin niin elävästi, kun vanhempani toivat minut opiskelupaikkakunnalle isoon tyhjältä tuntuvaan asuntoon. Kun menin kotiin, veljeni oli jo valloittanut vanhan huoneeni. Siitä se itsenäistyminen ja oma elämä alkaa kantaa. Kaikkea ihanaa syksyyn sinulle ja koko perheellesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milla :) Tuo itsenäistymisen vaihe on kaikkineen kovin merkityksellinen. Olen niin onnellinen, että olen saanut nyt esikoiseni tähän vaiheeseen luotsattua. Ihania syksyisiä päiviä sinnekin <3

      Poista

Ilahdun jättämästäsi viestistä!