Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

14.9.2015

Pottua, umamin makua pataan ja vitamiinipommit

Lauantaipäivä sujui ratevasti maalla perunan nostossa ja syystöitä tehden. Kovin suuret eivät pottuhalmeet tänä vuonna olleet, mutta kahdesta pläntistä saimme kuitenkin perunaa ihan mukavasti, joilla tyydytetään perunanälkä pitkäksi aikaa. Anopilla on erityisen hyvä kylmäkellari, jossa sato kaiken lisäksi säilyy hyvin, eikä tarvitse pelätä, että perunat alkavat heti itää. 
No, jos perunasato oli kohtuullinen, niin muiden juuresten kanssa ei sitten päässytkään elvistelemään.  Muutama palsternakka iti ja lähti lopulta kasvuun ja ne jätettiin vielä hetkeksi kasvamaan. Punajuuret, porkkanat ym. antoivat vain kokemusta - yritetään ensi kesänä siten paremmalla onnella, ehkä.

Käänsin kasvilavojen mullat ja toivon, että hevosenlanta, jota lootiin edellisenä syksynä laitettiin, olisi nyt hyvin sekoittunut ja tekeytyy talven aikana. Tuo lanta lienee poltellut taimet, luulisin, tai sillä ainakin itseäni lohduttenen, kun ihan pipariksi meni tämä juttu...
Sipulia tuli myös, mutta klassisesti tökin ne liian syvään (anopin analyysi)ja siksi varmaan jäivät kitukasvuisiksi. Tuli kuitenkin sipulia kokemuksen sijaan, vaikkakin pieniä, niin sipuleita kumminkin :D
Maissi tuotti satoa peräti viiden tähkän verran, mutta lämmön puutteessa ne eivät olleet vielä täysin valmiita = kokemusta siis tuli tässäkin lajissa. Tomaatit saattavat jopa ehtiä osin kypsyä tuossa padassa, hope so!

Summa summarum: jo näillä eväillä pitäisi selviytyä talven yli, niin heikosti menisi. Ei nimittäin mennyt viljelykset ihan niin kuin Strömsössä...
Sen sijaan liperi, eli lipstikka kasvoi ja rehotti. Sille ei tehty koko kesänä yhtään mitään muuta, kuin ruohonleiikurilla kierrettiin puskaa viikottain. Taisi yrtti sikähtää uutta ruohonleikkuutahtia :D 
Leikkasin lopulta koko puskan matalaksi (siis saksilla, en ruohonleikkurilla ;D) ja anoppi niputti liperit nippuun kuivumaan. Lipstikassa on kuulemma umamin maku ja näin se sopii hyvin patoihin  ja kasvisruokiin korvaamaan lihaliemikuution. Lipstikkaa voi käyttää myös kalan kaverina sekä salaatinkastikkeisiin ja yrttisekoituksiin.
Lipstikka sopii käytettäväksi niin tuoreena kuin kuivattunakin ja kaikki kasvin osat ovat syötäväksi kelpaavia. 
Lipstikka on siis helppo perinnekasvi kasvatettavaksi, koska minäkin saan sen kasvamaan. Lipstikan sanotaan tulleen Suomeen kiertävien munkkien mukana jo 1600 luvulla, ja sitä kasvatettiin linnojen ja luostareiden yrttitarhoissa. Sitä on käytetty lääkeaineena muun muassa parantamaan ruokahalua. Noh, tämän vuoksi siis en ryhdy ihan mahdottomsti tätä yrttiä käyttämään, että mahdun myös talvella pöksyihini!
Tillit jaksavat vielä kukkia kauniisti. Persiljat, ruohosipulit ja tillit jäivät vielä odottamaan leikkaamista ja säilömistä. 

Mutta mitäpäs tyrnit... kaksi tyttöpuuta puskee tyrniä ihan olan takaa. Näin ollen c-vitamiinin saanti on turvattu pitkäksi aikaa, jopa läpi talven, koska muutamasta marjasta saa päivittäisen c-vitamiiniannoksen täyteen. Happamia sanon minä, mutta syöhän noita, jos muuta evästä ei ole.
No niin. Tämän viljelykauden perusteella voisin todeta, että nälkävuosi olisi edessä, jos näillä appeilla pitäisi pärjätä talven yli. Satona on siis maalta saatu perunaa, kesäkurpitsaa, himppusen pieniä sipuleita ja erilaisia marjoja runsaasti.

Näin ollen anopin olisikin nyt syytä kuntoutua sellaiseen kuntoon, että ottaa vaan tilukset haltuun ensi keväänä. Miniän hoteissa tilukset pysyvät kyllä erityisen siistinä, mutta nälkään saattaa kupsahtaa nällä eväillä :)
Taidan siis siirtyä ihan omille hoodeille!


-Anu-



6 kommenttia:

  1. No, kyllä meikäläisestä sato kuulostaa enemmän kuin kohtuulliselta. :) Unelmoin maakellarista, johon joskus voisi säilöä perunoita, porkkanoita, punajuuria....Pitäisi vain ensin opetella kasvattamaan niitä. Upea määrä myös noita tyrnejä. Meidän pitäisi hommata kaveri tyttötyrnipuskalle, jotta joskus saataisiin myös marjoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kyllähän sitä satoa tuli, mutta myös sitä kuuluisaa kokemusta. Maakellari olisi muuten ihana juttu. Siitä aikanaan haaveilin, mutta se ei tähän tontille järkevästi sopimut. Tyrnit ovat tuottaneet satoa jo monta vuotta. Puut ovat jo tosi isoja ja osa marjoista korkealla, joten kaikkea ei talteen saa. Poimiminenkin on haasteellista ja hidasta. Hatua nostan anopille, joka jaksaa niitä yksitellen sieltä piikkien seasta rapsia pois. Pitäisi olla oikeasti sellainen imuri, jolla ne saisi helposti talteen. Iloa viikkoon!

      Poista
  2. Hehhee :D. Ei tosiaan kannata syödä ensin lipstikkaa, jos sen jälkeen saa syödä vaan oman maan maisseja :D.

    Aina ei voi onnistua, mutta jos multa kysytään, niin kyllä tosta saavutuksesta jo voi olla iloinen. Kaikenlaista tuli kumminkin vähän. Ja osaa enemmän. Ja suorastaan kateellinen olen noista tyrneistä. Iskee aina nuukuus, kun sen pikkuruisen pussin ottaa kaupan pakkasesta käteensä ja miettii, että raskiiko ostaa vai ei. No, aina ei raski, mutta koska se tosiaan on niin, että yhdestä marjasta saa päivän C-vitamiinit, niin ei niitä tarvi kouratolkulla kerralla syödä.

    Meillä olis kans hyvä maakellari. Mutta ei satoa, mitä sinne laittaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo-o. Lipstikkaa ei parane liiaksi popsia ja c-vitamiinikin lurahtaa iloisesti läpi, jos liikoja mättää :D
      Kiitos kannustuksesta Annukka :) Kyllä vähän lauantaina masensi, kun niitä reppanoita kitukasvuisia juureksen alkuja napsin pois. No, hätä pystyyn ja kohti uusia eikkailuja!

      Poista
  3. Minustakin näyttää kyllä ihan hyvältä sadolta! Kaikki on kotiinpäin :) (sanoo hän, jolla ei ole mitään kasvamassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru ♥︎
      Näinhän se on. Vähän kuitenkin potuttaa nuo mitättömät porkkanat yms., mutta paremmalla tuurilla sitten ensi kesänä siemeniä maahan :D

      Poista

Ilahdun jättämästäsi viestistä!