Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

29.11.2015

Perheen merkityksestä ja -dynamiikasta



Olen pohtinut paljon viime aikoina perheen merkitystä ja perhedynamiikkaa muuttuvissa perhetilanteissa. Itse näen perheen laajempana käsitteenä, johon sisältyy ydinperheen lisäksi isovanhemmat, sisarukset ja heidän perheensä. Läheisten menetysten jälkeen dynamiikka muuttuu, mutta se muttuu myös silloin, kun esimerkiksi lapsi muuttaa kotoa pois. Muutoksia tuo lisäksi lasten uudet kumppanit. Perheen sisäiset sidokset, tavat ja tottumukset sekä tapa kommunikoida muuttu. Roolit muuttuvat.

Miten suuri painoarvo perheellä todellisuudessa onkaan hyvinvointimme kannalta?  Hyvinvointi voidaan nähdä fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja hengellisen ulottuvuuden kautta. Parhaassa mahdollisessa tilanteessa perhe tuo turvaa ja rauhaa niin, että jokainen yksilönä voi hyvin. Yhteisöllisessä perheessä muutokset ovat merkityksellisiä ja läheisten menetykset ehkä kipeämpiä kuin niissä perheissä, joissa elämä on yksilökeskeisempää.  Yhteisöllisyys tuo omalla tavallaan myös turvaa. Lähisiin on helppo ja turvallista tukeutua, mutta toisaalta liika tukeutuminen voi myös aiheuttaa haasteita ja ahdistusta. 

Perhedynammikan kannalta puhumisella ja asioiden sanottamisella on myös keskinen rooli. Sillä, miten ilmaisemme hyväksynnän ja positiiviset tunteet tai vastaavasti kieltämisen ja  kielteiset tunteet, on valtavan suuri merkitys. Omassa perhepiirissä keskusteluun ei koskaan ole kuulunut huutaminen tai läheisten huono kohtelu. Puheenparsi on aina ollut kunnioittavaa, myös niissä tilanteissa, kun asioista ollaan oltu erimielisiä. 

Elämme perheessämme mielenkiintoisia aikoja perhedynamiikan kehittymisen kannalta. Vanhimmainen on tuonut perheeseen uuden jäsenen ja hänen ajatusmaailmaan ja tapoihin sekä tottumuksiin olemme paraikaa tutustumassa. Samalla vahempina roolimme muuttuu ja on muuttunut suhteessa esikoiseemme. Hän on aikuinen nainen, joka kirjoittaa päivä päivältä itsenäisen elämänsä kirjaan uusia lukuja. Kuopuksen rooli perheessä muuttui samalla, kun esikoinen muutti kotoa pois. Hän kasvoi ihan uusiin mittoihin tässä syksyn aikana ja on ottanut perheyhteisössä erilaisen ja vastuullisemman rooli, mikä hänellä aiemmin on ollut. Myös meidän vanhempien roolit ovat osin muuttuneet, varsinkin minun kohdalla. Oman ulottuvuuden perhedynamiikkaan tuo isovanhemmat, heidän hyvinvointisa ja itsenäisyytensä sekä itsenäinen selviytyminen ikääntymisen edetessä. 

Siskoni poismeno jälkeen omasta lapsuuden perheestä ei ole jäljellä muita kuin minä. Siskoni, joka oli minua seitsemän vuotta vanhempi, otti vanhempiemme poismenon jälkeen uuden roolin suhteessa lapsiini ja osittain suhteessa minuun. Hänestä tuli kantava hahmo perheessämme. Isovanhempanikin ovat jo nyt siirtyneet ilmavoimiin. Isoäitini eli paljon pidempään, kuin omat vanhempani ja hänen poismenon myötä havahduin siihen, että olen sukupolvien ketjussa vanhin suhteessa omiin lapsiini ja omalta puolelta sukua myös nyt siskoni tyttäreen. Siskoni tytär on ollut minulle aina rakas, mutta tämän vuoden aikana hänestä on tullut minulle entistä tärkeämpi. Entistä tärkeämpänä koen, että huolehdin, niin omien tyttärien kuin siskoni tyttären hyvinvoinnista siltä osin, kun se on tässä roolissa mahdollista. 

Perhedynamiikka siis muuttuu ja oman roolini näen vahvasti tukena olevana, mutta en kuristajana, huolehtijana, mutta en pakahduttajana, osallistuvana, mutta en tuputtajana, rinnalla kulkijana, mutta en oman tien ja polun sulkijana. Helppoa ei ole löytää kultaista keskitietä, koska olen niin vahvasti huolehtivainen persoona. 

Ihanaa oli kuitenkin lauantaina se, että kävimme siskoni tyttären ja hänen puolisonsa kanssa jouluostoksilla ja sain olla rinnalla kulkija ja täyttää vähän niitä saappaita, jotka siskoni jätti jälkeensä. Nautin kovasti tästä hetkestä heidän kanssaan.
Tänään kävimme esikoisen luona ja tapasimme samalla myös jälleen hänen kumppaninsa. Oli mukava jutella kuulumisia ja vähän huolehtia. Kysyin kyllä luvan siihen, että saan viemisiksi viedä uuden maton, tiskata sekä täyttää esikoisen jääkaapin. Tähän jälkimmäiseen kyllä varasin option, kun hän muutti pois kotoa. 

Niin niistä tutustumismatkoista uusiin perheen jäseniin...
Tänään käytiin mielenkiintoinen keskustelu esikoisen ja hänen kumppaninsa kanssa siitä, pitääkö tähtitortussa hillon olla taikinan päällä vai alla. Samankaltaisen keskustelun muista niiltä ajoilta, kun puolisoni kanssa ryhdyimme seurustelemaan. Tuolloin keskutelua käytiin vain siitä, onko ns. laukkutorttu vai tähtitorttu se oikea joulutorttu. Puolisoni äiti, eli nykyinen anoppini, teki itse joulutorttutaikinan kaulien ja kääntäen ja sen jälkeen valmisti joulutortut ns. laukkutortun muotoiseksi (ympyrä, jonka sisälle tulee hillo ja sitten käännetään kansi kiinni + painellaan reunat umpeen). 

Tänään voin todeta sen, että äitiinsä on tytär tullut. Hänen mielestä oikessa joulutorttussa (tähtitorttu) hillo on alla. Hänen kumppaninsa mukaan oikea tapa on laittaa hillo päälle ja mieheni mukaan ainoa oikea joulutorttu on hänen äitinsä tekemä laukkutorttu. Sillä ei ole kuitenkaan niin väliä, että onko taikina tehty itse vai ei, kunhan muoto on oikea. Itse mieluiten nykyään teen tähtitortut enkelin muotoon, hillo alle.  Niin ja kaiken kruunaa se, että siskoni tytär syö kyllä joulutorttuja, kunhan niihin ei ole missään tapauksessa sotkettu nitään hilloa mihinkään väliin - ei päälle eikä alle:)

Näinpä perhedynamiikka kehittyy ja jalostuu ajan saatossa tai sitten ei. Meillä syödään tänä vuonna enkelitorttuja, tähden muotoisia joulutorttua hillolla ja ilman, hillot päällä ja alla, sekä niitä laukkutorttuja, joita syödessä tunnen aina huonoa omaatuntoa siitä, etten ole eläessäni itse kaulinut ja kääntänyt taikinaa, vaan aina ostanut kaupasta myllyn parasta.

Parasta kuitenkin on se, että olemme yksilöitä omine tottumuksineen ja tapoineen, mutta muodostamme kuitenkin ihanan pienen hyvinvointiamme tukevan perheyhteisön, johon on ilo kuulua ja josta saa voimaa, oli edessä sitten tasainen latu, ylä- tai alamäki ❤︎ 


"On vain kaksi kestävää perintöä, 
jotka kannattaa antaa lapsilleen: 
juuret ja siivet."

 - Toimittaja Hodding Carter (1907-1972) - 



Mikä on muuten sinun mielestä se ainut ja oikea joulutorttu?

♥︎ Ihanaa ensimmäistä adventtia sinulle ♥︎
-Anu-







22.11.2015

Ensilumi ♥︎

Toisaayönä meidän kulmille satoi ensilumi. Viime yönä lunta satoi lisää. Nyt ulkona pakastaa, joten toiveissa on, että lumi valaisee maisemaa ainakin hetken aikaa. Olen niin odottanut lunta ja sen myötä tulevaa valoa.
Talvivalot pihalyhdyssä
Miten voikaan ihminen tulla onnelliseksi ensilumesta. Lauantaiaamuna
istuin pitkään ruokapöydän ääressä ja katselin ikkunasta ulos hiljalleen taivaalta satavia hiutaleita ja lumen vienosti peittämää maata. Hymy hersyi suupieliin. Olin onnellinen. Tässä ja nyt, kaikki on hyvin.
Tänään lempeän heräämisen ja aamukahvien jälkeen suuntasimme maalle hakemaan ja täydentämään polttopuuvarastoja. Vein maalle kaksi lyhtyä, joihin sujautin pattereilla toimivat kynttilät.  Kiersin tiluksia kameran kanssa ja ihastelin maisemia. Ilma oli raikasta hengittää. Pihalla oli muutamat jänisksen jäljet. Muuten lumi oli koskematonta. Rusunmarjoja oli vielä oksissa, kuten myös muutama tyrnin marja. Leudon syksyn myötä yksi mustaherukkapensas oli ryhtynyt pullistelemaan silmujaan. Patinoituneet ja ajan ruostuttamat sakset roikkuivat paikallaan. Aika jotenkin pysähtyi. Talvi oli laskeutunut myös maalle.


Maalla kaivon ympäristössä kasvaa luonnon oma pieni arboretum. Pienellä alueella kasvaa koivu, kuusi, mänty, katajia, pihlajia ja tammi. Kaikki luonnollisesti siihen asettuneena. 

Luonnon muovaama laskiaispulla
Kotiin palatessani huomasin pihalla luonnon muovaaman laskiaispullan. Pihalla on kaksi pyöreää kiveä, jotka lumipeite oli muovannut mielestäni ihan laskiaispullan näköisiksi. Elämän pieniä iloja :)

Juuri nyt olen onnellinen siitä, että meillä on nämä neljä vuodenaikaa!

Iloa ja valoa alkavaan viikkoon!
-Anu-


15.11.2015

Haaste ja pohdintoja

Sain Nainen Talossa blogin Katjalta haasteen, jonka kysymykset ovat syvällisiä ja pohdintaa herättäviä. Kiitos Katja haasteesta ja ajattelemisen aiheista. 

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Juuri nyt olen kiitollinen perheestäni. Minulla on kaksi ihanaa tytärtä. Heidät saimme puolisoni kanssa elämäämme sulostuttamaan 16 ja 20 vuotta sitten. Heistä saan elämääni iloa ja virtaa päivittäin. Siskoni tytär on minulle myös erityisen rakas. Olen onnellinen siitä, että ympärilläni on ihania läheisiä, rakkaita ihmisiä.
Kädet sydäminä ♥︎

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit? 

Olen joutunut luopumaan vanhemmistani ja siskostani aivan liian aikaisin. Olisin niin kovasti toivonut saavani pitää heitä täällä maallisella vaelluksella vielä pidempään. 

Goethe sanoo kuitenkin viisaasti: 
"Älä sure sitä, että yhteinen aika on ohi. 
Iloitse siitä, että se on ollut."

Siksipä olen hyvin onnellinen niistä yhteisistä ajoista, joita saimme elää yhdessä. Muistot ja rakkaus kantavat. 

Valintoja, joita olen tehnyt, en kadu. Aika aikaansa kutakin. Valinnat olen aina tehnyt sen hetkisen ymmärryksen ja tiedon sekä tunteen mukaan. 


3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Tässäpä sitä onkin pohdittavaa. Asiaa voi lähestyä ja pohtia niin monesta eri näkökulmasta. Uskonnollinen, filosofinen ja  tieteellinen lähestymistapa tuottavat kaikki erilaisia näkemyksiä asiasta. Loppujen lopuksi kyse on siitä, mihin näkökulmaan uskoo ja haluaa uskoa. 

Luopumisten myötä olen ajatellut paljon elämän tarkoitusta, elämän ja kuoleman rajaa, mikä on todellisuudessa hyvin ohut. Kuoleman äärellä, siinä hetkessä  monesti olleena, olen pohtinut, että minne sitä ihminen katoaakaan? Hetki on hyvin mystinen, mutta toisaaltä äärimmäisen luonnollinen. 

Goethe sanoo: "Elämän tarkoitus on elämä itse". Henry Thoreau taas sanoo: "Elämme vain murto-osan elämästämme". Taidan uskoa molempiin viisauksiin. 

Kiinalaisen sanonnan mukaan "ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää", pitää mielestäni hyvän paikkansa. Omat ajatuksemme määrittelevät pitkälti sen, onko elämämme hyvää vai huonoa. Siksipä uskon vahvasti hyvyyteen ja rakkauteen, on se sitten määritelty minkä tahansa ajattelutavan mukaan. 


Välitän haasteen seuraaville blogeille:



Haasteen taustoista ja sen säännöt:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:
1. Thank the giver and link their Blog to your post. 
2. Answer the 3 questions given to you. 
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you. 
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.



Lämpimin ajatuksin,
Anu

8.11.2015

Hyvyyden pohdintaa

Blogini alkutekstissä kirjoitan, että minua kiehtoo elämän rosoisuus, kauneus ja hyvyys. Uskon viimeiseen asti hyvyyteen. Haluan luottaa ihmisiin. Niin olen aina tehnyt. Sinisilmäisyyteen saakka.
Maalaus: Sinikka Hautamäki

Hyvyys ja pahuus ovat keskeisiä moraalifilosofisia käsitteitä ja niitä on pohdittu paljonkin historian kuluessa filosofisista, uskonnollisista, psykologisista ja poliittisista lähtökohdista käsin. Erilaisten ihmiskäsitysten joukossa on kaksi äärimmäistä, toisilleen täysin vastakkaista näkemystä. Hyvyyden vastakohtana pidetään pahuutta. Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa toteaa, "että pahuutta on vain suhteessa hyvyyteen. Se on jonkin hyvän pois ottamista, riistämistä, tuhoamista, turmelemista tai vahingoittamista. Pahuudella ei ole olemusta vaan se on hyvän loinen."

Voidaanko kuitenkin evoluutioteorian perusteella ajatella, että ihminen ei ole evolutiokehityksensä tässä vaiheessa vielä päässyt eroon eläimellisistä vaistotoiminnoistaan?  Niistä, jotka saavat hänet puolustamaan itsekkäästi omaa reviiriään ja omia etujaan. Olemalla vaikka pahansuopa tai ilkeä. Hankitut tiedot ja taidot eivät ole periytyviä, ne ovat opittuja. Ihmisen käyttäytyminen on eriskummallista. Jopa sivistyneillä ihmisillä. Mietin, ovatko ihmisen pyrkimykset kuitenkin pohjimmiltaan sittenkin itsekkäitä?  Tähän on päädytty mm. kristillisen ja tieteellisen ihmistutkimuksen pohjalta. Uskonnollisesta näkökulmasta asiaa tarkastellessa pohdinnat vievät usein pahan ja hyvän alkusyihin.

Koska olemme jokainen omia persooniamme, kannamme mukanamme geneettistä perimää, halusimme tai emme. Olemme elämän polun aikana oppineet erilaisia asioita, jotka muokkaavat meitä yksilöinä. Niinpä persoonallisuutemme rakentuu jatkuvasti, pala palalta. Kokemuksemme muovaavat meitä ihmisinä ja ihminen muovaa kokemuksiaan. Ei ole yhdentekevää, millaisia henkisiä ja moraalisia rakennuspalikoita käytämme. 

Mitä sitten, kun hyvyysajatteluun tulee kolhu? Kohtasin tällaisen tilanteen perjantaina. Parkkiintuneesta nahkastani meni sanasäilä  läpi. Harvoin minulle niin käy. Haastavinta tilanteessa oli se, että luottamus petettiin. Korkean moraalin ylläpitäminen itseltä vaatii tuollaisessa tilanteessa paljon, kun kohtaa ilkeyttä, pahansuopaisuutta ja pahuutta. Olisi niin helppo sivaltaa takaisin, mutta kannattaakos se? Mielestäni ei. Hyvistä tavoista on syytä pitää kiinni. Luottamus rakentuu takaisin, jos on rakentuakseen. Kuljen kuitenkin itse edelleen valitulla tiellä. Uskon hyvyyteen, vaikka kolhu kyljessä.

Maalaus: Sinikka Hautamäki
Sinikka Hautamäki on kouvolalainen taiteilija, 
jonka maalaukset ovat tunnettuja herkkyydestään.

***

"Huomasin, että minulla on aina valinnan mahdollisuuksia, 
ja toisinaan kyse on vain asenteen valinnasta."
- Judith Knowlton-


Uusin tuulin uuteen alkavaan viikkoon!
-Anu-





7.11.2015

Perfect Home kutsut





Kutsuin ystäväni kylään mennä viikolla Perfect Home sisustuskutsujen merkeissä. Olen käynyt kahdesti ystäväni luona pidetyillä kutsuilla ja tehnyt siellä ihania hankintoja ja nyt ajattelin näin ennen joulua järjestää kutsut itse. Ajatuksena oli tietysti osin myös lahjojen hankinta, mutta itselleni mieluista oli nähdä ystäviä mukavan asian äärellä. 

Kutsujen myötä koti pukeutui ihan uudenlaiseksi. Olin ennen kutsuja riisunut kodista kaikki omat sisustusesineet pois. Mielenkiintoista oli nähdä, kuinka vähässä ajassa Perfect Home tuote-esittelijä, aluevastaava Kati Alastalo,  sai kodin näyttämään ihan erilaiselta ja kauniilta. Osa tuotteista oli juuri kuin meidän kotiin luotuja. Mainiota oli nähdä, kun toinen henkilö sisustaa kotia ja näkee kodin uusin silmin. Moni esillä olevaista tuotteista olis hyvinkin voinut jäädä niille sijoilleen, niin paljon minä näistä tuotteista pidän. 
Erityisesti ihastuin tuotteista tuohon kollaasikuvassa olevaan Noble-tarjottimeen ja pronssin värisiin Sacramento lyhtyihin. 

Kuva Perfect Home sivuilta
Kuva Perfect Home sivuilta

Kuva Perfect Home sivuilta

Kuva Perfect Home sivuilta

Perfect Home tuotteet ovat laadukkaita ja mielestäni erittäin kauniita. Meillä kylpyläkin sisustettiin Perfect Home tuotteilla, kun kerran oli mahdollisuus laittaa tuotteita esille myös sinne. Harmillista, etten ottanut kuvia kylpylästä sisustettuna. Kylpylään tilasin muutamia tuotteita, joista laitan tuonnempana postausta tuemaan. 

Kuva Perfect Home sivuilta


Jos tässä vaiheessa olisi tarve ostaa uusi päiväpeitto, niin tässä olisi mieleinen tuote. Pidän vaalean, harmaan ja mudan eri sävyjen lisäksi erityiseseti turkoosin eri sävyistä. 
Kuva Perfect Home sivuilta

Tällaiset pienet kauniit hetket tuovat arkeen iloa ja eloa. Tupa täyttyi yhden illan ajaksi kauniista esineistä, mutta ennen kaikkea puheen sorinasta, naurusta ja hyvästä mielestä. Kiitos ihanille ystäville!

Perfect Home sivustolla on tuote-esittelyvideo, jonka pääset katsomaan tästä.

Mukavaa viikonloppua sinne ♥︎
-Anu-

1.11.2015

Synttärikauden avajaiset ja mango tuorejuustokakku

Tähänastisen elämän aikana olen oppinut se, että aina pitää juhlia, kun siihen on vähänkin aihetta. 

Tänään vietimme siippani ja lankoni yhteisiä synttäreitä lounaan ja kakkukahvien merkeissä. Ruoaksi valmistin välimerellistä kanapataa ja riisiä. Syksyn tullen pataruoat ovat jotenkin niin maistuvia. 

Täytekakun sijaan valmistin tuorejuustokakun. Kokeilin tällä kertaa tuorejuustokakkuun laktoositonta Valion Viola mango tuorejuustoa. Olipas muuten suun mukaista!

Ja näin kakku syntyy helposti...

Pohja
200 g esim. Digestive keksejä 
n.1 dl juoksevaa leivontamargariinia tai sulatettua voita

Täyte
5 liivatelehteä
400 g   Valion Viola mango tuorejuustoa
1 ½ dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
3-4 rkl sitruunamehua
4 dl kuohukermaa
4 rkl sitruunamehua

Kuorrute
2 dl mangososetta 
3 liivatelehteä
3 rkl kiehuvaa vettä tai sirtuunamehua
        vaniljasokeria maun mukaan

Murenna keksit ja lisää rasva muruseokseen. Laita leivinpaperi irtovuoan (halkaisija n.25-28 cm) pohjalle ja levitä keksiseos vuoan pohjalle tasaisesti.
Liota 5 kpl liivatetta kylmässä vedessä pehmeiksi. Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Sekoita sokerit ja sitruunamehu mango tuorejuustoon. Sulata liivatteet (purista liivatteista vesi hyvin pois) kiehuvaan sitruunamehutilkkaan. Kaada liivate ohuena norona juuston joukkoon ja sekoita massa. Lisää kermavaahto mukaan ja sekoita juusto-kermavaahtoseos tasaiseksi.
Kaada täyte  pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna juustokakun hyytyä jääkaapissa mieluiten yön yli tai ainakin useampi tunti. 
Kuorrute
Liota 3kpl liivatetta kylmässä vedessä pehmeiksi. Kuumenna 3 rkl vettä tai sitruunamehua kiehuvaksi ja  sulata liivatteet veteen. Lisää liivateseos mangososeeseen ja mausta sose tarvittaessa vaniljasokerilla. Kaada mangoseos kakun päälle ja nosta kakku kylmään muutamaksi tunniksi
***
Kakku syntyy siis vähällä vaivalla ja jos kuorrutetta ei jaksa erikseen ryhtyä tekemään, niin eipä haittaa mitään. Kakun voi koristella vaikka säilötyillä mangoviipaleilla siinä vaiheessa, kun kakkumassan on kaatanut vuokaan. Näin viipaleet kiinnittyvät hyvin kakun pintaan. 
Tätä reseptiä on helppo muutella käyttämällä kakkumassassa eri makuisia tuorejuustoja, joita Valiolla (Viola) on ainakin sitruunan, appelsiinin ja vaniljan makuisena. Myös maustetut rahkat toimivat tässä hyvin. Jos makumaailmaa muuttaa, niin liivatteet voi tällöin sekoittaa kiehuvaan vesitilkkaan.
Niin se kuukausikin jo vaihtui marraskuuksi. Meillä juhlakausi jatkuu ja kuopuksen synttäreitä juhlitaan sitten heti jo ensi viikonloppuna. 

♥︎ Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle ♥︎

Herkkuterkuin 
-Anu-