Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

8.11.2015

Hyvyyden pohdintaa

Blogini alkutekstissä kirjoitan, että minua kiehtoo elämän rosoisuus, kauneus ja hyvyys. Uskon viimeiseen asti hyvyyteen. Haluan luottaa ihmisiin. Niin olen aina tehnyt. Sinisilmäisyyteen saakka.
Maalaus: Sinikka Hautamäki

Hyvyys ja pahuus ovat keskeisiä moraalifilosofisia käsitteitä ja niitä on pohdittu paljonkin historian kuluessa filosofisista, uskonnollisista, psykologisista ja poliittisista lähtökohdista käsin. Erilaisten ihmiskäsitysten joukossa on kaksi äärimmäistä, toisilleen täysin vastakkaista näkemystä. Hyvyyden vastakohtana pidetään pahuutta. Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa toteaa, "että pahuutta on vain suhteessa hyvyyteen. Se on jonkin hyvän pois ottamista, riistämistä, tuhoamista, turmelemista tai vahingoittamista. Pahuudella ei ole olemusta vaan se on hyvän loinen."

Voidaanko kuitenkin evoluutioteorian perusteella ajatella, että ihminen ei ole evolutiokehityksensä tässä vaiheessa vielä päässyt eroon eläimellisistä vaistotoiminnoistaan?  Niistä, jotka saavat hänet puolustamaan itsekkäästi omaa reviiriään ja omia etujaan. Olemalla vaikka pahansuopa tai ilkeä. Hankitut tiedot ja taidot eivät ole periytyviä, ne ovat opittuja. Ihmisen käyttäytyminen on eriskummallista. Jopa sivistyneillä ihmisillä. Mietin, ovatko ihmisen pyrkimykset kuitenkin pohjimmiltaan sittenkin itsekkäitä?  Tähän on päädytty mm. kristillisen ja tieteellisen ihmistutkimuksen pohjalta. Uskonnollisesta näkökulmasta asiaa tarkastellessa pohdinnat vievät usein pahan ja hyvän alkusyihin.

Koska olemme jokainen omia persooniamme, kannamme mukanamme geneettistä perimää, halusimme tai emme. Olemme elämän polun aikana oppineet erilaisia asioita, jotka muokkaavat meitä yksilöinä. Niinpä persoonallisuutemme rakentuu jatkuvasti, pala palalta. Kokemuksemme muovaavat meitä ihmisinä ja ihminen muovaa kokemuksiaan. Ei ole yhdentekevää, millaisia henkisiä ja moraalisia rakennuspalikoita käytämme. 

Mitä sitten, kun hyvyysajatteluun tulee kolhu? Kohtasin tällaisen tilanteen perjantaina. Parkkiintuneesta nahkastani meni sanasäilä  läpi. Harvoin minulle niin käy. Haastavinta tilanteessa oli se, että luottamus petettiin. Korkean moraalin ylläpitäminen itseltä vaatii tuollaisessa tilanteessa paljon, kun kohtaa ilkeyttä, pahansuopaisuutta ja pahuutta. Olisi niin helppo sivaltaa takaisin, mutta kannattaakos se? Mielestäni ei. Hyvistä tavoista on syytä pitää kiinni. Luottamus rakentuu takaisin, jos on rakentuakseen. Kuljen kuitenkin itse edelleen valitulla tiellä. Uskon hyvyyteen, vaikka kolhu kyljessä.

Maalaus: Sinikka Hautamäki
Sinikka Hautamäki on kouvolalainen taiteilija, 
jonka maalaukset ovat tunnettuja herkkyydestään.

***

"Huomasin, että minulla on aina valinnan mahdollisuuksia, 
ja toisinaan kyse on vain asenteen valinnasta."
- Judith Knowlton-


Uusin tuulin uuteen alkavaan viikkoon!
-Anu-





14 kommenttia:

  1. Välillä tuntuu, että hyvyydellä jää jalkoihin. Olen joskus aihetta blogissakin sivunnut. Mutta ei pahaan pidä pahalla vastata. Mieluummin yrittää sivuuttaa pahan lähde. Neutralisoida se omasta päästä. Helpommin sanottu kuin tehty. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samaa mieltä. Tällaisten asioiden yläpuolelle kannattaa asettua, vaikka se vaikeaa saattaa ollankin.

      Poista
  2. Ajattelen todella monesta asiasta ihan samalla tavalla! Haluan uskoa ja luottaa ihmisiin, vaikka toki tiedän, etteivät kaikki ihmiset ole sen luottamuksen arvoisia. Yritän kuitenkin ajatella, että "paha saa palkkansa" jossain vaiheessa, enkä kyllä enää näillä vuosilla suostu ihan millaiseen tahansa kohteluun. Myös itseään pitää kunnioittaa ja pitää arvossa!
    Hyvä kirjoitus, paljon ajattelemisen aihetta!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyyniseksi sitä tulee, jos hyvyyteen ei usko. Oma mieli pitää pitää kirkaana ja antaa tuollaisten asioiden sitten vaan olla ja mennä. Asia oli vaan sen kaltainen, että pisti ajattelemaan aihetta hieman syvällisemmin.
      Kiitos Taina <3

      Poista
  3. Hyviä pohdintoja Anu <3

    Luottamuksen pettäminen on pas*a juttu. Ainakin itselleni sen uudelleenrakentaminen on kovin vaikeaa, ellei toisinaan mahdotontakin. Asianlaadusta riippuen ei aina edes tarpeellista panostaa.

    Voih. Toivon mahdollisimman kolhutonta viikkoa sinulle <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Taru <3
      Niin se on, että luottamusta on tai sitten ei. Itse en sellaista välimaastoa tunne. Tässä sen meni ja tuskin takaisin tulee, mutta elämä on...

      Poista
  4. Minä uskon kyllä voimakkaasti karman voimaan ja siihen, että karmabussilla todellakin on kaikkien osoitteet. Pahuutta ja ilkeyttä on silti vaikea kohdata reagoimatta ja pahan mielen se saa aikaan aina.

    Ihme, etten ole aiemmin tänne blogiisi eksynyt! Jään lukijaksi, sillä tykkäsin kovasti.
    Itse kirjoittelen Vuonon kimallus -blogia täältä Norjasta ja minusta on niin ihanaa käydä näissä vanhan kotimaan blogeissa - se helpottaa koti-ikävääkin :)

    Mukavaa viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Marianna ja tervetuloa lukijaksi <3
      Silloin kun joutuu pettymään pahemman kerran sellaiseen henkilöön, johon on kasvanut pitkän ajan kuluessa luottamus ja voidaan puhua kaveruudesta, niin pettymys on suuri, kun luottamukseen lyödään kiila.

      Tulenkin heti kurkkaamaan blogisi! Iloa sinunkin viikkoon :)

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus: asiaa ja näkemystä samassa paketissa. Olen itse myös sitä mieltä, jos kohtaa huonoa käytöstä tai kohtelua, ei asiaa paranna se, että itse alentuu samalle tasolle sivaltajan kanssa. Siten voi ainakin arvokkaasti itse poistua tilanteesta ja asiasta, mutta tiedän kyllä, miten kovalta kolhu tuntuu ja satuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi. Tällaiset tilanteet pohdituttavat yllättävän pitkään. Harmillinen asia on luottamuksen menetys, jota harvoin enää takaisin saa.

      Poista
  6. Tämän viikonlopun mietteissä kirjoituksesi saa vielä syvemmän merkityksen. Jos vastataan sillä mikä kohdattiin, onko hyvyyttä enää lainkaan?

    Ikävää, että kohtasit tuollaisen tilanteen :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta. Oli kyllä ihan valtavan surullista lukea uutiset. Uskon kuitenkin, että hyvyyttäkin on. Ei täällä muuten voisi elää.

      Poista
  7. Todella mielenkiintoinen postaus. Mukava huomata ajattelussa kanssasi yhä enemmän yhtäläisyyksiä. Minäkin pidän lähtökohtaisesti kaikkia ihmisiä hyvinä ja samanarvoisina, kunnes he itse osoittautuvat joksikin muuksi. Luotan ihmisiin lujasti, mutta toisaalta luottamus saattaa olla iäksi mennyttä, jos se petetään. Voi, miten ihailen asennettasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi :) Tämä tapahtuma kävi työelämässä. Luotan niin töissä kun siviilissäkin ihmisiin. Niin minusta pitääkin olla, mutta sitten kun luottamus menee, niin se menee. Tässä tapauksessa ns vastapuoli on tappion kärsijä, en minä, mutta pahansuopaisuus harmittaa ja se menetetty luottamus.

      Poista

Ilahdun jättämästäsi viestistä!