Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

27.12.2015

Hetkiä joulun ajasta

Tämä joulun aika on ollut leppoisaa oloa ja eloa. Jostain syystä tänä jouluna en ole stressannut yhtään, enkä mistään. Akkuja sai hyvin ladattua ja olo on ollut ihanan rentoutunut. Naurujoogaakin olen harrastanut, mutta siitä tuonnempana. 

Jouluaattona kokoonnuimme Villa Mezzoon ja nautiskelimme jouluateriasta pidemmän kaavan mukaan. Tähän kuvakollaasiin kokosin alkupalapöydän antimista kuvia. Sen verran uppouduin herkkujen ääreen, että kovin viljalti en muistanut kuvia napsia.

Tein perinteikkäät mäti- ja porokakut, valkosipulijuuston ja ankankoipirilletellä täytetyt tuulihatut yhdessä tyttöjen kanssa. Lankoni suolasi lohen ja toi mukanaan savustettua kuhaa ja lohta + porkkana- ja lanttulaatikot sekä tuuvingin. Appi paistoi perinteikkään kinkun ruoskuoren alla leivinuunissa. Lisäksi tarjolla oli salaattia ja erilaisia lisukkeita. Yhdessä tuumin tehty joulu ei rasittanut siis suuremmin ketään. Itse nautin kovasti alkupalojen näpertelystä ja kattauksen loihtimisesta. Apen paistamaa kinkku on erinomaisen hyvää  ja lankoni tekemät laatikot ja tuuvinki ovat niin hyviä myös, että ei ole minun syytä puuttua tuohon hommaan lainkaan.
Joulupäivällisen jälkeen availimme vuorotellen saamiamme joululahjoja. Tämä mukava perinne on rantautunut muistaakseni joulumme viettoon siskoni tyttären appivanhempien kotoa. On niin mukava seurailla, mitä kaikkea paketeista löytyikään. Kun lahjat oli avattu, siirryimme kahvipöytään nauttimaan suklaamoussekakkua. 

Myöhään aattoiltana kävimme vielä oman perheen kesken hautausmailla muistelemassa läheisiä poisnukkuneita. Kyllä hautausmaat ovat erityisen kauniita näin joulun aikaan. Kynttilämeri oli jokaisella hautausmaalla loistelias.


Sain joululahjaksi puolisoltani makro-objektiivin jonka suurennossuhde on 1:1. Nyt pitänee ryhtyä oikein kunnolla opiskelemaan kuvaamista. Ensiyrittämällä huomasin, että makrokuvaaminen ei ole kovin helppoa. Tuossa edellisessä kuvakollaasissa on ensimmäisiä otoksia :)

Olen monena jouluna toivonut, että saisin viettää pyhiä kotona lökövaatteet päällä lötkötellen, kirjoja lukien ja syöden silloin kun huvittaa. Nyt tämä toive toteutui. Nautinnollista, sanoisin. Joulupäivänä emme liikkuneet kotoa minnekään. Koko perhe oleili juuri niin kuin hyvältä tuntui ja söi silloin kun oli nälkä tai teki mieli syödä jotain. Katselimme välillä elokuvaa ja sitten taas jatkoimme kukin tahoillaan lukemista ja omia touhuja.

Tapanina kävimme serkkuni luona vierailulla ja kotiin tultua ryhdyin taas lukemaan. Minulla on ollut jo monta vuotta tapana ostaa itselleni muutama kirja ennen joulua joululukemiseksi. Usein kirjat ovat jääneet kaikessa sutinassa joulun aikaan kuitenkin lukematta. Täksi jouluksi ostin itselleni Minna Lingrenin Ehtoolehto trilogian kaksi ensimmäistä osaa, eli Kuolema Ehtoolehdossa ja Ehtoolehdon pakolaiset. Nyt nämä kirjat tulivat luetuksi yhdessä hujauksessa ja lukiessa sain vähän väliä kunnon naurujoogat aikaiseksi. Kirjat ovat kerronnaltaaan ihan mielettömän hyviä, humoristisia ja nasevia. Suosittelen!

Tänään nuoriso kävi kaupoilla ja toivat samalla kirjakaupasta tullessaan trilogian kolmannen kirjan, eli Ehtoolehdon Tuho. Sormet syyhyävät jo kirjan pariin. Isäntä kylläkin pyysi, etten lukisi sitä illalla sängyssä, koska eilen sain sellaiset naurunremakat aikaiseksi, että hänelläkin oli jo olemista :D
Napakat tuulet tulivat ja menivät. Tänään paistoi aurinko ihanasti ja kävin napsimassa muutamia tunnelmakuvia pihalta. Kasvihuoneen seiniin oli kuura tehnyt kukkia. Alppiruusujen nuput ovat pullollaan ja toivon kovasti, etteivät nuo ihanuudet suutahda näistä menneistä keleistä. Aurinko loi varjoja pihalle ja sisätiloihin. Voi kuinka nautinkaan auringosta. Olen niin onnellinen, että menemme kevättä kohti ja päivät pidentyvät hetki hetkeltä. 
Joulun aika on siis vietetty leppoisasti ja akut on ladattu. Huomenna siirrytäänkin sitten osittain arkeen. Nuorisolla jatkuu vielä opiskeluista vapaat, mutta isännän kanssa suuntaamme aamulla töiden pariin.

Leppoisia välipäiviä sinulle, jos lomailet ja töihin menijöille mukavia työpäiviä!

-Anu-



24.12.2015

Hyvää ja rauhallista Joulua!


Aurinko hellii meitä valollaan.
Ulkona on lämpöasteita neljä.
Koti on koristeltu kukin, kynttilöin ja valoin.
Jouluruoat on valmistettu.
Joulupöytä on katettu. 
Nyt voi joulu tulla.

***

Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa Sinulle ♥︎

-Anu-

18.12.2015

Pikantti makunautinto

Tänään oli viimeinen työpäivä ennen joulua. Päivä vierähti työhyvinvoinnin merkeissä sateisessa Porvoossa kulinaristisen kattauksen äärellä. Vaikka Porvoo on mielestäni aivan ihana joulukaupunki, niin joulutunnelmaa sai kuitenkin vesisateessa oikein hakemalla hakea. Kävimme lounaalla Bistro Sinnessä. Ruoka oli kerrassaan erinomaisen hyvää ja annokset kauniisti esille pantuja. Pääruokana nautiskelin karitsan karetta ja jälkiruoaksi kanelilla maustettua creme bruleeta. Alkuruoasta en hötäkässä huomannut ottaa kuvaa, mutta alkupalakin oli erinomaista, eli mozarellaa ja paahdettuja punajuuria. Makunautinto oli siis erinomainen. Mikäli Porvoon suunnalla liikut, niin Sinne ravintolaa voin hyvillä mielin suositella. 


Kotiin päästyä aloitin loman ja jouluvalmistelut. Tai, no oikeastaan aloitin jouluvalmistelut jo 22.8 kun laitoin kirsikkaliköörin valmistumaan. Melkein 4 kuukautta likööri tekeytyi lähes omissa oloissaan (välillä, eli noin kerran viikossa pyörittelin tölkkiä) ja nyt oli tänään aika suodattaa likööri ja siirtää herkku karahviin joulua odottamaan. Likööristä tuli erinomaisen hyvää. Esikoinen totesi, että liköörin tuoksu toi hänelle ensin mieleen lapsuusajan yskänlääkkeen. Maku on kyllä pikantti ja hyvä. 



Tällä liköörillä voi huoletta maustaa myös glögiä, tai nauttia sellaisenaan. 


***

Tästä se joulun valmistelu käynnistyy. 
Talvipäivän seisaukseen on aikaa enää rapiat 3 päivää. 
Vettä sataa, mutta satakoot.
Joulusuunnitelmat hyrräävät jo päässä mukavasti.
Lahjat on hankittu.
Elämä on mallillaan.

Iloa alkavaan viikonloppuun!
-Anu-


13.12.2015

Kun mamma lipeävedet maahan heitti

Juuri kun pääsin sanomaan, että touhukas minä on talviunilla...

Tänään kävin rakkaan ystäväni kanssa Haminan bastionin holviston joulua kurkistelemassa. Käsityöläisiä oli sankoin joukoin myymässä tuotteitaan kauniissa puitteissa. Paikka oli mukava, mutta joulun tunnelmaa en sieltä vielä kokonaan saanut matkaan. Olisikohan vesitihkulla ollut jokin vaikutus asiaan. Sen sijaan oli ihana jutella rauhassa ystävän kanssa. Niin ja söinhän minä tapahtumassa ensimmäisen satsin joulupuuroa tänään. Oli muuten hyvää :)


***
Kotiin palattuani lähdimme puolisoni kanssa hoitamaan muutamia hänen työjuttujaan, kun yrittäjällä ei ole tunnetusti niin väliä, onko pyhä vai arki. Samalla poikkesimme maalla kurkistamassa pihapiirin ja vaihtamassa patterikynttilöihin verskit paristot. No, eihän siellä juuri tiluksia pystynyt mittailemaan, kun oli ihan sysipimeää, mutta patterit sain kuitenkin vaihdettua ja se oli pääasia.  
Kotipihalle tullessa huomasin, että myös kasvihuoneessa olevista patterikynttilöistä oli virta vähissä. Siispä tuumasta toimeen ja kotipihallakin patterin vaihtoon...

No, koska oli siis pimeää (edelleen sysipimeää) ja haparoin pihalla ilman suurempia valoja, huomasin kynttilöiden loimotuksessa kasvihuoneen vieressä kaksi vettä täynnä olevaa ämpäriä. Ihmettelin mielessäni, miten ihmeessä olen ollutkaan niin hajamielinen ja jättänyt ämpärit siihen sijoilleen. No, riuskana ja sukkelana naisimmeisenä nakkasin vedet kasvihuoneen vieressä olevaan kukkapenkkiin ja kiikutin ämpärit suojaan takakuistille. Kukkapenkin reunus, johon vedet heitin,  on tehty turveharkoista ja ne ovat kauniisti sammaloituneet. 

Samalla kun vein siis ämpärit takaterassille suojaan, katsoin, että vesisaavikin on jäänyt ihan väärään paikkaan ja sinne on kertynyt vettä jo reilusti yli puolen saavillisen verran. Tartuin saavista kiinni ja lorautin vesistä puolet maahan, kunnen huomasin pohjalla olevan "sakan". Muina naisin hilppasin sisälle ja kysäisin vähän niinkuin ohimennen isännältä, että mitähän saavissa oikein on. Kysymästä päästyäni lamppu syttyi päähän, että voihan ihme - runttasin menemään juuri isännän lipeävedet maahan. 

Isäntä on ekologisena miehenä liuotellut tuhkalipeävesiä saavissa, jotka on ollut aikomus kaataa katolle. Meillä on huopakatto, johon on kertynyt metsän puolelle sammalta ja tällä tuhkasta tehdyllä tuhkalipeävedellä saa luomuna sammaleet pois. En tiedä humanistina prosessin kestosta, mutta kotvan aikaa tuo vesi on tekeytynyt ja juuri tänään poissa ollessani, isäntä oli ottanut kahteen ämpäriin valmiiksi tuhkalipeävedet kastelua varten. Siihen kasvihuoneen kulmalle oli ne sitten laittanut. Pimeän tultua ei kuitenkaan katolle ollut enää asiaa ja siihen oli litkut jääneet odottamaan päivää parempaa. 

Tästä kaikesta tietämättömänä minä siis roiskaisin hartaudella tehdyt tuhkalipeävedet kukkapenkkiin, jossa oli siis kauniit sammalreunat, mutta tuskin on siis enää tämän käsittelyn jälkeen...

No, mitä tästä opimme. Älä mene touhuamaan pihalle pimeässä. Jos havaitset jotain normaalista poikkeavaa, käytä verbaliikkaasi ja kysy, miksi ihmeessä pihalla on joulukuussa vesisaavi vettä puolillaan ja muovisia vesiämpäreitä pitkin pihaa, kun oman muistin mukaan minä en niitä ainakaan ole sinne jättänyt. Muoviämpäreissä kun ei kuitenkaan tehdä jäälyhtyjä ja niitä ei yleensä vesikeleillä myöskään synny, eikä kertaakaan isäntä ole tuollaiseen hommaan ryhtynyt :D

Tarina ei vielä kerro, jatkuuko isännällä tuhkalipeävesien kanssa lotrailu näillä hoodeilla. En kysynyt, kun nenän asennosta näki, että ei kannata liiemmin kysellä. Sittemmin saunan lauteilla nenän asento oli jo normaali ja vähän asia jo hymyilyttikin. 

Minä kuitenkin lopetan pimeät hommat ja vetäydyn takaisin talviunille takkatulen ja kynttilöiden loimotukseen. Sen tiedän, että keväällä ryhdyn vastaiskuun ja kastelen jälleen turveharkot piimällä siinä toivossa, että sammaleet löytävät tiensä takaisin harkon reunuksiin. 

Aina ei elämä suju niin kuin Strömsössä!

Kaikesta huolimatta 
ja juuri sen takia,
 iloa ensi viikkoon!
-Anu-




12.12.2015

10 päivää h-hetkeen

Odotusta on ilmassa. Enkä nyt puhu mistä tahasa odotuksesta. Kriittinen hetki lähestyy. 10 päivää ja odotus on ohi. Luojan kiitos, sanon minä. 

Tuo tarkka ajankohta ja maaginen hetki on 22.12. klo 6.48. Hetki on minulle erityisen tärkeä. Tuona päivänä ja ajankohtana pohjoisella pallonpuoliskolla yö on pisimmillään ja päivä lyhimmillään. Aurinko on Kauriin kääntöpiirillä ja samaan aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla on kesäpäivänseisaus. Täällä meidän hoodeilla joulukuussa pimeää aikaa on yli 14 tuntia vuorokaudessa. Utsjoella aurinko ei nouse joulukuussa ollenkaan. Siellä en kyllä pärjäisi varmaan mitenkään. 

Talvipäivänseisauksen jälkeen valoisa aika alkaa pidentyä siten, että  aluksi valo lisääntyy n. viisi minuuttia viikottain. Vähän, mutta lisääntyy silti ja suunta on oikea, huh.  

Lumeton maa, jatkuva valon määrän vähentyminen ja pimeys, mikä on mustaakin mustempaa, on saanut minut jälleen kiedottua otteeseensa, minkä seurauksena huomaan olevani iltaisin melkoisen saamaaton. Touhukas minä on selvästikin talviunilla. Vetäydyn kaikista mieluiten istumaan takkatulen ääreen lukemaan. 

Päivyt ei paista, eikä kuu kumota. Vesisade ropistelee ikkunapeltejä. On tämä ihan kummallinen talven alku. 


Talvipäivänseisauksen jälkeen tiedän mieleni maiseman muuttuvan.  Valoisan ajan piteneminen on minulle elämän eliksiiriä. Kevään lapsena talven taittuminen on käsittämättömän voimaannuttavaa. Ajatus siitä, että valon määrä lisääntyy, riittää virtalähteeksi. Enää kymmenen päivää - jaksan sen!

Kauriin kääntöpiiristä aasinsiltana pääsemmekin White Capricorn Lifestyleputiikkiin, jossa tänään kävimme jouluostoksilla. Kuusankoskella vanhan UPM:n tehdasalueella, Ruukinportissa, on erilaisa pieniä puoteja ja nyt siellä on avattu ihana lifestyleputiikki. Sisustus puodissa on toteutettu mustiksi maalatuista kuormalavoista ja kevytsoraharkoista sekä kaapelikeoista. Täällä harmaan, mustan, tiilen ja valkoinen värimaailma ei ollutkaan synkkä, vaan ennemminkin  kaikessa rouheudessaan ihana ja seesteinen.

Mukaan tarttui erilaisia jouluisia juttuja, jotka paljastuvat sitten kun päivä on jo hetken matkaa käynyt kohti kevättä. 

Nuorimmainen osti itselleen tuossa alakuvassa oikealla olevan pääkallotaulun. Taulussa oli meidän molempien mielestä jotakin herkkää rujoudestaan huolimatta. 


"Ellei talvea olisi, ei kevät olisi niin suloinen; 
ellei välillä maistaisi vaikeuksia, 
ei hyvinvointi olisi niin miellyttävää"


-Anne Bradstreet-

***


Tunnelmallista viikonloppua sinulle täältä 
takkatulen ja kynttilöiden loimotuksesta!
-Anu-

***

6.12.2015

Hyvää itsenäisyyspäivää ja toista adventtia!


Meillä herkuteltiin tänään itsenäisyyspäivän kunniaksi porofileellä ja jälkiruoaksi nautiskelimme limevalkosuklaaleivoksista kahvin ja konjakin kera. 

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa sinulle!
-Anu-