Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

12.12.2015

10 päivää h-hetkeen

Odotusta on ilmassa. Enkä nyt puhu mistä tahasa odotuksesta. Kriittinen hetki lähestyy. 10 päivää ja odotus on ohi. Luojan kiitos, sanon minä. 

Tuo tarkka ajankohta ja maaginen hetki on 22.12. klo 6.48. Hetki on minulle erityisen tärkeä. Tuona päivänä ja ajankohtana pohjoisella pallonpuoliskolla yö on pisimmillään ja päivä lyhimmillään. Aurinko on Kauriin kääntöpiirillä ja samaan aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla on kesäpäivänseisaus. Täällä meidän hoodeilla joulukuussa pimeää aikaa on yli 14 tuntia vuorokaudessa. Utsjoella aurinko ei nouse joulukuussa ollenkaan. Siellä en kyllä pärjäisi varmaan mitenkään. 

Talvipäivänseisauksen jälkeen valoisa aika alkaa pidentyä siten, että  aluksi valo lisääntyy n. viisi minuuttia viikottain. Vähän, mutta lisääntyy silti ja suunta on oikea, huh.  

Lumeton maa, jatkuva valon määrän vähentyminen ja pimeys, mikä on mustaakin mustempaa, on saanut minut jälleen kiedottua otteeseensa, minkä seurauksena huomaan olevani iltaisin melkoisen saamaaton. Touhukas minä on selvästikin talviunilla. Vetäydyn kaikista mieluiten istumaan takkatulen ääreen lukemaan. 

Päivyt ei paista, eikä kuu kumota. Vesisade ropistelee ikkunapeltejä. On tämä ihan kummallinen talven alku. 


Talvipäivänseisauksen jälkeen tiedän mieleni maiseman muuttuvan.  Valoisan ajan piteneminen on minulle elämän eliksiiriä. Kevään lapsena talven taittuminen on käsittämättömän voimaannuttavaa. Ajatus siitä, että valon määrä lisääntyy, riittää virtalähteeksi. Enää kymmenen päivää - jaksan sen!

Kauriin kääntöpiiristä aasinsiltana pääsemmekin White Capricorn Lifestyleputiikkiin, jossa tänään kävimme jouluostoksilla. Kuusankoskella vanhan UPM:n tehdasalueella, Ruukinportissa, on erilaisa pieniä puoteja ja nyt siellä on avattu ihana lifestyleputiikki. Sisustus puodissa on toteutettu mustiksi maalatuista kuormalavoista ja kevytsoraharkoista sekä kaapelikeoista. Täällä harmaan, mustan, tiilen ja valkoinen värimaailma ei ollutkaan synkkä, vaan ennemminkin  kaikessa rouheudessaan ihana ja seesteinen.

Mukaan tarttui erilaisia jouluisia juttuja, jotka paljastuvat sitten kun päivä on jo hetken matkaa käynyt kohti kevättä. 

Nuorimmainen osti itselleen tuossa alakuvassa oikealla olevan pääkallotaulun. Taulussa oli meidän molempien mielestä jotakin herkkää rujoudestaan huolimatta. 


"Ellei talvea olisi, ei kevät olisi niin suloinen; 
ellei välillä maistaisi vaikeuksia, 
ei hyvinvointi olisi niin miellyttävää"


-Anne Bradstreet-

***


Tunnelmallista viikonloppua sinulle täältä 
takkatulen ja kynttilöiden loimotuksesta!
-Anu-

***

10 kommenttia:

  1. Tää oli päivän paras uutinen :). En ollut itse osannut ajatella että kohta se päivä tosiaan alkaa jo pitenemään. Jess!

    Tänään salilta kotiin käppäillessäni tosin jo mietin, että oikeestaan olen jo unohtanut toiveen lumisesta joulusta ja revin ilon irti siitä että voi kävellä lenkkarit jalassa eikä tarvi pelätä että liukastuu :). Ilo se on sekin kai. Mutta en valita jos sitä lunta ja valoa sen mukana kumminkin tulee.

    Iloista loppuviikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautin suunnattomasti talvesta, jos on lunta, mutta tämä karmea pimeys on niin synkkää ja ikävää. Tämän alkutalven aikana olen kerran tien päällä ollut läheltä piti tilanteessa hirven kanssa ja vielä lähempää tuttavuutta tein kahden peuran kanssa. Onneksi emme kontaktoineet. Ajellessa tuolla pimeässä ei oikeasti näe juuri mitään ja vielä jos sataa lotuuttaa vettä, niin ei sitäkään vähää.
      Niinpä olisikin ihanaa, jos vaikka hitusen ripsauttaisi lunta :) Sitä odotellessa.

      Poista
  2. Minä taidan olla jonkinmoinen pimeyden lapsi, sillä joulun alla oleva jatkuva hämäryys ei haittaa minua suuremmin. :) Sen sijaan jatkuva sateen lotina on kamalaa ja siihen liittyvä pimeys. Olisi ihanaa jos sataisi taivaan täydeltä lunta ja maisema muuttuisi valkoiseksi ja pehmeän hiljaiseksi. Se tosin taitaa olla toiveajattelua tänä jouluna. Sellaisesta jouluhämäryydestä suorastaan nautin.

    Reilun viikon päästä sinäkin jo kömmit pois talviuniltasi, joten voiton puolella ollaan. Piristävää viikonvaihdetta sinulle kynttilöiden ja takkatulen loisteessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edes hippunen lunta ja pikkupakkanen olisi aivan ihanaa. Siitä tulisi joulufiilis ja valoa. Se hyvä puoli tässä sulasa maassa on, että liukasta ei ole (pystyy helpommin jarruttelemaan, kun tien yli nuo hirvet ja purat loikkivat) ja lumitöiltä on vältytty. Pimeässä sitä hyvin ymmärtää, miksi tänne maailma kolkalle on ajateltu lumet talven iloksi.
      Mutta se on kyllä ihanaa, että kohta talven selkä taittuu ja mennään kohti valoa. Kevättalven luminen maa, kajastava aurinko ja kimmeltävä lumi - sitä odotan.
      Mukavaa kolmatta adventtia sinne <3

      Poista
  3. Vaikka asummekin eteläisessä Suomessa on tuo päivä miehelleni jopa tärkeämpi kuin joulu, pimeys on hänen suurin kauhistuksensa. Minä sen sijaan nautin ja käperryn pimeyteen, sytytän kynttilän ja kaivaudun viltin alle. Toki täytyy myöntää, että kaipaisin suuresti lunta...Kaunis kaunis teksti nuorimmaisesi taulussa ❤️

    Tunnelmallista sunnuntaita sinulle ja perheellesi ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin niin tuntea miehesi fiilikset. Nautin joulun ajasta, mutta lunta kaipaan valoa tuomaan. Kaitpa sitä jotenkin luonnostaan pimeän tullen käpertyy pesäänsä, nauttiin hiljaisesta elosta ja olosta. Tuijottelen takkatulta, sytyttelen kynttilöitä ja olen. En hirveästi jaksa touhuta pimeän aikaan.
      Tänään lähden rakkaan ystäväni kanssa Haminan bastioniin joulumarkkinoille joulun tunnelmaa aistimaan.
      Ihanaa sunnuntaita ja kolmatta adventtia myös teille sinne ♥︎

      Poista
  4. Kun ei aamua illasta erota, sellaista se on ollut. Kovin harmaata, väritöntä. Mulle on aina tämä valottomuus ollut haastavaa ja ihan samalla tavalla katselen kalenteria, että milloin alkaa valoisa aika pitenemään. Nopeasti se sitten eteneekin, pian ollaan taas siinä ajassa, jolloin kukin päivä on edellistä 5 minuuttia valoisampi ja viikossa eroa kertyy yli puoli tuntia yksi toisensa jälkeen.

    Juuri nyt on taas sellainen aika, ettei odota mitään. Päivät kulkevat helminauhana, eikä niitä muutenkaan toisistaan erota. Toista se on sitten kun ollaan uudenvuoden tienoilla ja sen jälkeen kun vuosi on vaihtunut uudeksi. Sitten alkaa ryhti suoristua ja ikkunanpesu olla mielessä ;)

    Vaan jotain pientä eloa sentään.. siemenet ovat jo mielessä. Jos ensi vuonna..

    Kevättä kohti, välietappina joulu ja sitten jo onkin päivä toistaan valoisampi ainakin teoriassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi joulunalusviikko on lomaa ja voi tehdä joulun valmistelut rauhassa valoisan aikaan. Meillä juhlitaan juuri ennen joulua esikoiseni kaksikymppisiä ja siskoni tyttären maisterijuhlia. Siispä juhlahumussa mennään :)
      Voi ihanuus, kun kohta pääsee kahlaamaan taas siemenluetteloita ja suunnittelemaan, mitä ruukkuihin piilottaa.... mutta sitä ennen juhlitaan muutamat juhlat. Juhlia pitää aina, kun siihen on vähänkin aihetta!

      Poista
  5. Jes! Ja mehän jaksetaan se 10, tai nyt oikeastaan enää 9 päivää! :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Hetki vielä ja sitten valoa kohti käypi kulku :)

      Poista

Ilahdun jättämästäsi viestistä!