Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

13.12.2015

Kun mamma lipeävedet maahan heitti

Juuri kun pääsin sanomaan, että touhukas minä on talviunilla...

Tänään kävin rakkaan ystäväni kanssa Haminan bastionin holviston joulua kurkistelemassa. Käsityöläisiä oli sankoin joukoin myymässä tuotteitaan kauniissa puitteissa. Paikka oli mukava, mutta joulun tunnelmaa en sieltä vielä kokonaan saanut matkaan. Olisikohan vesitihkulla ollut jokin vaikutus asiaan. Sen sijaan oli ihana jutella rauhassa ystävän kanssa. Niin ja söinhän minä tapahtumassa ensimmäisen satsin joulupuuroa tänään. Oli muuten hyvää :)


***
Kotiin palattuani lähdimme puolisoni kanssa hoitamaan muutamia hänen työjuttujaan, kun yrittäjällä ei ole tunnetusti niin väliä, onko pyhä vai arki. Samalla poikkesimme maalla kurkistamassa pihapiirin ja vaihtamassa patterikynttilöihin verskit paristot. No, eihän siellä juuri tiluksia pystynyt mittailemaan, kun oli ihan sysipimeää, mutta patterit sain kuitenkin vaihdettua ja se oli pääasia.  
Kotipihalle tullessa huomasin, että myös kasvihuoneessa olevista patterikynttilöistä oli virta vähissä. Siispä tuumasta toimeen ja kotipihallakin patterin vaihtoon...

No, koska oli siis pimeää (edelleen sysipimeää) ja haparoin pihalla ilman suurempia valoja, huomasin kynttilöiden loimotuksessa kasvihuoneen vieressä kaksi vettä täynnä olevaa ämpäriä. Ihmettelin mielessäni, miten ihmeessä olen ollutkaan niin hajamielinen ja jättänyt ämpärit siihen sijoilleen. No, riuskana ja sukkelana naisimmeisenä nakkasin vedet kasvihuoneen vieressä olevaan kukkapenkkiin ja kiikutin ämpärit suojaan takakuistille. Kukkapenkin reunus, johon vedet heitin,  on tehty turveharkoista ja ne ovat kauniisti sammaloituneet. 

Samalla kun vein siis ämpärit takaterassille suojaan, katsoin, että vesisaavikin on jäänyt ihan väärään paikkaan ja sinne on kertynyt vettä jo reilusti yli puolen saavillisen verran. Tartuin saavista kiinni ja lorautin vesistä puolet maahan, kunnen huomasin pohjalla olevan "sakan". Muina naisin hilppasin sisälle ja kysäisin vähän niinkuin ohimennen isännältä, että mitähän saavissa oikein on. Kysymästä päästyäni lamppu syttyi päähän, että voihan ihme - runttasin menemään juuri isännän lipeävedet maahan. 

Isäntä on ekologisena miehenä liuotellut tuhkalipeävesiä saavissa, jotka on ollut aikomus kaataa katolle. Meillä on huopakatto, johon on kertynyt metsän puolelle sammalta ja tällä tuhkasta tehdyllä tuhkalipeävedellä saa luomuna sammaleet pois. En tiedä humanistina prosessin kestosta, mutta kotvan aikaa tuo vesi on tekeytynyt ja juuri tänään poissa ollessani, isäntä oli ottanut kahteen ämpäriin valmiiksi tuhkalipeävedet kastelua varten. Siihen kasvihuoneen kulmalle oli ne sitten laittanut. Pimeän tultua ei kuitenkaan katolle ollut enää asiaa ja siihen oli litkut jääneet odottamaan päivää parempaa. 

Tästä kaikesta tietämättömänä minä siis roiskaisin hartaudella tehdyt tuhkalipeävedet kukkapenkkiin, jossa oli siis kauniit sammalreunat, mutta tuskin on siis enää tämän käsittelyn jälkeen...

No, mitä tästä opimme. Älä mene touhuamaan pihalle pimeässä. Jos havaitset jotain normaalista poikkeavaa, käytä verbaliikkaasi ja kysy, miksi ihmeessä pihalla on joulukuussa vesisaavi vettä puolillaan ja muovisia vesiämpäreitä pitkin pihaa, kun oman muistin mukaan minä en niitä ainakaan ole sinne jättänyt. Muoviämpäreissä kun ei kuitenkaan tehdä jäälyhtyjä ja niitä ei yleensä vesikeleillä myöskään synny, eikä kertaakaan isäntä ole tuollaiseen hommaan ryhtynyt :D

Tarina ei vielä kerro, jatkuuko isännällä tuhkalipeävesien kanssa lotrailu näillä hoodeilla. En kysynyt, kun nenän asennosta näki, että ei kannata liiemmin kysellä. Sittemmin saunan lauteilla nenän asento oli jo normaali ja vähän asia jo hymyilyttikin. 

Minä kuitenkin lopetan pimeät hommat ja vetäydyn takaisin talviunille takkatulen ja kynttilöiden loimotukseen. Sen tiedän, että keväällä ryhdyn vastaiskuun ja kastelen jälleen turveharkot piimällä siinä toivossa, että sammaleet löytävät tiensä takaisin harkon reunuksiin. 

Aina ei elämä suju niin kuin Strömsössä!

Kaikesta huolimatta 
ja juuri sen takia,
 iloa ensi viikkoon!
-Anu-




4 kommenttia:

  1. Tekevälle sattuu! Miun pittää konsultoija teijän isäntää sen tuhkalipeän suhteen. Sammal rehottaa siihen malliin möksän huopakatolla.
    Vielä kommentti torttukeskusteluun osoitteesta http://www.satakieliohjelma.fi/luukku-3-tuunattu-torttu/. Saapi valita täytteellä tai ilman.
    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta! Enhän minä muistanut enää koko lipeäjuttua, ennen kun oli liian myöhäistä. Pimeällä ei siis kannata touhottaa :D
      Otetaanpas seuravan kerran asia puheeksi. Tämä on meiläkin laatuaan ensimmäinen kokeilu. Nuo myrkyt ei niin kovasti kiehdo, vaikka niillähän saisi sammaleet helposti pois, joten siksi luomuun taipui hän.
      Ihana torttuohje - nämä menee meillä kyllä hetimiten kokeiluun!
      Mukavaa alkavaa viikkoa sinne <3

      Poista
  2. Selvästi sinulla on ylimääräistä virtaa, vaikka muuta luuletkin. Mitähän saatkaan aikaiseksi, kun aurinko nousee korkeammalle! :)

    Totta on, että joulutunnelma on tällä hetkellä hieman hakusessa, mutta ainahan kannattaa toivoa ihmeitä. Riisipuuro kuitenkin maistuu aina jouluiselle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tuossa isännän kanssa naureskeltu tälle minun sukkeluudelle :D
      Kaksi tiukkaa koulutuspäivää on takana ja pari päivää töitä pitäisi vielä paiskia ja sitten alkaa pieni lomanen. Josko se joulufiilis sieltä tulisi.

      Poista

Ilahdun jättämästäsi viestistä!