Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

26.12.2016

Talven selkä on taitettu ja muutoksen tuulet puhaltelevat


Ilonaiheita


1. Opettelen tekemään töitä "normaalisti"

Kohtalaisen verkkaista on tänä vuonna ollut tämä minun postaustahti.  Kaikella on aikansa ja ajankäytöllä selitykset. Suurin aikaimuri tänä vuonna, erityisesti alkusyksystä loppuvuoteen, on ollut leipätyö isoine muutoksineen ja muutosten suunnitteluineen. Eikä se muutos ole vieläkään loppunut, eikä lopu vähään aikaan, jos koskaan. Muutos taitaa olla pysyvä ilmiö.

Suurin asia kuitenkin on henkilökohtaisesti työssäni tapahtunut muutos. Joulukuun puolesta välistä alkaen olen ihmetellyt työaikaa. Sitä minulla ei ole ollut viimeiseen 17 vuoteen. Oikeasti tuntuu ihan hassulta tehdä töitä "normaalin verran", kun on tottunut minimissään 45-50 tunnin työviikkoihin. Mutta tässä sitä opetellaan ja siitä siis ensimäinen ilonaihe. Arkeen ja pyhään vapautuu nyt enemmän ns. omaa aikaa, mistä olen erittäin iloinen ja perhe myös. 

2. Talven selkä on taitettu

Pimeä syksy ja alkutalvi sulkivat työmatkalaisen syleilyynsä enkä valosan aikaan juurikaan ehtinyt liikkua ulkosalla, saati liikkua millään muulla kuin autolla. Se ei olikein kuntoilusta käy. Vaikka valoisa aika on edelleen lyhyt, niin tieto siitä, että talven selkä on taittunut ja päivät pitenevät, saa minut onnelliseksi. Hetki hetkeltä valon osuus päivässä lisääntyy. Kohta pääsee jälleen rapistelemaan siemenluetteloja ja pohtimaan mitä sitä kasvimaalle ja kasvihuoneeseen laittaisi kasvamaan. Ja sekös tuo hyvää mieltä!

Laakeripuu sai talvehtimispaikan kuistilta, missä se näyttää viihtyvän kohtalaisen hyvin

3. Turha hössötys sikseen ja onnistunut tuuvinki

Päätin, että joulun tuloa en murehdi, enkä liiemmin järjestelyjen kanssa hössötä. Kaappeja en siivonnut. Siivoan ne sitten joskus toiste, kun pakottava konmaritustarve iskee. Tein siis ihan normaalin viikkosiivon ja kävin kukkakaupasta hakemassa muutamat tuoreet kimput pöydille. Joulu tuli siis hössöttämättäkin ja mukava joulu tulikin!

Jouluruokien osalta mentiin jo luotujen ruokaperinteiden mukaan, joskin muutama uusi kokeilu mahtui mukaan. Tytöt auttoivat valmisteluissa niin paljon, että pääsin erittäin vähällä valmistelujen suhteen. Nuorimmainen loihti mätikakun, ankankoipirilletten ja Waldorfin salaatin, esikoinen valmisti porokakun, salaatit ja valkosipulijuuston. Appi toi tullessaan kinkun ja anoppi porkkanalaatikon. Minun kontolle jäi kattaus ja esillepano, jälkiruoan sekä imelletyn perunalaatikon teko. Isäntä hoiteli kalapuolen. Yhteistyöllä siis kaikki valmistui vaivatta, samalla joululauluja kuunnellen ja mukavia jutellen, rennossa tunnelmassa. 

Ainut jännitysmomentti oli tuo tuuvinki, eli imelletty perunalaatikko, koska sitä en tähän ikään mennessä ollut aiemmin  tehnyt. Valmistuksen on aikaisemmin hoitanut edesmennyt siskoni tai lankoni ja sitä ennen edesmennyt äitini. Tuntui niin mukavalta, kun tytöt sanoivat paiston aikana, että täällä tuoksuu "oikealta" ja maistettuaan laatikkoa sanoivat sen maistuvan oikealta tuuvingilta. Onnistuin! 


4. Otetaan lungisti

Ja niinhän me tehtiin. Joulupäivän koko perhe lötkötteli pyjamissaan, välillä lukien, musiikkia kuunnellen, elokuvia katsellen ja välillä syöden. Otin minä myös päiväunet, kun niin rupesi raukomaan syönnin jälkeen. Nenääni en ulos laittanut ennen tätä päivää. Akkuja on siis ladattu ihan kunnolla. 

Lilli pikkarainen on myös mestari ottamaan rennosti ja näytti muutamaan otteeseen esimerkkiä siitä miten mahan vieressä maataan.
Tämä pieni otus tuo päivittäin iloa elämään olemuksellaan ja ihanilla tavoillaan. 


Juuri nyt tupa on täynnä esikoisen ystäviä (10 nuorta aikuista) ja alakerrasta kuuluu puheen pulputus ja naurun remakka. Talo on täynnä  riemua. Loikoilemme tässä isännän kanssa vieritysten maailman menoa ihmetellen. Elämä on mallillaan juuri nyt. 


"Mikään ei ole arvokkaampaa kuin tämä päivä."
-  J.W. von Goethe - 


Mukavaa Tapaninpäivän iltaa sinulle!
-Anu-


6.12.2016

Jouluisia retkiä ja 200. postaus


Pidennetty viikonloppu on sujunut tunnelmallisesti ensin lauantaina Loviisan jouluun tutustuen, sitten sunnuntaina vanhan Porvoon joulutunnelmia katsastaen. Maanantaina lomapäivä vierähti pääkaupunkiseudulla kummitytön ja hänen puolisonsa kanssa jouluostoksilla.  

Porvoossa joulutunnelma oli käsinkosketeltava ja ilmakin oli mitä mainioin. 
Tänään päivä valkeni jälleen kauniina ja aurinkoisena ja aloitimme itsenäisyyspäivän vieton nautiskellen pitkän kaavan mukaan aamiaisbrunssia. Maanantai-iltana valmisteltiin aamua varten poro- ja katkarapukakku hyytymään jääkaappiin. Porokakku on jo vuosia ollut suosikkimme joulupöydässä. Testasimme joulua silmällä pitäen katkarapukakun (Valion ohje), mutta tuli todettua, että suosikista, eli mätikakusta, emme luovu. Mikäli testaat tätä ohjetta, suosittelen, että laitat liivatetta hieman enemmän, mitä ohjeessa sanotan ja vastaavasti valkosipulia voi hieman laittaa vähemmän.  

Iltapäivällä suuntasimme auton nokan kohti Lappeenrantaa ja matkalla poikkesimme aivan ihanaan paikkaan, Pulsan asemalle. Olen monesti haaveillut, että kun viemme esikoista kotiinsa Lappeenrantaan, niin Pulsassa on käytävä. Onneksi paikka oli tänään auki juuri sopivasti. Olimme toki normaalista poiketen jo aiemmin liikenteessä, jotta ehdimme vielä alkuillaksi kotiin seuraamaan Linnan juhlia. 
Pulsan rautatieasema sijaitsee Luumäki–Vainikkala-radan varrella ja se on rakennettu vuosina 1867-1870. Asema on ollut käytössä ainakin osittain vuodesta 1869 lähtien ja samaista vuotta pidetään aseman perustamisvuotena. Pulsan rautatieasema on Museoviraston suojelukohde yhtenä Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Matkustajaliikenne Pulsan asemalle lopetettiin 22. toukokuuta 1977. Nykyisin Pulsan asemalla toimii ihana kahvila ja puoti sekä bed & brakfast majoitus. 

Puoti oli pukeutunut jouluun ja mukaan tarttui yhtä sun toista. Kahvilassa nautiskelimme glögit ja paakelsit. Mikäli Lappeenrannan seudulla liikut, niin suosittelen ehdottomasti poikkeamista tuonne ihastuttavaan paikkaan!


Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa sinulle!

-Anu-

3.12.2016

Joulun tunelmaa etsimästä

❤︎ Hei te ihanat siellä - pitkästä aikaa ❤︎

Loka- ja marraskuu ovat suhahtaneet ohi vauhdilla niin, että olen lähinnä käynyt kotona nukkumassa ja vaihtamassa vaatteet. Isäntä uhkasi jo ryhtyä pehtooriksi, mikäli tahti ei muutu. Onneksi nyt vauhti hiljenee, niin isäntäkin saa jatkaa töitään ihan rauhassa. Perhe on ollut lisäksi iloinen siitä, että joulua ei olekaan tänä vuonna peruttu, mikä oli hitusen aikaa todellinen uhka. Kaiken sutinan keskellä en ole ollenkaan ehtinyt miettiä saati suunnitella joulua. Lähes kaikki kotiaskareet ovat olleet tekemättä tai sitten niitä on tehty puolivillaisesti pakon edessä.  

Tänään aamulla ex tempore päätettin koko perheen voimin lähteä tunnustelemaan ja etsimään joulunajan tunnelmaa Loviisaan, missä järjestettiin perinteiset joulumarkkinat Tallinmäellä Strömforsin ruukissa ja perinteeksi muodostunut Loviisan Joulu tapahtuma. Loviisassa on tänä ja ensi viikonloppuna avoinna Wanhan ajan joulukodit ja paljon muita joulunajan tapahtumia. 

Kiersimme muutamissa jouluisissa kodeissa kurkistamassa, mistä joulu Loviisassa on tehty. Ihanissa vanhoissa taloissa oli paljon nähtävää. Sen verran paljon ihmisiä oli liikkeellä, että kuvia kodeista oli hieman hankala ottaa, mutta jouluisen tunnelman aisti jo kaukaa. Loviisa oli oikeasti pukeutunut joulun ajan tunnelmaan. 
Pitkin matkaa silmiin osui toinen toistaan kauniimpia ja ihania yksityiskohtia. Pitkänpöydän talon pihapiirissä possuressu oli jäänyt jumiin puun hankaan, mutta hymystä päätellen ei siitä ollut moksiskaan :)
Kävimme lounaalla Suolatorin laidalla sijaitsevassa (kuvassa vasemmalla ylhäällä) Bisrto Cantorissa. Bistro Cantorin rakennuksessa, mikä valmistui vuonna 1910, on toiminnut kylpylä ja yleinen sauna. Kylpylässä sai otettua ainakin muta- ja männynneulaskylpyjä. Myöhemmin talo toimi kanttorilana. Ravintolatoiminta talossa alkoi vuonna 2010. Rehellisesti täytyy todeta, että en ole koskaan aiemmin missään syönyt niin hyvää burgeria mitä tuolla sain. Ruokailu oli aivan ihana makuelämys, eikä paikassakaan ollut moitteen sijaa. 
Liisantalossa sijaitsee Tuhannen Tuskan Kahvila, minne mieli teki poiketa, mutta lounaan jälkeen oli pakko todeta, että napaan ei mahdu yhtikäs mitään. Vallan mainio tuo kahvilan nimi joka tapauksessa on ja nimestä huolimatta kahvila lupaa tarjota pieniä ilon aiheita. Samaisen kahvilan päätyseinässä oli hauska kettingistä tehty taideteos. 

Matkan varrelta mukaan tarttui ennen kaikkea hyvä mieli. Jouluinen tunnelma, mitä lähdin etsimään, löytyi. Tästä on hyvä alkaa valmistella oman näköistä joulua. 

❤︎ Ihanaa toisen adventin aikaa sinulle ❤︎
-Anu-


5.11.2016

Sutinaa ja pyöreitä vuosia

 Kaikissa elämämme vaiheissa on aineksia iloon, 
niistä on vain otettava vaarin.

- Espanjalainen sananlasku-

Aika kuluu kuin siivillä...
Lokakuu mennä hurahti työntäyteisesti ja vähän liiankin kiiruusti. Mutta näin se vaan on. Joskus on painettava pitkää päivää, jotta hommat hoituu ja sitten kun on mahdollisuus ottaa lungimmin, niin otetaan. 

Lokakuussa oli kuitenkin perheessä merkkipaalun paikka. Isäntä täytti pyöreitä vuosia puolen vuosisadan verran, joita ei sinällän juhlittu laajemmin, mitä kaffet isännän vanhemmille keiteltiin. Kolmen suklaan kakun ja voileipäkakun "leivoin" helposti käyttämällä paikallista konditoriaa hyväkseni. Aika ei enää riittänyt mitenkään itse leivottuihin herkkuihin. Näin oli hyvä nyt. 

Perheen kanssa lähdimme synttäriviikonlopun viettoon Helsinkiin, jossa majoittauduimme Hotelli F6:ssä.  Upea hotelli sijaitsee osoitteea Fabianinkatu 6 - suosittelen lämpimästi!

Majoittauduimme isännän kanssa deluxe huoneeseen ja muu perhe superior huoneisiin. Tunnelma ja taso huoneissa oli kerrassan hyvä!
Illalla, ennen jazz konserttia, kävimme syömässä ravintola Prestossa aivan ihanaa italialaista suussasulavaa ruokaa. Hyvin syöneinä  olikin mukava siirtyä  Savoy teatteriin nauttimaan jazz laulaja Nina Myan konsertista, mikä sinällään oli aivan upea. Ihailin artistin  upeaa taitoa kuljettaa ääntä laajalla skaalalla ja vetää mahtavia improja. Toinen ihastukseni kohde oli bändin trumpetisti ja hänen ilmiömäinen  soittotaito. 

Syntymäpäivät tulivat siis vietettyä juuri niin, miten isäntä niiden toivoikin menevän. Perheen kanssa yhdessäolo kiireiden keskellä teki todella hyvää!

Onneen vaaditaan kolme asiaa: 
jotain tekemistä, joku jota rakastaa ja jotain mitä toivoa.

— Laulaja Yvonne Printemps (1894-1977) - 



❤︎ Leppoisaa pyhänpäivän iltaa sinulle ❤︎
- Anu-


10.10.2016

Glögikauden avaus

Tänään oli töiden jälkeen ihan järisyttävän pakottava tarve lähteä ulos laittamaan kasvihuone uuteen kuosiin ja päästelemään puhinoita samalla päästä pois.  

Alkusyksystä, kun kasvihuonetta tyhjentelin kurkuista ja tomaateista, jätin  paprikat ja chilit kypsymään kasvihuoneeseen. Nostin silloin myös sinne kaksi pientä tuolia siltä varalta, että ehtisin siellä istuskella ja nauttia syyspäivistä. No, en juurikaan ehtinyt...
Nyt chilit olivat kypsiä poimittavaksi ja kuivattaviksi. Paprikatkin olivat alkaneet myös punertaa, joten nostin kolme ruukkua vielä sisälle kylpylään siinä toivossa, että paprikat jaksaisivat kypsyä loppuun saakka. Kasvihuoneessa kypsyminen oli jo pysähtynyt. 
Kasvihuoneen perälle nostin yhden terassilla olleista penkeistä ja vylläsin penkin huovilla ja lampaantaljapylpyröillä. Hortensia on edelleen aivan mahtavassa kukassa, joten se sai jäädä kasvihuoneeseen tuomaan iloa ja väriä. Iskusta kesällä ostettu metallinen klaffipöytä sopii talvisisustukseen myös hyvin, kuten  Anttilasta loppuunmyynnistä ostetut valot. 
Klaffipöydälle pääsi myös keväällä ostettu vahakukka, mikä ihme kyllä on selvinnyt vähän huonommallakn hoidolla tänne saakka vehreänä. 

Järjestelyjen  päätteeksi olikin sitten aivan ihana istahtaa kasvihuoneen sohvalle nauttimaan syksyn ensimmäisestä kupillisesta glögiä ja piparista sekä todeta, että pipo ei enää kiristänytkään päätä ja höyryävää oli vain lämmin glögi.

Joko sinä olet aloittanut glögikauden?

❤︎ Iloa sinulle eloon ja oloon ❤︎
Anu






2.10.2016

Ihana kamala sammal ja pihapiirin kuulumisia

Tämän kesän isännän "oikeiden töiden" välityö on ollut kattojen pesu. Huopakatolle, varsinkin tuonne metsän puolelle, oli kertynyt kiitettävä sammalkerros. Alkoi olla siis viimehetket tehdä asialle jotain. Sammal on kaunista ja mielestäni kerrassaan ihanaa, isännän mielestä ei, varsinkaan talon katolla. Koska talolla on korkeutta ja kattokaltevuuskin kiitettävä (1:1,5), katolle uskaltautui vain isäntä. Vielä minä sinne katolle kiipeän, mutta jos siellä pitää painepesurin ja hajan kanssa heilua, niin tehtävä on täysin mahdoton - oli päällä valjaat tai ei. No, ihan työturvallisuudenkin nojalla meillä katolle mennän vain valjaiden kanssa.  Puhdistusoperaatio on siis ottanut aikansa, koska kuumilla keleillä huopakatolle ei ole mitään asiaa (palahuopa liikkuu), sateella sinne ei voi painepesuria sähköineen viedä, joten sään mukaan ja vapaiden aikaikkunoiden mukaan on siis menty. Onneksi kesällä oli esikoinen auttamassa. Muuten homma olisi kyllä jäänyt ihan puolitiehen.

Tänään työ tuli nyt sitten lopulta valmiiksi. Aamulla isäntä ilmoitti päivän kulun ja siitä ei poikettu. Hommasta uupui rännien puhdistus lopuista sammalmoskista + pesu sekä räystäiden aluslaudoitusten pesu. Oli siinäkin hommaa ihan yhdelle sunnuntaille. Itse toimin hanslankarina. Kun toinen kiipeilee telineillä, niin alhaalla pitää olla tosen vaihtamssa pesuvesiä, tarjoilemassa uusiä rättejä ja kipaista milloin mitäkin tarvekalua, jotta homma edistyy. Rännikaivojakin puhdistin ties kuinka monta kertaa. 

 Kun homma oli saatu kutakuinkin finaaliin, kuorin lapiolla ja haravalla sammaleet pois takapihan kuorikkeen päältä ja samalla kitkin ainakin toistasataa männyn ja kuusen pienenpientä taimea kuorikkeesta. Takapihan rhodot lannoitin syyslannoitteella ja tuon kuorikkeen + sammalsuljun kippasin rhodojen juurelle talvisuojaksi. Toivottavasti ensi keväänä rhodot kukkivat hyvin ja kestävät talven kylmät kunnolla. Keväällä sitten haemme uudet kuorikkeet takapihalle. Toiveissa on myös saada tehtyä kuorikkeen päälle japanilaistyyppiset pitkospuut. 

Japaninvaahterat, kahta eri lajia, ovat saaneet kauniit ruskan värit. Odottelen vielä hetken, että lehdet tippuvat ja sen jälkeen siirrän vaahterat talvehtimaan autotalliin. Ruuhkaa talliin pukkaa, kun sinne pitäisi mahduttaa vielä tuo iso eugalyptus ja yksi iso bambu. Voi olla, että eugalyptus siityy kylpylän talveksi. Kuistille siirrän sekä laakeri- että oliivipuun. 

Syksy on ollut niin lämmin, että arovuokko on ryhtynyt pukkaamaan uutta kukkaa ja nuppua. Sametisumakki, mikä melkein viime talvena kupsahti, on nyt pieni, mutta sitäkin upeammassa ruskan väreissä.  Taidan suojata täksi talveksi tämän pienen yksilön turpeella. 

Vielä pitäisi kaikkea pihalla vääntää ja kääntää ennen talven tuloa. Onneksi tulevalle viikolle on luvattu kauniita kelejä, niin saattaa olla, että joku ilta ehtisin töiden lomassa/ jälkeen kapsutella pihahommissa.



"Syksyn hehku on lupaus tulevasta.
Auringon kulta syksyn lehdissä
kantaa talven yli – kevääseen."

- Tuntematon- 




❤︎ Kuulaita syyspäiviä sinne ❤︎
-Anu-

25.9.2016

Rentoa viikonloppua, iloja ja poikki syötyjä johtoja

Työrintamalla on riittänyt omiksi ja muidenkin tarpeiksi sutinaa,  joten tämä viikonloppu oli hyvinkin odotettu akkujen lataus tauko. Vanhimmainen tytär tuli kyläilemään yksikseen, kun hänen avopuoliso riensi omien harrastusten pariin viikonlopuksi. 

Perjantaina käytiin koko ydinperheen voimin Kouvolassa melko uudessa ja sisustukseltaan mukavassa Gastropub Betonyssä syömässä iki-ihanat makkaraperunat ja nauttimassa oluset ja kokikset. Kylläpä oli sen jälkeen mukava käydä mahan viereen maate ja aloittaa viikonlopun vietto rennoissa tunnelmissa. 

Lauantaina aloitin sitten heti aamusta pyykinpesun... tai olisin aloittanut, mutta kone ei lähtenyt käyntiin. Lilli ihanainen oli löytänyt esteen ja purra narskauttanut johdon siihen kuntoon, että kone ei inahtanutkaan. Siinä sitten ihmettelemään asiaa ja kyselemään Lilliltä, jotta mitäs oot tehnyt. Siinä hän vain loikoili ja katseli minua sen näköisenä, että mitä ihmettä siinä vouhkaat - en se minä ollut, se oli  pirkka :)
Ole siinä sitten vihainen. No, nyt on johto uusittu ja pyykki pyörii. Oma vika, kun en ollut tuota pientä johdon pätkää, mikä oli näkyvissä, älynnyt suojata. Kaikissa muissa johdoissa oli kyllä jo suojakuoret.
Lohtu tässä oli se, että Lilli ei päässyt hengestään tuossa johdonsyöntitouhussa!

Lauantaina käytiin maalta hakemassa polttopuita sen verran, että saatiin syksyn ensimmäiset kunnon takkatulet palamaan. Olipas ihana istua takan ääressä ja rentoutua tyttöjen kanssa rupatellessa. 

Tänään vietiin esikoinen omaan kotiin tuohon naapurikaupunkiin. Samalla napsin muutaman kuvan hänen ja avopuolisonsa huushollista ihan luvan kanssa. Nuorilla on aivan ihana viihtyisä koti. 





Kirjahyllyssä on Johanna Oraksen työ "Sorry, we are closed". Siinä on asenne kohdillaan :)
Vanhimmaiseni on ihastunut mehikasveihin ja muutenkin nyt vihersisustamiseen. 
Ennen kotiinpaluuta laitettiin vielä makkariin muutama taulu seinälle, jotka esikoinen on saanut kummivanhemmiltaan ylioppilaslahjaksi. 

Olen niin iloinen ja onnellinen siitä, että vanhimmainen on päässyt hienosti oman elämän alkuun, hänellä on hyvä opiskelupaikka yliopistossa ja kaikki palaset ovat loksahdelleet kohdilleen. 



"Elämä on yliopisto, jossa kaikki ovat opettajia. 
Kun heräät, muista mennä kouluun."
-Tuntematon- 
Minulla on edessä mielenkiintoinen, työntäyteinen ja monivivahteinen työviikko. Mitä se tuokaan tullessaan, sen tietää taas viimeistään perjantaina!
❤︎ Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle ❤︎ Anu




6.9.2016

10 vuoden odotus ja kurkistus syksyiseen kasvihuoneeseen


Eikös se niin ole, että jos jotain oikein kovasti haluaa, sitä voi odottaa vaikka kuinka pitkään...

Olemme muuttaneet tähän taloon 10 vuotta sitten ja silloin kävimme keskustelun siipan kanssa siitä, onko olohuoneessa sohvapöytä tarpeellinen vai ei. Hänen mielestään ei ja minusta kyllä.  Edellisissä kodeissa meillä oli sohvapöytä, mutta tätä kotia sisustettaessa sohvapöydästä käytiin piiiitkä keskustelu, jonka jälkeen annoin periksi. Meille ei siis hankittu pöytää. 

Tänä syksynä ryhdyin puhumaan asiasta uudelleen ja kuinka ollakkaan siippa myöntyi ajatukselle. Suurin piirtein samalta seisomalta menin tilaamaan pöydän. Unelmieni sohvapöytä olikin haettavissa jo muutaman päivän jälkeen ja nyt tuo ilmava lasinen Air sohvapöytä seisoo sitten koko komeudessaan ja 25 kilon painollaan olohuoneessa. Pitkä odotus on siis palkittu ja voi että olen niin iloinen siitä, että voin asetella pöydälle kukkia ja kynttilöitä. 


Toinen odottamisen arvoinen asia ilahduttaa minua päivittäin pihalla. Kasvihuonettakin odotin tovin jos toisenkin. Olisinhan voinut hankkia sekä sohvapäydän että kasvihuoneen ihan milloin vain, mutta minusta periaate on periaate. Jos toiselle ei jokin asia käy pirtaan, niin ei sitä väkipakolla kannata känää rakentaa. Joskus yhteiseen näkemykseen joutuu kulkemaan pidemmän polun kautta.

"Jos käymme riitelemään menneisyydestä ja nykyisyydestä, 
saamme todeta hävinneemme tulevaisuuden".
- Winston Churchill- 

***

Viikko sitten tyhjensin kasvihuoneen kurkuista ja tomaateista. Pesin kasvihuoneen sekä pois laitetut ruukut ja kastelualtaat mäntysuopaliuoksella. Puhdistettuun kasvihuoneeseen nostin pihalla olleet paprikat ja chilin kypsyttämään sadon loppuun. Kasvihuoneeseen pääsi myös upeassa kukassa oleva hortensia ja kaksi tuolia, mitkä odottavat istujia.






 Chilin syöjiä on meillä perhepiirissä, joten erityisen iloinen olen siitä, että chilit ovat kypsyneet hyvin. Saas nähdä ehtiikö paprikat kypsyä lopuun. Maissien kohdalla kesä jäi liian lyhyeksi - sen totesin tänään, kun kävin maissien kasvustot läpi. Mutta siitä ei sovi masentua, koska kokemusta kertyi taas roppakaupalla!

Elokuu ja syyskuun alku ovat olleet työrintamalla erityisen kiireisiä, joten kaikki se voimaantuminen ja ilo, mitä puutarhassa touhuaminen, vaikka hetkellisestikin, antaa, otan avosydämin vastaan. Nyt haaveilen jo huomisesta puutarhaillasta ja siitä, että pääsen kapsutusten jälkeen istumaan kasvihuoneeseen teekupposen kanssa.

Aurinkoista viikkoa sinulle!
-Anu-


23.8.2016

Sadon onnistumiset ja kokemukset

Mitä tänään syötäisiin... no kurkkuapa hyvinkin. 

Kasvatin neljää eri kurkkulajiketta ja satoa on tullut runsain mitoin pitkin kesää ja vielä näyttää siltä, että muutama kurkku saattaa jaksaa kasvaa, mikäli säät pysyvät kohtuullisen lämpöisinä. Ohutkuorinen makea ja maukas kasvihuonekurkku on tuottanut viimeiset kurkut nuijan muotoisena, mutta maku on erinomainen. Parvekekurkku on kohtuullisen paksukuorinen ja piikikäs, mutta miedon ja hyvän makuinen. Sitruunakurkku yllätti iloisesti alun heikon kasvuun lähdön jälkeen ja tuotti satoa runsaasti. Kurkuista on ilahtunut, riemuloikista päätellen, myös Lilli, jolle oman maan antimet kelpaavat erityisen hyvin. Perinteinen kasvihuonekurkku on toiminut  muottikurkkuna hyvin.


Maalla kypsyivät herukka- ja karviaismarjasato hyvin ja anoppi teki pitkää päivää poimiessaan marjat talteen. Keittelin itse yhden maijallisen punaherukkamehua. Karviaisia riitti niin syöntimarjaksi kuin säilöttäväksi. 

Punaisista karviaisista keitin karviaischutneytä. Karviaisa chuteytä varten oli käytettävissä loppujen lopuksi 7 litraa, joten ihan äkkiä ei chuteny tässä taloudessa kesken lopu. Huushollissa oli keittämisen aikana huumaava tuoksu, eikä tuotoksen maussakaan ollut moittimista. Tuo chutney toimii hyvin liha- ja kanaruokien kanssa. 

Myös kesäkurpitsasato oli runsas, jopa liialliseen tuottoisa. Porkkanat kasvoivat myös alkukitkutuksen jälkeen hyvin, kuten myös retikka, mitkä ovat ihan valtavan kokoisia. Punajuuret jäivät pieniksi käivänöiksi. Siis juuressato on keskimäärin hyvä ja sopivan kokoista. Porkkanoista olisi pitänyt tulla monen eri värisiä, mutta lopputuloksena olen nostanut tähän saakka oransseja ja keltaisia porkkanoita.

Mutta sitten tämä kokemusosasto, joka kuitenkin ilahdutti minua erityisen paljon. Helmiäismaissia kokeilin kasvataa siis ihan kokeilun ilosta sen kauneuden vuoksi. Tänään kurkistin yhteen maissintähkään ja hieman punertavaa ja sinertävää helmiäistä löytyi kuorikerroksen alta. Mikäli kesä olisi ollut lämpimämpi, niin nämä maissit olisivat saattaneet kypsyä kunnolla. Jätin vielä maissit kasvamaan, jos vaikka säät pysyvät hetken lämpiminä, niin maissi saattaisi olla jopa syötävää. Kaikkineen maissi on kasvina kaunis, joten tämä hieman helmeilevä tähkä ja maissien muu kauneus ovat tuoneet jo hyvän mielen. 

Tomaattisato on myös ollut kohtuullinen. Kuitenkin totesin sen, että ensi vuonna en laita kasvihuoneeseen tomaattia lainkaan, koska avomaalla kasvatetut amppelitomaatit olivat kaikista runsassatoisin ja maukkain lajike. 

Tässä vaiheessa, kun sato on lähestulkoon korjattu, pohdinnassa on jo ensi vuoden kylvöt ainakin osittain.

Tomaattien osalta olen päättänyt pitää kasvihuonekasvatustauon. Kasvihuoneeseen laitan todennäköisesti kurkkujen lisäksi kasvamaan paprikaa. Kurkkuja voi myös kasvattaa vielä enemmän, jotta satoa riittää myös säilöttäväksi asti. 
Nyt juuri olen sitä mieltä, että kasvatuslavoihin laitan vain perunaa, maa-artisokkaa sekä syötäviä kukkia ja korkeintaan kaksi kesäkurpitsan taimea. Neljä kesäkurpitsan taimea on ihan liikaa meille, mikäli tuottavat satoa, kuten nyt ovat tehneet. 

Viime kesänä latva-artisokat tuottivat satoa, mutta tänä vuonna sain vain kokemusta. Kokemuksen lisäksi kertyi kuitenkin kaunis lehvästö, mutta itse kukinto ei ehtinyt kasvaa. Tämä laji jäänee nyt myös tauolle. 

Avomaankurkun kasvatusta pitänee vielä pohtia, koska komposti käydä rouskuttaa Lillin jätöksiä muhevaksi mullaksi. Omavaraisia taidetaan siis ollaan kohta mullan suhteen, kiitos Lillin.


Tänään pohdin, josko sitä pitäisi viikonloppuna sadonkorjuun kunniaksi pienet juhlat. Aihetta on iloon ja juhlaan niin saadun sadon kuin kokemuksen karttumisen johdosta.

♥︎ Mukavaa elokuista viikkoa sinulle ♥︎
-Anu-


17.8.2016

Ihania lomamuistoja

Loman jälkeen puolitoista viikkoa on mennyt niin töissä kun kotonakin kuin siivillä. Loma oli erityisen rentouttava ja piti sisällään mukavia asioita. Hidastaminen ja hiljentäminen teki hyvää.

Viimeinen lomaviikko elokuun alussa vierähti Saimaan aalloilla veneilyn merkeissä koko perheen voimin. Reissuun mahtui säätiloja laidasta. Luonnon ihmeitä oli mukava seurailla. Norppakin nähtiin jälleen pulahtelemassa veneen läheisyydessä.

Ensimmäiseen satamaan ajellessa taakse jäi aurinkoinen vyöhyke ja edessä siinsi paikallinen rankkasade. Ajelimme juuri tuota vesisadealuetta kohden ja koska väylillä on syytä pysyä, jos aikoo karikot välttää, niin eihän siinä auttanut kurssia muutella. 

Sanonta, että sateen jälkeen on aina pouta, toteutui nytkin. Reilun kymmenen minuutin täydellisen kaatosateen jälkeen Telataipaleen kanavalla oli kaunis ja aurinkoinen ilta.


Telataipaleen kanava, mikä sijaitsee Sulkavalla, on yksi neljästä venäläisten 1790-luvun puolivälissä Saimaalle rakentamasta kanavasta.  Kenraali Suvorovin johdolla rakennetut kanavat olivat osa itärajan puolustamiseksi suunniteltua Kaakkois-Suomen linnoitusketjua. Kanavat muodostivat Venäjän Saimaan laivaston purjehdusväylän Savonlinnan Olavinlinnasta Lappeenrantaan. Kanavien avulla huolehdittiin mm. huolto- ja viestiyhteyksistä Olavinlinnaan. Kanava-alueille sijoitettiin omat varuskunnat, joiden tehtävänä oli liikenteen valvonta ja alueen suojelu hyökkäyksen varalta. 

Telataipaleen kanava valmistui vuonna 1798 ja se yhdistää Lepistönselän Telalahden Siikaveden Taipaleenselkään. Kanava on pituudeltaan noin 200 metriä. Museovirasto restauroi kanavan vuosina  2006–2007. Kanavan suulla oli nykyään hyvät laiturit kiinnittymiseen ja täydellinen oma rauha. Kanavan läheisyydestä löysimme reissun ensimäiset kantarellit. 

Seuraava etappi oli Pisamalahden / Sulkavan Linnavuori. Täydellinen retkisatama, sanoisin. Paikka oli niin kaunis ja rauhallinen, joten päätimme viettää muutaman päivän samassa paikassa. 




Luonnon omat bonsait kasvoivat kalliolla. Ihastelin näitä henkeäsalpaavan kauniita maisemia. Täällä oli kyllä feng shuit täydellisesti kohdallaan.

Linnavuorelta löytyy kaksi maanpäällistä onkaloa /luolaa, jonne on aika haasteellinen kulkea, mutta koska aikaa oli ja seikkailunhalu iski, niin jopa minäkin pääsin haarrastamaan kiipeilyä. Alkumatka oli kohtuullisen helppokulkuista, mutta mitä pidemmälle kuljettiin, sitä kapeammaksi ja hankalammaksi kulku kävi. Välillä mietin, että jos tuosta läpi pääsen, kykenen kiipeämään tai laskeutumaan ja vielä  mahdun kolosta läpi, niin kuinkahan käy takaisintulon. Selvisin, mutta välillä oli kylla hieman haasteita, sanoisin. 




Pisamalahden linnavuori, mikä myös siis Sulkavan linnavuorena tunnetaan, sijaitsee sijaitsee Saimaan Enonveden Pisamalahdessa. Vuori / mäki  on kolmelta suunnalta erittäin jyrkkäreunainen, mutta itäpuolisella, hieman loivemmalla reunalla on vallin jäännöksiä. Muuri on noin 120 metriä pitkä ja paikoin muuri on n 3 metriä korkea. Vuoren huippu on nykyisin noin 55 metriä järvenpinnan yläpuolella. Järvenpinnan alapuolella sekä vuoren seinämillä on useita onkaloita. 

Linnoitus on oletettavasti rakennettu rautakaudella tai keskiajalla. 
Linnavuori ja sitä ympäröivä maisema ovat Sulkavan merkittävimpiä matkailunähtävyyksiä. Linnoitukselle on rakennettu osittaiset portaat kulkua helpottamaan. 

Linnoitukselta aukeaa kerrassaan upea näkymät ympäröivälle vesistölle. Täytyy kyllä nostaa hattua niille uutterille ihmisille, jotka ovat tuon linnoituksen aikanaan rakentaneet ja kaikki kivet kantaneet. 


Ilma oli puhdasta, jos on uskominen siihen, että naava kasvaa vain puhtaassa ympäristössä. 
 Koivu oli saanut pahkanenän.
Kävimme sienestämässä ja syömässä mustikoita suoraan metsästä. Puolukoitakin oli tulossa runsain mitoin. 
Tämä kaunis kärpässieni jätettiin rauhaan, mutta sienisaaliiksi saatiin kantarelleja ja mustia torvisieniä. Päästiin reissun aikana siis toisenkin kerran herkuttelemaan sienimukennoksella.

Haukivedellä ajellessa pääsimme Savonlinnan Laitaatsalmella juuri ja juuri ukkosrintaman edelle. Takana satoi kaatamalla vettä siten, että näkyvyys oli lähes mitätön. Ukkonen paukkui ja salamat leiskuivat, mutta mikäs meidän oli ajellessa kohti aurinkoisempia rantoja. Täydellinen sateenkaari piirtyi väylälle, mutta aarretta ei kylläkään löydetty. 
Tuokin hetki oli kerrassaan sykähdyttävä. Että luonto voi ollakin kaunis ja ihmeellinen sekä leuto että rankka lähes samaan aikaan. 

Sudenkorentoja sekä ampiaisia lenteli kavereina kohtuullisen paljon aina aurinkoisina hetkinä. Tämä sudenkorento tuli ihan liki kuvattavaksi, kun valmistimme saaressa tulilla ruokaa. Kaunis yksilö.

Veneilyyn kuuluu meillä ehdottomasti lettukestit. Pääsääntöisesti paistelemme lettut rautapannulla nuotiolla, mutta tällä reissulla letut valmistuivat veneen pentterissä, kun retkisataman puut olivat litimärkiä. 


Viikko vierähti leppoisasti ja rauhallisesti lepäillen, uiden, hyvää ruokaa syöden ja hyviä juomia juoden, luonnossa liikkuen ja kirjoja lukien. Uni veneellä on erilaista kuin kotona. Laineiden liplatuksessa ja veneen hiljalleen keinuessa on tunne, kun nukkuisi kehdossa. Kotisatamaan tultaessa ja kotiin päin ajellessa maailma vielä hetken keinahtelee. Taakse jäi jälleen ihana loma. Akut latautuivat ja loma oli voimaannuttava. Sitä on mukava muistella. 

Mukavaa loppuviikkoa sinulle!
-Anu-