Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

30.1.2016

Kompostorin lämmössä kohopenkit mielessä

Kompostorin lämpöä
Kuva otettu 27.12.2015, jolloin pakkasta oli -8 astetta
Oli ulkona kylmä tai kuuma, niin kompostorissa lämpötila on kuin etelän mailla. 
Meillä kompostorin vaaliminen on isännän hommaa. Eikä hän tässä(kään) hommassa ole turha mies :) Kompostori käydä puksuttaa, oli pakkasta -30 astetta tai mittari plussan puolella. 

Olemme olleet erittäin tyytyväisiä viime keväänä hankittuun Biolanin eco 220 lämpökompostoriin. Kompostia on tyhjennetty nyt talvella paariin otteeseen, jotta uutta tavaraa mahtuu sisään.  Uutta biojätettä kompostoriin on viety lähes päivittäin, jolloin pieneliöille on riittänyt hajotettavaa. Pyrin lajittelemaan kaikki kompostiin kelpaavan omaan bioastiaan. 

Kovin paljon kompostia ei talven aikaan ole möyhitty, mutta talvikuiviketta isäntä on lisäillyt vähintään viikottain, jotta komposti ei ole liian märkä ja jäähdy tai jäädy sen vuoksi. Talvikuivikkeeseen on lisätty rypsirouhetta, jonka sisältämä typpi ja energia tehostaa Biolanin mukaan kompostorin toimintaa. Hyvin siis näyttää toimivan. Isäntä kertoili, että silmämääräisesti näkee hyvin, milloin kuiviketta on sopivasti. Jos kompostori on liian kostea, niin kanteen kertyy kosteutta. 

Kovimmillakin pakkasilla kompostin lämpötila on meillä siis ollut alhaisimmillaan +20 asteen kieppeillä, mutta pääsääntöisesti lämpötila napsutteli +30 asteessa. Tänään kompostorin lämpötila oli +49 astetta, kun ulkolämpötila oli +4 astetta. 

Kovasti paljon kompostori tuo hyvää mieltä. Kevään koittaessa täytyy tarkistaa, onko kompostimulta riittävän hyvin hajonnutta, jotta sitä voi laittaa maanparannusaineeksi esimerkiksi kasvulavoille. Jos kompostista tyhjennetty aines on vielä ns katekompostia, niin levittelen sitä pensaiden ja puiden juurille ravinteeksi. 





Kohopenkki

Olen tässä muutamana vapaahetkenä lueskellut kohopenkkien rakentamisesta ja ajatuksena on sellainen tehdä. Siihen ajattelin hyödyntää myös tuota vähintäänkin puoliksi hajonnutta kompostiainesta. Avokompostien osittain maatunutta ainesta voi hyödyntää tuossa kohopenkin pohjimmissa osissa. 


Kuva täältä

Kesäkurpitsat ole tähän asti kasvattanut kasvilavoilla. Tulevana kesänä ajattelin laittaa kesäkurpitsat kohopenkkiin kasvamaan, koska kasvilavoille näyttää olevan tungosta ainakin siitä päätellen, millaisilla siemenkaupoilla olen ollut :)


Kuva kesältä 2015

Leppoisaa ja haaveiden täytteistä lauantai-iltaa sinulle!
Anu

23.1.2016

Magnolian kauneutta ja puutarhasuunnittelua

Magnolia

Sutinaviikon jälkeen perjantaina piipahdin kukkakaupassa, mistä oli myynnissä aivan ihastuttavia Magnolian oksia. Vaikka kukat olivat vielä nupullaan ja ulkona pakkanen paukkui, uskaltauduin osatamaan näitä kaunokaisia viikonlopun iloksi. Lämpimään veteen laitettuna kukat alkoivat hyvin aueta. Magnoliassa on jotain erityisen herkkää ja kaunista.
Magnoliat ovat kasvaneet maapallolla jo reilut sata miljoonaa vuotta sitten. Siis dinosaurusten aikaan.  Niiden herkkää kauneutta ovat ihmiset ihastelleet aina antiikin ajoista lähtien. Magnoliat ovat tunnettuja kauniista kukinnastaan ja ne kuuluvat siis kaikkein vanhimpien kukkakasvien joukkoon. Varhain keväällä kukkiva puumainen pensas peittyy lukemattomiin suuriin tuoksuviin kukkiin. Suomessakin menestyviä lajikkeita on useita.
Nyt kun olen vähän ehtinyt miettiä keväään istutuksia, sekä pihan ja puutarhan uudistamista, niin kovin mielelläni haluaisin magnolian tuonne puutarhaan. Savinen maa voi olla kyllä este kasvin viihtymiselle. Maaperän pitäisi olla läpäiseva, ravinteikas  ja hapan. Hapan täällä meillä maaperä on, mutta kovin se on savinen.


Ryytimaan uudet tuulet

Mutta sitten tuon ryytimaan suunnitteluun. 
Viljelylaatikoiden takana nuolen kohdalla on syreenipensas, mikä ei ole kovin hyvin tuossa kohdassa viihtynyt, maan happamuuden vuoksi varmaankin. Taidan siirtää pensaan siitä toisaalle ja laittaa tilalle muutaman viljelylaatikon tontin nurkkaan. Aurinko paistaa kesäisin tuonne lähes koko päivän, joten laatikoihin saattaa päästä kesäkurpitsat. Osa kuusista, jotka kuvassa näkyvät, kaadettiin viime keväänä pois, joten tilaa tuli tuohon alueelle vähän enemmän. 
Kuva viime keväältä
Kotipihaan ei ollut alkujaan tarkoitus laittaa juurikaan ryytimaata, mutta enhän minä sitten osannut kuitenkaan olla ilman. Siksipä tuon pihan osan muutos on nyt vähän haasteellinen. Aiemmin tuossa kasvihuoneen kohdalla oli viljelylaatikot, mutta ne saivat poistua viime kevään kasvihuoneen tieltä ja hyvä niin. Nautin tuosta kasvihuoneesta ja siellä touhuamisesta ihan mahdottoman paljon viime kesänä. 

Viljelylaatikoiden ja kasvihuoneen väliin jätettiin vielä viime kesänä tuo mustaherukkapensas, mutta tulevana keväänä se saa nyt väistyä viljelylaatikoiden tieltä. Pensaassa on ollut ainakin härmää, joten jo senkin takia laitan pensaan menemään. Maalla meillä marjapensaita on ihan riittämiin, joten ilman marjoja ei siis tämän takia jäädä. 

Siemenkaupoilla 

Jovelan Johannan innoittamana piipahdin tuossa kolmisen viikkoa sitten SmartSeedStore.com verkkokaupassa siemenkaupoilla. Viime viikolla sitten posti toi kirjeen rapakon takaa tänne paukkupakkasten keskelle. 
Seitsemää eri sorttimenttia olin tilannut. Hankintaperusteena oli ensisijaisesti kauneus, värikkyys ja eksoottisuus. 
Daikon retiisi (alarivissä keskellä)on suurikokoinen valkoinen  Japanista kotoisin oleva retiisi. Sitä voi syödä raakana tai keitettynä. Retiisi sisältää runsaasti entsyymejä ja auttaa siten ruoansulatuksessa  ja estää mm. syöpää. Tästä  Aasian klassikosta kerrotaan, että se on helppo kasvattaa. Saas nähdä, miten saan tämän kasvamaan.


Japanilainen lila munakoiso (oikealla keskellä) on maultaan miedompi länsimaisiin lajikkeisiin verrattuna. Hedelmä on kapea ja pitkä ja väritys on vaalean lilahtava. Hedelmää ei tarvitse kuoria.  Munakoison kerrotaan olevan yhtä helppoa kasvattaa kuin tomaatti. Kasvaakseen munakoiso vaatii ravinteikkaan maan, paljon kosteutta,aurinkoa ja lämpöä. 

Pienikokoiset valkoiset kurkut ovat kertoman mukaan maukkaita ja makeita. Ne sopivat täydellisesti salaatteihin tai suolakurkuiksi. Kurkun pitäsi kasvaa hyvin myös avomaalla säleikköön tukeutuen. Saatan laittaa kurkun taimet kuitenkin kasvihuoneen lämmöstä nauttimaan. 

Tilaamani punajuuret ovat neljän eri lajikkeen sekoitus
  • Golden Detroit - säteilevä keltainen väri ja klassinen maku
  • Chioggian Bulls Eye - kierteinen väritys 
  • Varhainen Wonder - klassinen makeus ja syvä väri
  • Snowy Albino - erityisen  makea lajike 

Porkkanasekoitus oli myös ihan pakko tilata sen värikkyyden vuoksi. Sekoituksessa on kuutta eri lajiketta
  • RED CORE Chantenay - rapea ja makea punainen 
  • SCARLET NANTES - makea lajike
  • SOLAR Gold - keltainen väri ja makea maku
  • KYOTO RED - alkuperältään japanilainen porkkana
  • COSMIC PURPLE - purppuran värinen pinta ja oranssi sisältä
  • LUMIKKI - kapea ja pitkä lajike, Alkperämaa Hollanti 

Helmiäisen värisen maissin sanotaan olevan kaunein maissi maailmassa. Maissi on haasteellinen kasvatettava, joten saas nähdä miten kasvatus tämän osalta sujuu. Pitäisiköhän maissit laittaa kasvihuoneen lämpöön, jotta sillä olisi edes jonkinmoiset mahdollisuudet tuottaa satoa?


Lisäksi tilasin vielä Corbaci paprikaa. Siitä ei ole nyt kuvaa, mutta lajike on Turkista lähtöisin oleva kierteisesti kasvava, tuottoisa ja  maultaa makea lajike. Paprikat olen tähän asti osatanut aina valmiina taimina, mutta nyt ajattelin kokeilla kasvattaa tätä kiemuraista lajiketta. Tämäkin lajike päätynee kasvihuoneeseen.

Nyt on huusholli siivottu, sänkyyn pedattu puhtaat lakanat ja tuoreet kukat aseteltu maljakkoihin. Ajatukset ovat illan aikana olleet tulevassa keväässä, keväisissä puutarhahaaveissa ja taimien kasvatuksessa. 

Kaupasta tarttui matkaan myös uusin Viherpiha lehti. Taidan tästä sujahtaa puhtaiden valkoisten pellavalakanoiden väliin ja uppoutua vielä hetkeksi Viherpihan saloja tutkailemaan.

Joko sinä haaveilet keväästä ja istutuksista?


Ihanaa ja leppoisaa viikonloppua sinulle!

-Anu-



17.1.2016

Melkein tyhjästä nyhjäisty lounas

Tämä blogi ei viimeaikaisista postauksista huolimatta ole ruokablogi, mutta...

Tämän päivän suunnitelmat ja lounaan valmistaminen ei mennyt kuin Strömsössä. Ruokakauppaan menon olin suunnitellut vasta iltapäivälle ja päivän ohjelma ihan muuksi, mitä se loppujen lopuksi sitten olikaan. No, mottoni "Carpe diem" toimi kuitenkin jälleen.

Ajatuksena oli valmistaa yrttinen pastakastike jauhelihasta, mutta jauhelihan viimeinen käyttöpäivä olikin jo mennyt umpeen. Vähänkös harmitti. Noissa tilanteissa sitä soimaa itseään, kun ei ole tarkkana päivämäärien kanssa. 

Mielikuvitus piti päästää valloilleen, koska jääkaapissa ei ollut kovin suuret valikoimat. Ruoka oli loihdittava siitä, mitä tarjolla oli. 

Jääkaapista löytyi onneksi leivontamargariinia, maitoa, babypinaattia, lehtikaalia ja kananmunia sekä jauhoja ja suolaa kuivatarvikekaapista. Niinpä näistä tarpeista pyöräytin pannukakun suurimpaan nälkähätään.

Ja ohje tässä...

80 g baby pinaattia ja 150 g lehtikaalia 
tehosekoittimen kautta hienoksi surautettuna
7 dl kevytmaitoa
kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 tl suolaa
loraus, eli n. 1/4 dl juoksevaa margariinia

Sekoitin kaikki muuta aineet keskenään, paitsi pinaatin ja lehtikaalin, ja annoin taikinan turvota n. 30 minuuttia. Lopuksi sekoiin joukkoon vihreät. Uunissa pannari paistui n. 30 minuuttia 220 asteessa (kiertoilmauunissa).

Pannari nautittiin puolukkasurvoksen kera.
Hyvää ja kohtuullisen terveellistä, vaikka ei niin "sunnuntaista" lounas tänään ollutkaan.

Nousuviikolla pitäisi muuten siementilauksien saapua. Ei mene enää pitkään, kun ensimmäiset siemenet saa kätkeä multaan! 

Iloa ja mukavaa oloa alkavaan viikkoon!
- Anu-






8.1.2016

Lämmin läikähdys ♥︎

Tiedäthän tunteen, kun sydänalassa läikähtää ilo, 
rakkauden tunne ja  hyvä olo. 

Tänään kävi niin, kun tulin illalla töistä kotiin. 
Jo ulko-oven avatessa sisään astuessa tuli tunne, että jotain erikoisempaa on tekeillä. Keittiöstä tulvahti hyvä tuoksu. Isäntä oli laittanut paahtopaistin uuniin muhimaan. Siellä kyökin puolella hän alusti myös sämpylätaikinaa. Ihan ennenkuulumatonta tämä ei ole, mutta isäntä ei yleensä meillä leivo. Siksipä tilanne oli jotenkin niin sykähdyttävä, toisaalta pieni, mutta sittenkin suuri, iloa tuova hetki.
Paahtopaistin muhiessa vielä uunissa, meillä oli nuorimmaisen kanssa aikaa piipahtaa ruokaostoksilla.
Kummityttöni, siskoni tytär, puhui juuri viikolla, kuinka hyvää lämmintä lehtikaalisalaattia olivat puolisonsa kanssa valmistaneet. Siitä inspiroituneena ostin lämpimään lehtikaali-linssi-couscous salaattiin ainekset ajatellen sen olevan hyvä ja kevyt lisuke paahtopaistin kanssa nautittavaksi. Ja hyväähän tuo olikin. Kuten myös paahtopaisti!


Käytin salaattiin täysjyvä couscousia. Kvinoakin tässä toimii hyvin. Valmiiksi höyrytetyt rapeat linssit lisäsin sellaisenaan joukkoon ja maustoin lämpimän salaatin ihanalla basilikasuolalla.
Maukas ja kevyt, mutta täyttävä päivällinen ei sitten paahtopaistin kylkeen muuta lisuketta tarvinnutkaan.

Kaupassa ilokseni huomasin myös kevään keltaiset tulppaanit ja esikot tulleen myyntiin. En kerrassaan voinut vastustaa näitä ensimmäisiä esikoita ja tulppaaneita. Tästä alkaa minulla aina kevään odotus jotenkin erityisen vahvasti. 


Pakkanen on hieman jo lauhtunut, mutta meillä on sisällä kevättä odotteleva fiilis, mahat täynnä hyvää ruokaa ja lämmin läikähdys rinnassa. Mikäs tässä hyvässä olossa on ollessa!

"Koti on siellä, 
missä rakkaus ja lämpö
halaavat toisiaan 
ja 
sinua"

 - Una Reinman - 


Iloa viikonloppuun!
- Anu-

3.1.2016

Uusi vuosi ja siivousterapiaa, jälleen

Oravalan kylällä järjestettiin tänä vuonna kyläyhdistyksen toimesta massiivinen ilotulitus. Yksi lehtijuttu paikallisessa aviisissa sai massoittain väkeä liikkeelle. Ei ole maalla tällaisia väkimääriä nähty koskaan, eikä liiemmin tällaista ilotulitusta. Pirates on the Caribbean musiikin soidessa taivaalle ammuttiin 11 000 euron edestä ilotulitteita. Upea oli show, ei voi muuta todeta. 



Iltatorkkuna olin hyvinkin tyytyväinen, että ilotulitusnäytös oli heti klo 18 jälkeen. Maalla vietettiin aikaa sitten toivi jos toinenkin, kun odoteltiin väen poistumista. Onneksi olin varannut mukaan piparit ja glögit lämmikkeeksi. 

Kotiin teetin uudeksi vuodeksi "pirskahtelevan" kukkakimpun, johon laitettiin tällaista erikoista amaryllistä kaksi vanaa. En ole vielä koskaan nähnyt tällaisia amarylliksiä.

Uusi vuosi vaihtui leppoisissa merkeissä. Kävin sitten lopulta nukkumaan viime vuonna ja heräsin uuteen vuoteen. Kun ei ole ihan pakko valvoa, niin laitoin ns. rahaa pankkiin ja kävin nukkumaan hyvissä ajoin.

Uuden vuoden päivänä oli niin kuulakas ja kirpakka pakkaspäivä, että päätimme ryhtyä pakastimen sulatukseen. Jo oli aikakin, sanoisin. Homma piti tehdä jo syksyllä, mutta se sitten siinä kohtaa jäi tekemättä. Nyt pakastin oli ihan umpijäässä. Kun sulatushomma oli saatu valmiiksi, niin pesin jääkaapin kauttaaltaan. Voi ihme sentään, miten jääkaapin ja pakastimen taakse voi kertyä pölyä. Hyvä kun tuli homma tehtyä. Kun siivousdraivi oli päällä, niin kävin samalla läpi astiakaappeja. Kun yhtä paikkaa kopasee, niin toistakin on vähän pakko, joten samalla tuli myös järjesteltyä kodinhoitohuoneessa kaappeja, jotta tavarat sai järjestykseen. Paljon kertyi myös eteenpäin annettavia kuppeja ja kippoja. Ne vien kierrätykseen nousuviikolla.

Meillä on astianpesukone ronklannut jo pidemmän aikaa. Välillä pesutulos on ollut (kohtuullisen) asiallinen ja välillä ei niinkään. Lauantaina vanha kone sanoi sitten itsensä irti ja sai sitten sitä myöden kyytiä. Kone oli tietysti täynnä likaisia astioita, jotka nostin pöydälle samaan sekamelskaan. Tässä kohden ei feng shuit olleet kyllä yhtään kohdillaan tässä huushollissa. 

Uusi kone käytiin sitten ostamassa ja saimme koneen matkaan saman tien.  Asennus antoi kuitenkin odottaa itseään muutaman hetken. Kuten meillä usein tapana on, niin kaikkihan sitten tehdään perin juurin hyvin, kun kerran toimeen ryhdytään. Siispä isäntä otti pois kaikki sokkelilevyt, jotta voitiin imuroida ja luututa myös kaappien aluset. Tätä hommaa ei ole tehty herra ties koska, joten hyvähän tuo vuosihuolto oli nyt tehdä :) 
Kun kaikki paikat oli levällän, kuin joksen eväät, nuorimmainen totesi, että hän on ihan lamaantunut, vaikka vaan katselee hommaa.
 Tänään sitten on siivouspossakka vielä jatkunut. Järjestelin laatikoita ja kaappeja lisää joutoaikoina, kun isäntä vielä jälkisääti konetta. Vielä voisi rankemmalla kädellä laittaa ylimääräisiä astioita pois ja kiertoon. Kaikkea mahdollista, tapeellista ja tapeetonta, on kertynyt kaappeihin. Koska olin intoa pinkeenä, niin lajittelin vielä pahvit, metallit, patterit, lasit ja lehdet pois vietäviin ja isännän toimesta ne sitten siirtyivät kierrätyspisteelle. 
Lopuksi pesin liesituulettimen kauttaaltaan, ja olin hyvin tyytyväinen, että sain laitettua suodattimen tiskikoneeseen peseytymään.  Kuurasin keittiön (siis hankasin laatat yksitellen konttausasennossa) lattiat ja mielessäni noiduin laattavalintaa, pyyhin pölyt ja lopuksi keitin siivouskaffet. 

Uuden vuoden iloksi pienikukkainen orkidea on ryhtynyt työntämään uutta kukkavanaa ja kukkimaan. 
Niinpä se vuosi vaihtui ja energiatasot ovat kohdillaan. Nyt on keittiön vuosihuolto lähestulkoon suoritettu, mitä nyt yksi uuni odottelee puhdistusta. Jos ja kun pakkaspäiviä riittää, niin suunnittelin jo vaatehuoneiden järjestelyä ja vaatteiden tuuletusta. Nyt kuitenkin nautin siitä, että keittiö on putsplankissa!

Siivous käy terapiasta, ainakin minun kohdalla on niin. Oikeasti. Samalla kun jynssää ja kuuraa paikkoja, niin ajatukset napsahtelee kohdilleen. Kättensä jäljen näkee heti ja kun paikat on saanut kuntoon ja huushollissa tuoksuu hyvälle niin voi ihme sentään, kun on hyvä mieli!


"Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä — 
vaikkapa se olisit sinä itse."
 - Tony Pettito - 


Iloa uuteen vuoteen ja viikkoon!
Anu