Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

26.6.2016

Erilainen juhannus

Juhannus poikkesi tänä vuonna monilta osin totutusta.
Juhannuksen vietto sujui meillä kotona oleillen, puutarhassa touhuten, päivystyksessä istuen, 30-vuotissyntymäpäiviä juhlistaen ja  pientä kaappien asennusta tehden. Kaikkea maan ja taivaan väliltä siis ehdittiin tehdä ja mikäs siinä - mukavasti juhannus tuli vietettyä. 

Juhannusaatonaattoiltana silmää rupesi koskemaan tuttuun tapaan. Iriittihän (värikalvon tulehdus) se pukkasi päälle sopivasti loman alkajaisiksi ja sitä ei voi jättää hoitamatta, jos aikoo näkönsä pitää.  Aattoaamuna istuin sitten tovin päivystyksessä ja sain tropit. Onneksi tällä kertaa päivystys veti hyvin ja odotusaika oli vain pari tuntia, joten juhannusta ehdittiin viettää ihan normaalisti. 
Juhannusaatto vietettiin kotona oleillen ja perinteiset juhannusruoat korvattiin itse tehdyillä hampurilaisilla. Päiväunetkin ehdin vetäistä jossain välissä ja kun ikkuna auki nukuin, niin unen ja valveen rajamailla hyrisin tyytyväisyydestä, kun haavanlehdet havisivat ihanasti ja linnut lauloivat. Harvoin tulee päiväunia nukuttua, mutta voi ihme, miten nyt unet tulivatkaan  tarpeeseen ja olivat rentouttavat.

Juhannusta ennen kävimme nuorimmaisen tyttären kanssa Mustilassa Elimälellä ja sieltä puutarhalta matkaan tarttui tämä tuuhea bambu. 
 Eukalyptus sai samaiselta reissulta kaverikseen sininatan.
Juhannuspäivänä rakas kummityttöni täytti 30 vuotta. Perinteisesti olemme viettäneet (yli 25 vuotta siis) hänen syntymäpäivät huvipuistossa, mutta nyt juhlistimme päivää hänen ja miehensä rakennuksella. Heille on pian valmistumassa aivan ihana talo. Kävimme vähän talkoilemassa kaappeja ruokakomeroon ja samalla nautittiin shamppanjaa, mansikoita ja aivan ihanaa suklaakakkua syntymäpäivän kunniaksi. Rakennuksella on sisätyöt käynnissä ja talo valmistuu hyvää vautia.

Manttelitakka, mikä heille tulee, on juuri sellainen, jonka itsekin haluaisin. Kalanruotoladonta kylpyhuoneen lattialaatoissa on todella kaunis ja saunan paneelit ovat kauniit tumman puun sävyiset ja tuoksuivat niin ihanalle. Master bedroomin kylpyhuoneen lattialaatta on kerrassaan viehättävä. Koska sellaista laattaa ei kotimaasta saanut järkihintaan, niin nuoret tilasivat sen maailmalta. Master bedroomin yhteydessä on myös iso walk-in vaatehuone, johon oli jo kalusteet osittain asennettu. 
Hetken päästä päästään sitten muuttoavuksi ja viemään mukanamme heille kasvattamani tomaatit ja paprikat.

Kotipihassa yrtit rehottavat, maissit kasvavat ja kesäkurpitsat kukkivat. Kasvihuoneessa kurkut ovat jo hyvässä kasvun vaiheessa. Totmaatit kukkivat ja suklaatomaatti tekee jo raakileita. 
Toinen kirsikkapuista elää ihan omaa elämää. Viikonloppuna ihmettelin, kun puu pukkasi vielä muutamia kukkia ja toisaalla kirsikat jo punoittavat.
Nyt näyttäisi siltä, että nousuviikosta tulee lämmin, joten kohta pääsee nautiskelemaan ainakin ensimmäisistä kurkuista!


Ihanaa ja rentouttavaa alkavaa viikkoa sinulle!
-Anu-

19.6.2016

Maalla huussia rymsteeraamassa

Tähän päivää liittyy kolme asiaa, jotka saattavat tuntua ei niin yhteensopivalta, eli anoppi, meidän 23-vuotishääpäivä ja huussin rymsteeraus maalla. 

Maalla ollaan eletty sulassa sovussa kaltevan ulkohuussin kanssa jo monet vuodet. Keväällä huussia siivotessa ajattelin, että tuo morskä saattaa kyllä päivänä eräänä kaatua ja kauheinta olisi, että siellä joku olisi juuri istunnolla ja lentäisi pytinkineen päivineen selälleen. Anoppi, tiluksien omistaja, oli ilmeisemmin pohtinut jotain saman kaltaista ja lisäksi miettinyt ulkohuusin käytön epämukavuutta maalla yöpyessä. Noilla hoodeilla on nimittäin kerrottu nähdyn suden. No, se ei ainakaan lisää turvallisuuden tunnetta hipsutella yöpuvun helmat liehuen illan vilakalla ulkohuussiin. 

Anoppi bongasi Honkkarin mainoksesta juuri passelin hintaisen ja sopivan 45 litraisen Xpert Garden kuivikekäymälän, mikä on tarkoitettu mm. mökkikäyttöön. Pohdimme sijoituspaikkaa tovin ja päädyimme saunaan, mikä ei siis ole ollut siinä käytössä enää n. 30 vuoteen. Sauna ja pesuhuone ovat palvelleet mm. varastona. 

Tänään, hääpäivän aamuna, ehdotin isännälle, että mentäisiinkö maalle asentamaan huussi paikoilleen. Hän lakoonisesti totesi, että voisi sitä hääpäivää jotenkin fiksumminkin viettää, mutta koska parempaakaan vastaesitystä ei tullut, niin suuntasimme maalle. Lupasin, että isännän ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin asentaa kuivikekäymälä. Hyvin luvattu.

Perille päästyä ryhdyin tyhjentämään saunaa ja pesuhuonetta, minne on ajansatossa kertynyt kaikenlaista tavaraa ajatuksella, että niitä ehkä joskus saattaa joku tarvita. Maalle kun on helppo viedä tavaroita varastoon. No nyt konmaritin ihan reippaasti, eli otin anoppiin teleyhteyden ja sovittiin, mitä nakataan menemään ja mitä laitetaan kierrätykseen. Kun olin saanut tilat tyhjennettyä, niin isäntä latmisteli paikalle ja kysyi, että mihinkäs olin ajatellut laittavani kuivikekäymälän tuuletusputken. No enhän minä ollut asiaa tietenkään humanistina edes ajatellut, mutta insinööripä oli ja totesi, että vaikeaa on, vaikeaa on. Saunan ja pesuhuoneen seinät on muurattu ja siitä ei ole kovinkaan helppo mennä läpi, vaikka isännällä onkin kaikki vermeet siihenkin hommaan olemassa. No, siinä sitten tovin arvottiin hommaa ja todettiin, että ainut paikka, johon hyyskän kohtuullisen helposti saa, on pesuhuone. No mikäpäs siinä sitten. Kilautin anopille, saadakseni hyväksynnän asialle, ja homma jatkui. Tältä pesuhuone näytti tyhjennettynä ja ennen sen suurempia rymsteerauksia.
Imuroin lattiat ja seinät, jonka jälkeen oikaisin hieman, eli jätin hiomiset väliin. Ajattelin, että tästä ei tarvitse täysin priimaa tulla. Rouhea lopputulos riittäkööt. Kun kaivoin Osmo colorin valkoisen puuvahan autosta esille, niin isäntä kysyi, että olenko ihan tosissani seiniä töträämässä. Paikka on hänen varhaislapsuutensa koti ja hän totesi, että seinät ovat aina olleet juuri tuon väriset. Siihen en voinut muuta todeta, että nyt on sitten jo hyvä aika muuttaa väriä ja ryhdyin sutimaan puuvahaa seiniin. 
Päätin, että kertaveto riittää hyvin tuomaan hieman vaaleaa väriä tilaan. Pesuhuone on ikkunaton, eli tilaan tullaan pukutilan kautta ja läpi mennään saunaan. Jos saunan ovea pitää auki, niin luonnonvalo pääsee hyvin tilaan. Saunan lauteet toimivat toistaiseksi vielä varastohyllynä niille tavaroille, mitä en konmarittanut. 

Uuteen huussiin ostin Ikeasta pläkkipeltisen saavin kuivikkeelle ja pienen penkin sekä muutaman ikikukan. Kaikki muu onkin sitten kaivettu nurkista uusiokäyttöön.  
Ulkohuussiin olin tehnyt muutamia vuosia sitten heinäseipäistä tikkaat, jotka siirsin uuteen huussiin. Ripustin siihen edesmenneen vanhan anopin virkkaaman pitsisen liinan, jonka löysin "vanhan" talon puolelta (ei tämä "uusi" talokaan mikään eilisen tekele ole :D)
Vanhan talon puolelta siirsin myös laatikollisen pikkupöydän ja ullakolta pelastettu tiinu sai paikan vessapaperien säilytyspaikkana. Iänaikainen ruosteen runtelema käsienpesutelinekin löysi täältä paikkansa. 
Vanha anoppi on aikanaan kutonut mattoa (kilo)metritolkulla, kuten tapan oli. Kävin varastot läpi ja löysin ihanat räsymatot lattialle. Pöydälle laitoin vanhan anpin virkkaaman liinan ja reikäompelein somistetun kaitaliinan. Padan päälle nostin vanhan pärekorin. 




Kun lähdimme maalle, niiin ehdotin tytöille, että tekisivät ruoat ja tulisivat kotvan kuluttua  perässä maalle syömään meidän kanssa. Ajatus ei ollut kovinkaan kiehtova nonverbaalisesta viestinnästä päätellen, mutta tulivat kuitenkin. Päivän menu oli tortillat, joten kovin paljon vaivaa ruoan suhteen ei tarvinnut nähdä.  Niinpä tämän päivän ruokailukin hoitui mukavasti, ainakin minun näkökulmasta. 

No miten kävi lupauksen? 

Hyvin. Isännän ei tarvinnut tehdä mitään muuta kun asentaa kuivikekäymälä paikoilleen, eli lähinnä laittaa tuo tuuletusputki ilmanvaihtohormiin, joskin olihan siinäkin hommaa ihan mukavasti. 
Nuoriso kävi syömässä ja pääsi sitten pälkähästä omiin juttuihinsa, eli sekin meni ihan hyvin. Itselleni olin luvannut, että huussi on paikoillaan ennen lomaa ja tulihan tuokin lupaus itselle lunastettua. 

Kotiin ajellessa mietin, pitäisikö padan takana oleva seinä maalata, mutta päätin (erittäin mahtavassa yhteisymmärryksessä isännän kanssa), että ei tarvitse. Samoin kun seinien käsittely saa jäädä yhteen kertaan. Pinta ei tuosta juurikaan kummene, vaikka sitä kuinka suttaisi.

Menihän se hääpäivän vietto hyvin näinkin ja edelleen ollaan sovussa. Anoppi näkee lopputuloksen nousuviikolla, kun kyläreissuilta palailee kotiin ja ehtii sen jälkeen maalle käymään. Hänelle jää nyt vain lopputulokseen tyytyminen, mutta nyt pääsee sisähuussiin kuitenkin mukavasti käymään. 


Iloa alkavaan viikkoon
&
Juhannusta ja aurinkoa odotellessa

-Anu-



16.6.2016

Rakkautta ensisilmäyksellä 💕

Voin rehellisesti tunnustaa, että tunne voitti järjen ihan 6-0. Kotona on käyty jo pidemmän aikaa keskustelua jonkin lemmikin hankkimisesta. Olen ollut nihkeä, johtuen perheen allergioista. Joku hetkellinen mielenhäiriö minuun taisi tulla, koska menimme tyttöjen kanssa kyselemään viikko sitten paikallisesta eläinpuodista, josko siellä olisi hermeliinejä, sellaisia ihan pienenpieniä kaneja, myynnissä tai tulossa myyntiin. Ei ollut, eikä ollut tulossa, mutta leijonaluppia oli juuri äsken tullut muutama. 

Ja siellä hän istui. Suloinen ihana pörröpallo, joka valloitti kertaheitolla sydämet. Kohtaaminen oli oikeasti rakkautta ensisilmäyksellä. Työvaliokunta, eli minä ja tytöt yritimme miettiä asiaa järjenkin kautta, mutta päätösesityksessä tunne voitti järjen, joten paikalle piti pyytää isäntä pakettiauton kanssa, jotta hallitus saisi ottaa kantaa asiaan. 
No... tilanne oli hieman, sanoisinko, epäreilu isäntää kohtaan, ehkä. Myyjä nosti kanin isännän syliin ja eihän siinä nyt kovin paljon muuta tarvittu. Päätös hankinnasta siis syntyi työvaliokunnan ehdotuksen mukaisesti. Ja koska paikalla oli jo pakettiautokin, niin eihän siinä auttanut muu kuin nostaa kaikki vermeet kyytiin (iso määrä kaikenlaista tavaraa murkinasta häkkiin) ja kani omassa kantokopassa mukaan.  

Niinpä viimeviikon keskiviikkona sitten meille muutti leijonaluppa Lilli. Lilli on siis kääpiölupan ja leijonaharjan risteytys. Ikää tällä neidillä on 3 kuukautta ja syntymäpäivä on nuorimmaisen tyttären nimipäivänä - mukava sattuma sekin. 
Lillillä oli aluksi molemmat korvat lurpallaan, mutta nyt toinen korva sojottaa kohti taivasta kuin yksisarvisella, mutta se ei tahtia haittaa, koska neiti ei ole näyttelyihin menossa. 
Ostimme Lillille ison häkin (140*80), johon mahtuu hyvin mökki piiloutumista ja nukkumista varten, ruokapaikka ja vessalaatikko sekä muutama virikelelu. Aina kun olemme kotosalla häkin ovi on auki ja neiti pääsee pompottelemaan vapaana pitkin huushollia. Kovin utelias tämä neiti on ja muutaman päivän sisään hän oli jo uskaltautunut katsastamaan talon ja nuuhkimaan nurkat. Aluksi parketilla liikkuminen oli jännittävää ja liukasta, mutta nyt viikon kokemuksen jälkeen liikkuminen sujuu siinäkin jo hyvin. Kodinhoitohuoneen kaappien alla on kiva tuneli, josta löytyy myös hyvin piilopaikkoja tarpeen vaatiessa.  

Lilli on tottunut meihinkin jo hyvin, samoin me häneen. Ensimmäisenä yönä tosin heräsin rytinään ja kuvittelin, että meille joku murtautuu, mutta Lillihän se vaan piti omaa yökerhoaan häkissä. Allergiaa ei ole ihmeemmin esiintynyt (paitsi kuivaan heinään käsittelyn yhteydessä hieman tirskuttaa), ihme sekin. Uskon myös siedätykseen ja taitaa se olla tutkitusti myös tämän päivän trendi allergioiden hoidossa. 

Lilli pitää kovasti rapsuttelusta ja silittelystä, kuten mekin hänen silittelystä ja rapsuttelusta (rauhoittaa kummasti ja laskee verenpainetta), mutta sylissä hän ei pitkiä aikoja ainakaan vielä viihdy. Välillä neitokainen ottaa spurtteja ja harhautusloikkia, vaikka ei sinällään mitään syytä ole säikähtämiselle. Vessa-asiat hän myös hoitaa jo kohtuullisen taiten, eli viipottaa aina omaan häkkiin, kun tarve vaatii. 




❤️ Hassu otus - oikea sydäntensulattaja ❤️

Sydän sykkyrällään onnesta
-Anu-


5.6.2016

Yhdessäoloa ystävien kanssa + raparperijuoman ohje

Viikonlopun aluksi kävin ystäväni kanssa Elimäen Mustilan Arboretumissa katsastamassa atsalearinteen sekä alppiruusulaakson kukinnan. Atsaleat ovat juuri nyt upeassa kukassa. Rhodot ovat juuri puhkeamassa parhaimpaan loistoonsa. Mustilan Arboretumin sivujen mukaan kukinta on juuri parhaimmillaan. Juuri kun olimme ihailemassa atsalearinnettä, alkoi vesisade, enkä sen vuoksi kaivanut repusta kameraa. Alppiruusulaaksossa oli rakenteilla uusi pikkuhavujen alue. Ihanana yksityiskohtana havujen ja rhodojen juurella oli käytetty eri havupuiden pieniä käpyjä kuorikkeen sijaan. 

Etelärinteessä, tammimetsän vieressä, isojen, yli 100 vuotiaiden Douglaskuusien lähellä, oli havumaisessa majassa ihana metsäkirkko. Lapsille löytyi myös lyhyemmän reitin varrelta kiva luontopolku. 
Metsässä vallitsi ihanan rauhallinen tunnelma, vaikka välillä ukkonen jyrisi ja vettä satoi ja välillä paistoi aurinko. Nyt on siis hyvä hetki mennä Mustilan Arboretumiin, jos mielii atsaleat ja rhodot nähdä loistossaan.
Lauantaina olimme juhlistamssa uutta ylioppilasta kauniissa säässä. Sunnuntaina heräsin auringonpaisteeseen, mutta heti kun ehdin ulkotöihin, niin alkoikin sataa rakeita. Onneksi kuuro oli nopeasti ohi, ettei istutukset kärsineet juuri lainkaan.  Tuuli oli melkoisen kylmä ja sää enteili yöksi hallaa. Muutinkin suunnitelmani ja peittelin harsolla kasvilavat kaiken varalta. Kasvihuoneeseen siirsin osan ruukuista suojaan.
Ylioppilasjuhlissa saimme ihanien tarjoilujen ja mukavan jutustelun lisäksi nauttia kerrassaan hyvästä raparperijuomasta, mitä sitten tänään heti jo kokeilin.

Juomaan tulee 2 l kuorittuja ja huuhdottuja raparpereja, 6 dl sokeria, kahden sitruunan puristettu mehu ja 4 litraa kylmää vettä. Juoman annetaan tekeytyä huoneen lämmössä 2 päivää, jonka jälkeen juoma siivilöidään ja pullotetaan. Itse lisäsin tähän erään puolikkaan vaniljatangon. Juoma on sellaisenaan nautittavaa. 
Samalla kun hain maalta raparpereja juomaan,  niin leikkasin kesän ensimmäisen lipstikkasadon kuivumaan. Lipstikan tuoksu on kyllä ihan mahtava. 
Toisessa raparperipenkissä kukinnot olivat komeat. Komeudesta huolimatta napsin kukinnot pois, jotta ne eivät vie kaikkea voimaa raparperin kasvulta. 
Viikonloppuun mahtui yhtä jos toistakin mukavaa menoa, eloa ja oloa.  Nyt pidetään peukkuja, jotta hallaa ei tulisi, saati ensi viikoksi luvattu kesämyrsky.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
-Anu-