Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

30.7.2016

Puutarhan ja kasvimaan kuulumisia


 Ennen puutarhaan menoa totean, että maaseutumatkailu lähitanhuvilla kyllä kannattaa. Lauantaina kävimme perheen kanssa Voikoskella, Kouvolan ja Mäntyharjun rajalla, Woikoski Oy:n museotehdaskierroksella ja sen jälkeen jäätelöllä ihanassa pienessä kahvilassa, Saimantorpalla, Voikosken kupeessa. Kierroksen aluksi saimme kuulla mielenkiintoisen tarinan Saima rouvasta, joka torpassa  aikanaan asui. Melkomoinen tättäräärää on tuo Saima ollut. Jos ei jokin asia häntä miellyttänyt, niin seistä päräytti portaille, nosti helmukset ja näytti peffaansa. Ei ihme, että kolme miestä oli ja kaikki kaikkosivat. Taisi olla siis legenda jo eläessään. 

Museokierroksella oli mielenkiintoista kuulla, miten kimröökin valmistuksesta on päädytty kaasuntuottajaksi. Nykyisin Woikoski Oy tuottaa nestekaasua, kotihappihoidon laitteita sekä hitsauskoneita ja -tarvikkeita.  Yritys palvelee myös eri teollisuuden aloja, kuten lääketiedettä ja terveydenhuoltoa, tuottamalla kaasuja ja niihin liittyviä palveluita. 
Mutta sitten puutarhaan...

Tänään oli ukostavan nihkeä päivä, mutta se ei tahtia haitannut, kun päätin aamusta ryhtyä pihahommiin. Saipahan samalla hyvin hien pintaan ja kuonat kropasta liikkeelle. 
Ihan ensin leikkasin pallotuijat kutakuinkin palloiksi, kun olivat venähtäneet ties mihin muotoonsa. Aiemmin ei ole leikkaus onnistunut pikkulintujen pesimisten vuoksi. Samalla myös bonsaimaiseksi leikattu lehtikuusi pääsi uudesta kasvustaan eroon, koska tarkoitus on edelleen pitää tuo puu pienehkönä ja vänkkyränä. Tuuhea se on kasvustoltaan kuin mikä. 

Kasvihuoneessa kävin jälleen tomaatit läpi, poistelin varkaat, tuin kasvustoja, karsin lehtiä, sekä keräsin osan isoista kurkuista pois. Chili on ryhtynyt myös aurinkoisten ja lämpimien viimepäivien aikana punastelemaan. 
Kasvihuoneessa kasvaa kolmenlaista kurkkua ja pihalla kasvulavalla vielä neljättä lajia. Pulaa ei näillä näkymin meillä kurkusta ole, sen verran hyvin kasvavat ja tuottavat satoa. 
Kesäkurpitsat olivat päässeet ihan valtoimenaan kasvamaan, joten tein karsintaa lehtien osalta ja satoa sieltäkin keräili pois. 

Maisseja lavoilla kasvaa kuusi, joista ainakin kahdessa on tulossa satoa. Jos ei muuta, niin komeita ainakin ovat. Harvensin vielä porkkana-, punajuuri- ja retikkapenkit. Pikkuporkanat ovat ihania napostella, joskin Lilli pikkarainen saa niistä kyllä osansa. Retikat ovat jo hyvän kokoisia. Punajuuret olivat niin pieniä, että nakkasin ne kompostiin.

Meillä siis syödään arvatenkin keltaista ja vihreää kesäkurpitsaa ja erilaisia kurkkuja - niitä nimittäin riittää.

"Kun istutat kurpitsaa, saat kurpitsaa"
-Kiinalainen sananlasku-


Kasvihuoneessa kasvaa siis parvekekurkkua (kuvassa oikealla), Delistar kasvihuonekurkkua (limenvihreät kurkut) ja "perinteistä" kasvihuonekurkkua, jonka nimeä en nyt juuri muista (ei kuvassa). perinteiset kasvihuonekurkut soveltuvat parhaiten muotitukseen. 
Kasvilavalla kasvaa sitruunakurkkua (kuvassa päälimmäisenä), jotka ensi alkuun olivat ihan raaskuja taimia, mutta niin vain terhakoituivat ja nyt oli jo kaksi kurkkua kypsänä. 

Kun sain pihahommat kutakuinkin tehtyä siihen pisteeseen, mitä ajattelin, alkoikin ukkonen jyrähdellä ja sataa rapsakasti. Sateen jälkeen taas pilvipeite repeili. Sadepisarat viipyivät vielä pitkään puissa ja pensaissa. Ilma oli ihanan raikasta ja hapekasta. 

Nämä kuvassa olevat kirsikat ovat sen verran happamia, että tätä kirsikkapuuta ei ole tarvinnut suojata linnuilta. Ei siis kelpaa marjat linnuille, ei. Kirsikkakompottia Jovelan Johannan tapaan näistä taidan tehdä, koska nämä marjat kaipaavat kaverikseen reilusti sokeria.  Makeammasta lajikkeesta laitoin kirsikkaliköörin tulemaan joulua varten kuten tein viimevuonnakin (ja oli muuten hyvää). 
Japanilaistyylisen pihan puolella kivien seassa kasvaa sammalta ja sanikkaisia. Saavat siellä rauhassa kasvaa, koska ovat minusta niin kauniita. Samettisumakki, joka pelkäsin viimetalvena jo kokonaan menehtyneen, työntä uutta versoa tyvestä. Onneksi en kaivanut juurakkoa keväällä pois. 

Japaninvaahterat, eukalyptus ja heinät voivat ruukuissaan hyvin ja ilahduttavat minua päivittäin, kuten myös yksi suosikkiköynnöksistäni, eli kelloköynnös, mikä on alkanut kukkimaan kauniisti. 

"Puutarha on parasta vaihtoehtoterapiaa"
-Germaine Greer-

Se tuli tänään jälleen todennettua, kun päivän päätteeksi mieli oli levollinen, mutta selkäranka pysyi kuosissaan ja  paikoillaan vai ja ainoastaan siksi, että pää sitä kannatteli :)

♥︎Ihanaa viikonlopunjatkoa Sinulle ♥︎ 
-Anu-

24.7.2016

Kesän aakkoset ja paljastuksia

Valkoisia hiutaleita blogin Millan innoittamana ryhdyin pohtimaan kesän ja loman aakkosia...

A  
Aikatauluttomuus, aikaiset aamut ja aurinko

Lomalla ei pidä rangaista itseään aikatauluilla. Koska töissä elän hektistä ja aikataulutettua elämää, niin lomalla pitää saada vain olla - ilman kalenterin jatkuvaa piippaamista ja väijymistä. Tilasin itselleni loman ajaksi kasvohoidon ja luxusjalkahoidon sekä varpaiden ja käsien kynsien geelilakkauksen. Ne ovatkin ainoat varsinaset aikataulutetut menot. Ihania nautintohetkiä, hemmottelua.
Pääsääntöisesti en koskaan nuku aamuisin kovin pitkään. Olen siis aamuvirkku. Nyt kun Lilli muutti meille, aikaiset aamut ovat ihania kun Lillin pesä laitetaan kuntoon ja neiti on heti aamusta iloinen ja energinen.
Aurinkoa toivon näkeväni, mutta jos ei paista, niin eipä tuokaan mitään haittaa. Loma on lomaa - satoi tai paistoi. Sateella siirrytään katoksen alle tai sisälle.


B 
Bunny, eli leijonaluppa Lilli.
Meidän rakkauspakkaus ja verenpaineen alentaja. Pehmeä ja suloinen pallero.


C-vitamiinia  
Mansikat ovat hyviä tuoreena. Niitä olen lomalla syönyt hyvän matkaa. En pidä pakastetuista mansikoista. Ovat sulatettuina lötköjä, joten jos niitä säilön, niin mehuksi tai hilloksi ne keitän. Tänä vuonna taisi jäädä nekin tekemättä. Mutta siitähän ei oteta stressiä.


D-vitamiinia tankkaan auringosta, mutta suojakerrointen kanssa. Vain harvoin varsinaisesti lötköttelen aurinkotuolissa. En malta pysyä paikoillani, kun on niin paljon pihalla kaikkea muuta kivaa puuhaa.


Elämän pienet nautinnot
Vanhempieni ja siskoni menetysten jälkeen olen huomannut, että on välttämätöntä oman hyvinvoinnin kannalta etsiä, löytää ja tiedostaa ne asiat, jotka tuovat elämään pieniä nautintoja. Joka ikinen ilta ennen nukkumaan menoa mietin mitä hyvää päivä toikaan tullessaan. Näin on hyvä käydä nukkumaan - hyvien ajatusten kanssa. 


Feng shui
Paikan henki tai tuntu. Feng shui on sitä, missä ihminen tuntee olonsa miellyttäväksi ja turvalliseksi.  
Olen vahvasti intuitiivinen ihminen, joten aistin herkästi paikan tunnelman. Rakennan kotini ja ympäristöni tuota ajatusta seuraten. En kirjaimellisesti, mutta ajatus on mukana. 


Good morning
Sillä on merkitystä kummalla jalalla nousee sängystä. Nousen pääsääntöisesti hyvällä mielellä ja ajattelen hetki aamusta myönteisiä asioita. Vaikka joskus potuttaa ja koskee, niin silti elämässä on myös niitä hyviä asioita. Siispä aamuihmisenä aamut ovat pääsääntöisesti hyviä. 


Hiljaisuus, haaveet, hyvä mieli
Kammoksun melua, ylenpalttista hälinää, ihmispaljoutta, sekavaa ja organisoimatonta toimintaa, eli kohellusta. Siksipä minua ei saa mm. festareille tai mihinkään suuriin joukkotapahtumiin. En siis nauti sellaisesta. Jos ja kun kotona kuuntelen musiikkia niin se ei ole taustahälyä vaan keskityn musiikkiin. Silloin usein myös ajatukset lähtevät haaveilumoodiin. Haaveet ovat hyvästä, vaikka ne eivät aina toteutuisikaan. Haaveilusta tulee hyvä mieli. 


Ilo.
Edesmennyt isoäitini sanoi "Ilo pintaan, vaikk sydän märkänis".
Joidenkin mielestä olen varmaan ihan ärsyttävän positiivinen. Mutta sellainen minä olen. Minulla on kuppi puoliksi täynnä - ei koskaan vajaa. Pyrin aina löytämän pienenkin ilon lähteen, koska maailmassa on niin paljon surua. Suru oli meilläkin pitkään kunniavieras, joten kutsuin ilon kylään ja se halusikin jäädä kaveriksi.


Joutenolo 
Osaan olla jouten. Olen siinä tosi hyvä, jos sille päälle satun ja lomalla varsinkin. Lyhytkin joutenolo lataa akkuja kivasti. Sitten taas jaksaa. 


Kitkeminen, kasvimaa ja kasvihuoneja 
Lapsena ja nuorena en pitänyt lainkaan kitkemistä, mutta niin se aika muuttuu ja kuinka ollakkaan, kitkeminen on nykään todella terapeuttista hommaa. Kättenssä jäljen näkee heti. Ymmärrän nyt erittäin hyvin edesmennyttä äitiäni, kun hän rakasti puutarhassaoloa, kitkemistä ja kapsuttelua. Kasvihuone on ihan ykköshankinta ja kasvimaa tuo iloa elämään. 




Lilli, lukeminen
Lilli on Lilli ❤︎
Lukeminen on mielipuuhaa kun aikaa on ja lomalla otan myös lukemiselle aikaa. 

Marjat, muutto, Martat
Tänä vuonna en taida mennä metsään marjaan, vaan ostan marjat valmiiksi poimittuna. Metsään menen kyllä muuten, akkuja lataamaan. 
Esikoinen muuttaa loman aikana saman katon alle poikaystävänsä kanssa ja muuttohommia on siis tiedossa. Ihania juttuja! Muistan kuin eilisen päivän tuon vastaavan ajankohdan omalta kohdaltani. Siitä alkoi uudenlainen elämä - yhdessä. Sitä on kestänyt nyt 28 vuotta. 
Niin ja loman alkajaisiksi liityin Marttoihin!



Nokkaunet
Jos vain yhtään lomalla väsyttää, otan nokkaunet, eli päikkärit tai tirsat, kuinka vaan. Voi että on niin ihanaa vaipua pieneen nirvanaan keskellä päivää ja herätä hetken tai kahden kuluttua virkeänä.


Onnellisuus.
Demokritos sanoi: "Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on." Uskon tähän. Voisin sanoa olevani onnellinen.


Puutarha, piha
Omin käsin rakennettu - sielun lepopaikka. Siellä saa ajan kulumaan mukavasti. Olen kuitenkin päättänyt, että paineita en ota ja päätös on pitänyt.




Quriosa interior nettikauppa. Sitä selailen - lomalla varsinkin. 


Rakkaus, rauha, runot
Sellainen olotilan on nyt sisimmässä. 
Runot ja aforismit -  niitä luen ja voimaannun. Runot ovat taidetta sanoista.


Saimaa, sydänkurkut
Ihana Vuoksen vesistö ja upea vesiluonto. Toinen sielun lepopaikka. Sydänkurkkuja olen tänä kesänä kasvattanut muoteissa ensimmäistä kertaa ❤︎



Tyttäret. Kaksi tytärtä. Rakkaimmat. Ihania yhteisä hetkiä. 



Uni, unet
Nukun lomalla erityisen hyvin, paitsi täysikuun aikaan. Näen unia. Mustavalkoisia ja värillisiä. Värillä on väliä - unissakin.


Veneily, valoisat illat
Veneily on perheen yhteinen juttu ja nautinto. Kun köydet irtoaa, niin mielikin levähtää.  Kesän valoisat ja lämpimät illat ilahduttavat erityisesti.


Wlan
Kyllä on niin paljon mukavampi käyttää päätelaitteita ilman pitkiä piuhoja.


XO-boats 
Linjakkaita ja uudenlaisia veneitä muotoilultaan. 
Pidän kyllä myös XO konjakista.


Ystävät
Ystävät ja ystävyys ovat elämän rikkaus ja suola. 
"Jos sinulla on ystävä, on sinulla tehtävä." sanoi R.L. Stevenson

Z 
Zen
Henkinen harjoitusperinne. Zen-meditaatio hiljentää mielen rentoon, luonnolliseen ja valppaaseen tilaan. Tätä harjoitan.



Å 
Åland
Paikka, jonne haluaisin mennä, mutta sopivana ajankohtana. Nyt ei ole sen aika. 

Ä 
Olen äiti kahdelle tyttärelle. Kesän ajaksi vanhin tyttäristä muutti kesätöiden vuoksi lapsuudenkotiin hetkeksi takaisin. Kesä on ollut ihanaa aikaa senkin puolesta, että molemmat tytöt ovat kotona. 

Ö 
Ötökät.
Kesälomani aikana eteläisen rannikkoseudun valtasivat leppäkertut. Ihmettelin, kun niitä ilmaantui tänne meillekin aikamoinen määrä. 
Jos näen jonkin itselleni ennen näkemättömän tai havaitsemattoman öttiäisen, selvittelen, mikä se on. Lauantaina ystäväni luona maalla tapasin Tuomaansääskiä kauniissa keltaisissa puvussaan ja frakeissaan.

Millaiset ovat sinun kesän aakkoset?

Iloa eloon ja oloon ❤︎
-Anu-


17.7.2016

Ystävyyttä, luottamusta ja sydämiä

Pienistä asioista sitä ihminen voi tulla iloiseksi.  Kasvihuoneesta valmistui kaksi ensimmäistä sydänkurkkua. Toisen muotin laitoin tähän perinteiseen kasvihuonekurkkuun ja toisen ohutkuoriseen vaaleaan kurkkuun. Tässä tummakuorisessa kurkussa muotti toimi paremmin. Sydämenllistä kurkkua sai maistaa ihan ensimäisenä meidän suloisuus, rakkauspakkaus Lilli, joka täyttää tulevana tiistain 4 kuukautta. 


Lilli on vienyt koko perheen sydämet. Rapsuttelijoita siis riittää. Lilli tunnistaa (ainakin minusta) oman nimensä sekä sanat herkku ja kurkku. Viimepäivinä Lilli on ilmeisesti lopullisesti kotiutunut ja luottaa meihin 100 %,  koska hän on ryhtynyt rentoilemaan missä vaan. Syötyään kurkkua ja papeloa hän heittäytyy mahan viereen maate niin, että takajalat ova rennosti sivulla. Tätä rentoilua kyllä on muulloinkin kuin ruoan jälkeen. Suloinen otus, pehmeä pallero, stressin poistaja ja ihana rakkauspakkaus❤︎


❤︎ ❤︎ ❤︎

Tänään kävimme hyvän ystäväni kanssa päiväreissulla Mikkelissä Tertin Kartanossa ja Kenkäverossa. Takaisin kotiinpäin ajellessa pysähdyimme vielä Vitsiälässä ihanassa sisustuspuodissa Sisustus Helgassa. Tunnelmallisia ja ihania paikkoja kaikki. 
Tertin Kartanon hyötypuutarha kylpi kukissa. Timjami kukki valtoimenaan ja unikot olivat myös upeassa kukassa. Aikanaan täältä sain innostuksen viljellä itsekin syötäviä kukkia. Kesäpuodista mukaan tarttui muutama ihana hulmuava tunika ja ruokapuodin puolelta  pientä hyvää syötävää. Kahvilan lounas oli jälleen erittäin makoisaa. Kartanon puolella piipahdimme ihailemassa salien tunnelmaa. Tertissä tarjoillaan kartanon puolella myös runsas sunnuntailounas. 

Tertin kierroksen, ostosten ja lounaan jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Kenkäveroa. Kenkäverosta löytyi viehättävä Joulupukin piilopirtti, viehättävä puutarha, lampaita, kanoja sekä ihastuttavat puodit. Pihan aitassa oli "Ihan pimee" valohimmelinäyttely, mikä oli kyllä henkeäsalpaavan tunnelmallinen. 

Kotiin ajellessa piipahdimme siis Mikkelin ja Ristiinan välimailla Vitsiälässä hurmaavaan Sisustus Helgaan. Puoti oli tehty vanhaan navettaan / talliin ja paikka oli tunnelmaltaan ihan omaa luokkaansa. Myynnissä oli niin vanhaa kuin uuttakin. Erilaiseksi puodin teki se, että myymälä oli sisustettu kodinomaiseksi. 
Ystävän kanssa keskustelut, ajan viettäminen ja tällaiset irtiotot normaalista arjesta ja tekevät erityisen hyvää. Paikat, joissa kävimme, olivat tunnelmaltaan seesteisiä ja rauhoittavia sekä esteettisesti kauniita. Kauniissa ympäristössä myös sielu lepää ja voimaantuu. Kiitos ihanasta päivästä ❤︎

Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle täältä lomatunnelmista!
-Anu-



10.7.2016

Historian havinaa UNESCON maailmanperintökohteessa Verlassa


Sateisen viikon jälkeen eilen katselin viikonlopun sääennustetta. Sunnuntaille luvattiin kaikkea säätä aina poudasta ukkoseen. Kesällä on kiva tehdä pieniä trippejä lähialueelle ja eilen siis päätimme lähteä lounaalle ja promenadille Unescon maailmanperintökohteeseen Verlaan. Alueella on kaikenlaista toimintaa ja tapahtmaa pitkin kesää, mutta hulinaan emme halunneet, vaan lähinnä nauttia kauniista ympäristöstä ja hyvästä ruoasta. 

Onneksemme Verlan yhtenäinen tehdasmiljöö on välttynyt purkamisilta ja tyyliin sopimattomilta lisärakennuksilta. Alueen ehjänä kokonaisuutena säilynyt omaleimainen arkkitehtuuri muodostaa upean nähtävyyden. 


Historiapläjäys paikasta

Hugo Neuman perusti Verlaan puuhiomon vuonna 1872. Hiomo jäi lyhytikäiseksi ja toiminta loppui vuonna 1874 kun hiomo paloi.  Tulipalo tuhosi rakennukset perustuksiaan myöten. Neumanin hiomosta ei jäänyt jäljelle edes piirrosta tai valokuvaa.

Vuonna 1882 Kuusankosken tehtailla toimineet paperimestarit Gottlieb Kreidl ja Louis Haenel perustivat Verlaan uuden ja suuremman puuhiomon yhdessä viipurilaisen liikemiehen Wilhelm Dippellin kanssa. Hiomon yhteyteen rakennettiin myös pahvitehdas.


Saksalaista syntyperää oleva viipurilainen arkkitehti Eduard Dippell (1855 - 1912) loi Verlan nykyisen ilmeen vuosina 1885 - 1902. Eduard Dippell otti vuosien 1874 ja 1892 tulipalojen viisastuttamana rakennusmateriaalikseen tiilen. Verlan tiiliarkkitehtuuri sai muotonsa lähinnä englantilaisesta ja saksalaisesta teollisuusarkkitehtuurista ja rakennuksissa on runsaasti erilaisia koristemuurauksia. Dippell piirsi tehtaaseen myös puolipilarimaisia ulkonemia, kirkkomaisia päätykoristeita ja erilaisa rautaisia  kattokoristeita. Tarkkasilmäisenä arkkitehtina hän sijoitti uuden kuivaamon kirkkomaisen päädyn hallitsemaan koko tehdasaluetta, lähestyttiinpä sitä maantieltä tai vesireitiltä päin.

Vuonna 1906 muodostettiin Verlasta osakeyhtiö "A.B. Werla Träsliperi och Pappfabrik". Toiminta jatkui muuttumattomana vuoteen 1920. Tuolloin tehtaan osti Kissakoski Ab, Hirvensalmella sijainnut puuhiomo ja pahvitehdas.

Vuonna 1922 yhtiön osakkeet siirtyivät Kymin Osakeyhtiölle (nykyisin UPM-Kymmene Oyj.) Tehtaan toiminta jatkui kauppojen jälkeen vielä reilut 40 vuotta. Päätös Verlan tehtaan toiminnan lopettamisesta tehtiin vuonna 1952, mutta supistamisvaihetta kesti aina vuoteen 1964 saakka, jolloin koneet pysäytettiin ja ovet suljettiin tarkalleen 18.7.1964. Vesivoimalaitokset ovat kuitenkin tuon jälkeen jatkaneet toimintaa ja Verlankosken vesivoiman hyödyntämistä. 

Verlan tehtaan päätuote oli valkoinen puupahvi. Pahvilla oli markkinoilla hyvä maine ja sitä myytiin kotimaan lisäksi Venäjälle, Keski-Eurooppaan ja Etelä-Amerikkaan. Tärkeimmät Verlan pahvin käyttäjät olivat mm. kotelotehtaat ja kirjansitomot. Tehtaan vuosituotanto vastasi nykyisen suuren paperitehtaan vuorokausituotantoa, ollen n. 2 000 tonnia.


Edistyksellisesti Kreidl ja muut Verlan yhtiömihet olivat kiinnostuneita tehtaalaistensa terveydenhuollon ja sosiaalisten olojen järjestämisestä. Työläiset saivat jo 1880-luvulla lääkärinhoitoa ja lääkkeitä yhtiön kustannuksella. Sairas- ja hautausapukassa perustettiin vuonna 1892 ja eläkekassa pian sen jälkeen. Patruuna Kreidl oli kiinnostunut myös kouluolojen järjestämisestä ja niinpä tehdas perusti maksuttoman kansakoulun verlalaisten lapsille vuonna 1890. Patruuna valvoi jopa henkilökohtaisesti koulun toimintaa. Koulu toimi tehtaan kouluna aina vuoteen 1922, jolloin se luovutettiin silloisen Jaalan kunnan hoitoon. 


Tehtaalla työskennellyt Maria Mattsson oli yksi oman aikansa työn sankareita. Marian mittava päivätyö Verlan tehtaalla kesti vuodesta 1884 vuoteen 1936. Eläkkeelle hän siirtyi 77-vuotiaana, hieman vastentatoisesti. Suurimman osan ajasta hän työskenteli pahvin lajittelijana. Marian pitkä työrupeama ei ole Verlan historiassa niinkään poikkeuksellinen kuin hänen toimenkuvansa. Maria punnitsi puoli vuosisataa pahvia samassa lajittelusalin työpisteessä. Työssäään hän otti pari askelta vasemmalle ottaen pahvi kuivaamosta tulleiden kasasta punnitukseen ja sitten pari askelta oikealle laittaen punnitun pahvin omaan pinoonsa. Tämä Marian askelkuvio jätti hänen jalanjälkensä lajittelusalin puulattiaan punnituspaikan kohdalle ja jäljet ovat edelleen museokierroksella nähtävissä.


Alkujaan Kreidl muutti vaimoineen asumaan ruukkikylään melko vaatimattomaan taloon. Talo paloi vuonna 1884 ja sen tilalle rakennettiin vuonna 1885 kartanomainen Patruunan pytinki, joka seisoo edelleen paikallaan uljaana. Pytinki edustaa kansainvälistä koristeellisen puurakentamisen tyylivirtausta, joka levisi Suomeen 1860-luvulla saavuttaen suosiota ensin rautatieasemien ja huviloiden rakentajien keskuudessa.

Vuonna 1898 Patruunan pytinkiä laajennettiin, jolloin siihen rakennetiin kaksikerroksinen tornimainen laajennusosa. Samoihin aikoihin tehtiin pytingin ympärille puisto ja keilarata paviljonkeineen sekä kuusikulmainen palokalustovaja.
Vuonna 1902 puistoon rakennettiin vielä Dippellin suunnittelema koristeellinen makasiini. Tämä myöhemmin osittain myllyksi muutettu rakennus muurattiin alueen punatiilisen ilmeen kevennykseksi vaaleasta harvinaisesta Rakkolanjoen kaakelitehtaan valmistamasta maasälpätiilestä. Rakennuksessa on, kuten koko aluella, upeita ikkunoita ja arkkitehtoonisia yksityiskohtia. 
Makasiinikahvilassa on sunnuntaisin tarjolla maittava ja runsas buffet. Nautiskelimme hyvästä ruoasta kiireettömässä ja ihanassa ympäristössä. Lounaan jälkeen oli hyvä hetki ennen sadetta käyskennellä alueella nauttien myös silmänruoasta, upeasta arkkitehtuurista ja miljöön ihanasta tunnelmasta. 

Tarjoiluista en sen enempää kuvia laita, mutta tästä ihanuudesta on kuva laitettava, nimittäin peunajäätelöstä!

Jälkiruoaksi puffassa oli tarjolla kesäistä britakakkua, mikä sisälsi pähkinää ja sitä ei esikoinen voinut syödä, niin hän sai jälkiruoaksi sitten tällaista erikoista herkkua. 

Verla on paikka, johon on vartavasten mentävä, jos aikoo mennä. Paikka on kyllä kokemuksen arvoinen ja hieno. Aikaa paikassa saa helposti kulumaan useita tunteja. Pidemmältä tulijat voivat alueella yöpyäkin. 

Historiatiedot ovat peräisin täältä

Vielä viikko olisi töitä jäljellä ennen pidempää lomaa. Juuri katselin ensi viikon sääennustetta ja tuumailin, että sadetta piisaa, joten työntekokin on siis ensi viikolla ihan jees!

❤︎
 Lomalaisille ihanaa lomaa
 ja 
muille mukavaa viikkoa muuten vaan!
 ❤︎

-Anu-





4.7.2016

Hotelli Punkaharju ja elämysmatkailua Vuoksen vesistössä

Lomailimme ja veneilimme viime viikon aurinkoisissa keleissä ja matkalla Puruveden kirkkaille vesille pysähdyimme yöksi uudistetun Hotelli Punkaharjun laituriin ja kyllä kannatti. Mikäli olet lukenut lehdistä ylistäviä sanoja paikasta ja tunnelmasta, niin voin todeta niiden olevan täyttä totta. Vanha Valtionhotelli on herännyt uuteen loistoon Saimi Hoyerin johdolla. Kunnioitan henkilökohtaisesti suuresti sitä, että hotelli on kunnostettu arvokkaasti ja aisikkaasti ja sen myötä pala historiaa on pelastettu.

Hotelli Punkaharju (entinen Punkaharjun Valtionhotelli) on  juhannukseksi avattu siis uudessa loistossaan. Paikat hohtivat uutuutta hyvällä tavalla. Laiturilta maihin saavuttaessa laivalaiturissa parkissa oli höyrylaiva Savonlinna. Laivalaiturin tuntumassa oli viehättävä huvimaja. Sieluni silmin näin itseni tuolla piknikillä siemailemassa kuusenkerkkäjuomaa. 
Rannan tuntumassa, oman lahdukan rannalla, on Metsähallituksen vanhoja mökkejä, jotka on nyt kunnostettu aivan ihaniksi metsähuoneiksi. Ympäristö huokui rauhaa ja harmoniaa. Metsähuoneissa majoittautuneiden ja veneilijöiden käytössä oli hyvät suihku- ja wc tilat rannan tuntumassa. Myös höyrylaivassa on mahdollisuus majoittua, niin halutessaan.
 Rantasauna on kunnostettu vanhaa kunnioittaen. Kävimme testaamassa saunan löylyt ja hyvät löylyt olikin. 
Laivalaiturin suunnasta tultaessa hotellille, avautui rakennuksen silhuetti hienosti järvelle päin. Nyt remontoinnin ja ympäristön kunnostamisen yhteydessä on saatu lupa kaataa harkitusti puita hotellin ja rannan välistä, jotta näkymät avautuvat Tuunaansalmen suuntaan paremmin. Viime vuosina hotellia ei ole veneillessä lahdelta käsin edes nähnyt runsaan puuston vuoksi. 
Hotellin yksityiskohdat ovat erityisen kauniit. Puuleikkaukset, rakennuksen muodot ja ikkunat huokuvat menneen ajan arvokkuutta ja henkeä. Alueen rakennukset ovat museoviraston suojelemat ja kunnostaminen on tehty harkiten ja taiten. 

Hotellin päätyyn on rakennettu aivan ihastuttava kasvihuone, jossa kasvatetaan yrttejä, vihanneksi ja syötäviä kukkia ravintolan käyttöön. Kasvihuone oli juuri sellainen, josta itsekin olen haaveillut. Hotellin toiseen päätyyn oli rakennettu potager, jossa niinikään oli istutettu mm. yrttejä. 
Hotellissa on kerrassaan viehättäviä oleskelutiloja, kuten kirjasto ja sen yhteydessä oleva valoisa kuistimainen huone, jossa kiikkutuolissa istuskellen voi lueskella tai katsella rauhoittavaa metsä- ja järvimaisemaa ja ihailla samalla kasvihuonetta. Toinen oleskelutila oli olohuonemainen ja väriltään sammaleen vihreä. Tilasta huokui rauhallinen ja arvokas tunnelma. Hotellin suurimman huoneen ikkunanäkymä antaa järvelle ja tunnelma huoneessa oli romanttinen. Tuonne haluan vielä palata.
Hotellissa kaikki yksityiskohdat ovat tarkasti harkittuja, mutta hienosti rosoisia. Sisustuksessaa kättä lyövät vanha perinteinen huvilatyyli, moderni design sekä retro. Paikasta löytyi juuri sellaisia vastakohtia, mihin ei ketjuhotelleissa ikinä törmää.  Ihastuin ikihyvikseni!

Ruokasalin verhot ovat printtiversio vanhasta kansakoulun opetustaulusta "Punkaharju". Loistava idea sisustussuunnittelijalta, kuten kaikki muutkin yksityiskohdat. Ikkunoiden vinoneliöteema toimii yhtenä kantavana teemana. Moderneissa salin valaisimissa toistuu tuo kuvio, kuten myös astioissa, tarjoilioiden esiliinoissa ja esitteissä jne. 
Mutta sitten makunautintoihin. Ravintolan menu kunnioittaa hienosti paikallisuutta ja tarjolla on lähiruokaa, joita höystetään metsän antimilla. Näin villivihannesten ja hortoilun kannattajana oli ihan täpinöissäni tarjoiluista. 

Koska rantauduimme lounasajan ja illallisen välissä, tarjolla oli Metsälaiturin menu. Koska myös säät suosivat meitä, niin ruokailimme terassilla, josta avautuu ihanat järvinäkymät Tuunaansalmelle. Tilasimme Saimin suosittelemaa Villisieni ryezottoa ja Puruveden muikkuja. Täytyy todeta, että koskaan en ole syönyt niin hyvää risottoa, mitä tuolla sain - taivaallisen hyvää ja suussa sulavaa! Isäntä kehui myös muikkujen makua ja erityisesti sitä, että muikut tarjoiltiin hieman erilaisen perunalisukkeen kanssa, mihin on totuttu. Pääruoat olivat siis elämys. Jälkiruoaksi oli tarjolla "Päivän makea", mikä tuolloin oli fenkolia, fenkolisorbettia, ruisrouhetta + mantelileivos sekä koristeena syötäviä kukkia. Ensi kuulemalta annos tuntui hieman eksoottiselta, mutta oli kerrassaan herkullista. 
Vierailu Hotelli Punkaharjulla oli siis elämys lomaviikon kunniaksi. Ihanaa oli myös se, että Saimi esitteli taloa meille. Itselleni tuli tunne, että hän on kuin luotu tuon paikan haltijattareksi. Koimme itsemme enemmän kuin tervetulleeksi. Vierailusta jäi erittäin ihanat  ja lämpimät muistot. Tuonne palaamme kyllä uudelleen. Mikäli tarvitset irtiottoa arjesta, niin tässä on paikka, minne kannattaa ehdottomasti suunnata. Paikka on voimaannuttava!

Kiitos Saimi ja muu henkilöstö kerrassaan hyvästä palvelusta ❤︎

-Anu-