Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

10.7.2016

Historian havinaa UNESCON maailmanperintökohteessa Verlassa


Sateisen viikon jälkeen eilen katselin viikonlopun sääennustetta. Sunnuntaille luvattiin kaikkea säätä aina poudasta ukkoseen. Kesällä on kiva tehdä pieniä trippejä lähialueelle ja eilen siis päätimme lähteä lounaalle ja promenadille Unescon maailmanperintökohteeseen Verlaan. Alueella on kaikenlaista toimintaa ja tapahtmaa pitkin kesää, mutta hulinaan emme halunneet, vaan lähinnä nauttia kauniista ympäristöstä ja hyvästä ruoasta. 

Onneksemme Verlan yhtenäinen tehdasmiljöö on välttynyt purkamisilta ja tyyliin sopimattomilta lisärakennuksilta. Alueen ehjänä kokonaisuutena säilynyt omaleimainen arkkitehtuuri muodostaa upean nähtävyyden. 


Historiapläjäys paikasta

Hugo Neuman perusti Verlaan puuhiomon vuonna 1872. Hiomo jäi lyhytikäiseksi ja toiminta loppui vuonna 1874 kun hiomo paloi.  Tulipalo tuhosi rakennukset perustuksiaan myöten. Neumanin hiomosta ei jäänyt jäljelle edes piirrosta tai valokuvaa.

Vuonna 1882 Kuusankosken tehtailla toimineet paperimestarit Gottlieb Kreidl ja Louis Haenel perustivat Verlaan uuden ja suuremman puuhiomon yhdessä viipurilaisen liikemiehen Wilhelm Dippellin kanssa. Hiomon yhteyteen rakennettiin myös pahvitehdas.


Saksalaista syntyperää oleva viipurilainen arkkitehti Eduard Dippell (1855 - 1912) loi Verlan nykyisen ilmeen vuosina 1885 - 1902. Eduard Dippell otti vuosien 1874 ja 1892 tulipalojen viisastuttamana rakennusmateriaalikseen tiilen. Verlan tiiliarkkitehtuuri sai muotonsa lähinnä englantilaisesta ja saksalaisesta teollisuusarkkitehtuurista ja rakennuksissa on runsaasti erilaisia koristemuurauksia. Dippell piirsi tehtaaseen myös puolipilarimaisia ulkonemia, kirkkomaisia päätykoristeita ja erilaisa rautaisia  kattokoristeita. Tarkkasilmäisenä arkkitehtina hän sijoitti uuden kuivaamon kirkkomaisen päädyn hallitsemaan koko tehdasaluetta, lähestyttiinpä sitä maantieltä tai vesireitiltä päin.

Vuonna 1906 muodostettiin Verlasta osakeyhtiö "A.B. Werla Träsliperi och Pappfabrik". Toiminta jatkui muuttumattomana vuoteen 1920. Tuolloin tehtaan osti Kissakoski Ab, Hirvensalmella sijainnut puuhiomo ja pahvitehdas.

Vuonna 1922 yhtiön osakkeet siirtyivät Kymin Osakeyhtiölle (nykyisin UPM-Kymmene Oyj.) Tehtaan toiminta jatkui kauppojen jälkeen vielä reilut 40 vuotta. Päätös Verlan tehtaan toiminnan lopettamisesta tehtiin vuonna 1952, mutta supistamisvaihetta kesti aina vuoteen 1964 saakka, jolloin koneet pysäytettiin ja ovet suljettiin tarkalleen 18.7.1964. Vesivoimalaitokset ovat kuitenkin tuon jälkeen jatkaneet toimintaa ja Verlankosken vesivoiman hyödyntämistä. 

Verlan tehtaan päätuote oli valkoinen puupahvi. Pahvilla oli markkinoilla hyvä maine ja sitä myytiin kotimaan lisäksi Venäjälle, Keski-Eurooppaan ja Etelä-Amerikkaan. Tärkeimmät Verlan pahvin käyttäjät olivat mm. kotelotehtaat ja kirjansitomot. Tehtaan vuosituotanto vastasi nykyisen suuren paperitehtaan vuorokausituotantoa, ollen n. 2 000 tonnia.


Edistyksellisesti Kreidl ja muut Verlan yhtiömihet olivat kiinnostuneita tehtaalaistensa terveydenhuollon ja sosiaalisten olojen järjestämisestä. Työläiset saivat jo 1880-luvulla lääkärinhoitoa ja lääkkeitä yhtiön kustannuksella. Sairas- ja hautausapukassa perustettiin vuonna 1892 ja eläkekassa pian sen jälkeen. Patruuna Kreidl oli kiinnostunut myös kouluolojen järjestämisestä ja niinpä tehdas perusti maksuttoman kansakoulun verlalaisten lapsille vuonna 1890. Patruuna valvoi jopa henkilökohtaisesti koulun toimintaa. Koulu toimi tehtaan kouluna aina vuoteen 1922, jolloin se luovutettiin silloisen Jaalan kunnan hoitoon. 


Tehtaalla työskennellyt Maria Mattsson oli yksi oman aikansa työn sankareita. Marian mittava päivätyö Verlan tehtaalla kesti vuodesta 1884 vuoteen 1936. Eläkkeelle hän siirtyi 77-vuotiaana, hieman vastentatoisesti. Suurimman osan ajasta hän työskenteli pahvin lajittelijana. Marian pitkä työrupeama ei ole Verlan historiassa niinkään poikkeuksellinen kuin hänen toimenkuvansa. Maria punnitsi puoli vuosisataa pahvia samassa lajittelusalin työpisteessä. Työssäään hän otti pari askelta vasemmalle ottaen pahvi kuivaamosta tulleiden kasasta punnitukseen ja sitten pari askelta oikealle laittaen punnitun pahvin omaan pinoonsa. Tämä Marian askelkuvio jätti hänen jalanjälkensä lajittelusalin puulattiaan punnituspaikan kohdalle ja jäljet ovat edelleen museokierroksella nähtävissä.


Alkujaan Kreidl muutti vaimoineen asumaan ruukkikylään melko vaatimattomaan taloon. Talo paloi vuonna 1884 ja sen tilalle rakennettiin vuonna 1885 kartanomainen Patruunan pytinki, joka seisoo edelleen paikallaan uljaana. Pytinki edustaa kansainvälistä koristeellisen puurakentamisen tyylivirtausta, joka levisi Suomeen 1860-luvulla saavuttaen suosiota ensin rautatieasemien ja huviloiden rakentajien keskuudessa.

Vuonna 1898 Patruunan pytinkiä laajennettiin, jolloin siihen rakennetiin kaksikerroksinen tornimainen laajennusosa. Samoihin aikoihin tehtiin pytingin ympärille puisto ja keilarata paviljonkeineen sekä kuusikulmainen palokalustovaja.
Vuonna 1902 puistoon rakennettiin vielä Dippellin suunnittelema koristeellinen makasiini. Tämä myöhemmin osittain myllyksi muutettu rakennus muurattiin alueen punatiilisen ilmeen kevennykseksi vaaleasta harvinaisesta Rakkolanjoen kaakelitehtaan valmistamasta maasälpätiilestä. Rakennuksessa on, kuten koko aluella, upeita ikkunoita ja arkkitehtoonisia yksityiskohtia. 
Makasiinikahvilassa on sunnuntaisin tarjolla maittava ja runsas buffet. Nautiskelimme hyvästä ruoasta kiireettömässä ja ihanassa ympäristössä. Lounaan jälkeen oli hyvä hetki ennen sadetta käyskennellä alueella nauttien myös silmänruoasta, upeasta arkkitehtuurista ja miljöön ihanasta tunnelmasta. 

Tarjoiluista en sen enempää kuvia laita, mutta tästä ihanuudesta on kuva laitettava, nimittäin peunajäätelöstä!

Jälkiruoaksi puffassa oli tarjolla kesäistä britakakkua, mikä sisälsi pähkinää ja sitä ei esikoinen voinut syödä, niin hän sai jälkiruoaksi sitten tällaista erikoista herkkua. 

Verla on paikka, johon on vartavasten mentävä, jos aikoo mennä. Paikka on kyllä kokemuksen arvoinen ja hieno. Aikaa paikassa saa helposti kulumaan useita tunteja. Pidemmältä tulijat voivat alueella yöpyäkin. 

Historiatiedot ovat peräisin täältä

Vielä viikko olisi töitä jäljellä ennen pidempää lomaa. Juuri katselin ensi viikon sääennustetta ja tuumailin, että sadetta piisaa, joten työntekokin on siis ensi viikolla ihan jees!

❤︎
 Lomalaisille ihanaa lomaa
 ja 
muille mukavaa viikkoa muuten vaan!
 ❤︎

-Anu-





8 kommenttia:

  1. Olipas mukava postaus, kiitos tästä. Paljon mielenkiintoista tietoa ja kauniita kuvia. Minulle tämä on ihan uusi paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Anneli ja ole hyvä :)
      Jos kaakonkulmilla joskus pyörähtää, niin tässä on yksi mukava kesäreissukohde!

      Poista
  2. Vau. Onpas komea ja mielenkiintoisen kuuloinen paikka :) Kiitos pläjäyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaatten hyvä pläjäyksestä :) Ihana paikka tuokin. Blogista ei ole tarkoitus tehdä matkailublogia, mutta pakkohan se on kertoa, jos kivan paikan löytää :)

      Poista
  3. Onpa todella kaunis miljöö, ja mielenkiintoinen historia! Olet saanut niin kauniita kuviakin. Tällaisissa paikoissa pitäisi käydä enemmän. Ihanaa loppuviikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milla :) Paikka on mitä kaunein ja tuon ajan arkkitehtuuri tehtaissa oli erityisen kaunis, kuten myös puuhuviloissa. Mukavaa loppuviikkoa myös sinulle!

      Poista
  4. Tää on aivan upea paikka! Muutama vuosi sitten käytiin työpaikalta vierailulla täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan. Tänään paikallisessa aviisissa oli kohteen kehittämisestä ja tapahtumista jälleen juttua. Kävijämäärät ovat kasvaneet mukavasti. Hienoa, että UPM pitää paikasta hyvää huolta. Nytkin siellä on pytingin sisäänkäynnin rempntointi menossa.

      Poista

Ilahdun jättämästäsi viestistä!