Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

10.10.2016

Glögikauden avaus

Tänään oli töiden jälkeen ihan järisyttävän pakottava tarve lähteä ulos laittamaan kasvihuone uuteen kuosiin ja päästelemään puhinoita samalla päästä pois.  

Alkusyksystä, kun kasvihuonetta tyhjentelin kurkuista ja tomaateista, jätin  paprikat ja chilit kypsymään kasvihuoneeseen. Nostin silloin myös sinne kaksi pientä tuolia siltä varalta, että ehtisin siellä istuskella ja nauttia syyspäivistä. No, en juurikaan ehtinyt...
Nyt chilit olivat kypsiä poimittavaksi ja kuivattaviksi. Paprikatkin olivat alkaneet myös punertaa, joten nostin kolme ruukkua vielä sisälle kylpylään siinä toivossa, että paprikat jaksaisivat kypsyä loppuun saakka. Kasvihuoneessa kypsyminen oli jo pysähtynyt. 
Kasvihuoneen perälle nostin yhden terassilla olleista penkeistä ja vylläsin penkin huovilla ja lampaantaljapylpyröillä. Hortensia on edelleen aivan mahtavassa kukassa, joten se sai jäädä kasvihuoneeseen tuomaan iloa ja väriä. Iskusta kesällä ostettu metallinen klaffipöytä sopii talvisisustukseen myös hyvin, kuten  Anttilasta loppuunmyynnistä ostetut valot. 
Klaffipöydälle pääsi myös keväällä ostettu vahakukka, mikä ihme kyllä on selvinnyt vähän huonommallakn hoidolla tänne saakka vehreänä. 

Järjestelyjen  päätteeksi olikin sitten aivan ihana istahtaa kasvihuoneen sohvalle nauttimaan syksyn ensimmäisestä kupillisesta glögiä ja piparista sekä todeta, että pipo ei enää kiristänytkään päätä ja höyryävää oli vain lämmin glögi.

Joko sinä olet aloittanut glögikauden?

❤︎ Iloa sinulle eloon ja oloon ❤︎
Anu






2.10.2016

Ihana kamala sammal ja pihapiirin kuulumisia

Tämän kesän isännän "oikeiden töiden" välityö on ollut kattojen pesu. Huopakatolle, varsinkin tuonne metsän puolelle, oli kertynyt kiitettävä sammalkerros. Alkoi olla siis viimehetket tehdä asialle jotain. Sammal on kaunista ja mielestäni kerrassaan ihanaa, isännän mielestä ei, varsinkaan talon katolla. Koska talolla on korkeutta ja kattokaltevuuskin kiitettävä (1:1,5), katolle uskaltautui vain isäntä. Vielä minä sinne katolle kiipeän, mutta jos siellä pitää painepesurin ja hajan kanssa heilua, niin tehtävä on täysin mahdoton - oli päällä valjaat tai ei. No, ihan työturvallisuudenkin nojalla meillä katolle mennän vain valjaiden kanssa.  Puhdistusoperaatio on siis ottanut aikansa, koska kuumilla keleillä huopakatolle ei ole mitään asiaa (palahuopa liikkuu), sateella sinne ei voi painepesuria sähköineen viedä, joten sään mukaan ja vapaiden aikaikkunoiden mukaan on siis menty. Onneksi kesällä oli esikoinen auttamassa. Muuten homma olisi kyllä jäänyt ihan puolitiehen.

Tänään työ tuli nyt sitten lopulta valmiiksi. Aamulla isäntä ilmoitti päivän kulun ja siitä ei poikettu. Hommasta uupui rännien puhdistus lopuista sammalmoskista + pesu sekä räystäiden aluslaudoitusten pesu. Oli siinäkin hommaa ihan yhdelle sunnuntaille. Itse toimin hanslankarina. Kun toinen kiipeilee telineillä, niin alhaalla pitää olla tosen vaihtamssa pesuvesiä, tarjoilemassa uusiä rättejä ja kipaista milloin mitäkin tarvekalua, jotta homma edistyy. Rännikaivojakin puhdistin ties kuinka monta kertaa. 

 Kun homma oli saatu kutakuinkin finaaliin, kuorin lapiolla ja haravalla sammaleet pois takapihan kuorikkeen päältä ja samalla kitkin ainakin toistasataa männyn ja kuusen pienenpientä taimea kuorikkeesta. Takapihan rhodot lannoitin syyslannoitteella ja tuon kuorikkeen + sammalsuljun kippasin rhodojen juurelle talvisuojaksi. Toivottavasti ensi keväänä rhodot kukkivat hyvin ja kestävät talven kylmät kunnolla. Keväällä sitten haemme uudet kuorikkeet takapihalle. Toiveissa on myös saada tehtyä kuorikkeen päälle japanilaistyyppiset pitkospuut. 

Japaninvaahterat, kahta eri lajia, ovat saaneet kauniit ruskan värit. Odottelen vielä hetken, että lehdet tippuvat ja sen jälkeen siirrän vaahterat talvehtimaan autotalliin. Ruuhkaa talliin pukkaa, kun sinne pitäisi mahduttaa vielä tuo iso eugalyptus ja yksi iso bambu. Voi olla, että eugalyptus siityy kylpylän talveksi. Kuistille siirrän sekä laakeri- että oliivipuun. 

Syksy on ollut niin lämmin, että arovuokko on ryhtynyt pukkaamaan uutta kukkaa ja nuppua. Sametisumakki, mikä melkein viime talvena kupsahti, on nyt pieni, mutta sitäkin upeammassa ruskan väreissä.  Taidan suojata täksi talveksi tämän pienen yksilön turpeella. 

Vielä pitäisi kaikkea pihalla vääntää ja kääntää ennen talven tuloa. Onneksi tulevalle viikolle on luvattu kauniita kelejä, niin saattaa olla, että joku ilta ehtisin töiden lomassa/ jälkeen kapsutella pihahommissa.



"Syksyn hehku on lupaus tulevasta.
Auringon kulta syksyn lehdissä
kantaa talven yli – kevääseen."

- Tuntematon- 




❤︎ Kuulaita syyspäiviä sinne ❤︎
-Anu-