Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

26.12.2016

Talven selkä on taitettu ja muutoksen tuulet puhaltelevat


Ilonaiheita


1. Opettelen tekemään töitä "normaalisti"

Kohtalaisen verkkaista on tänä vuonna ollut tämä minun postaustahti.  Kaikella on aikansa ja ajankäytöllä selitykset. Suurin aikaimuri tänä vuonna, erityisesti alkusyksystä loppuvuoteen, on ollut leipätyö isoine muutoksineen ja muutosten suunnitteluineen. Eikä se muutos ole vieläkään loppunut, eikä lopu vähään aikaan, jos koskaan. Muutos taitaa olla pysyvä ilmiö.

Suurin asia kuitenkin on henkilökohtaisesti työssäni tapahtunut muutos. Joulukuun puolesta välistä alkaen olen ihmetellyt työaikaa. Sitä minulla ei ole ollut viimeiseen 17 vuoteen. Oikeasti tuntuu ihan hassulta tehdä töitä "normaalin verran", kun on tottunut minimissään 45-50 tunnin työviikkoihin. Mutta tässä sitä opetellaan ja siitä siis ensimäinen ilonaihe. Arkeen ja pyhään vapautuu nyt enemmän ns. omaa aikaa, mistä olen erittäin iloinen ja perhe myös. 

2. Talven selkä on taitettu

Pimeä syksy ja alkutalvi sulkivat työmatkalaisen syleilyynsä enkä valosan aikaan juurikaan ehtinyt liikkua ulkosalla, saati liikkua millään muulla kuin autolla. Se ei olikein kuntoilusta käy. Vaikka valoisa aika on edelleen lyhyt, niin tieto siitä, että talven selkä on taittunut ja päivät pitenevät, saa minut onnelliseksi. Hetki hetkeltä valon osuus päivässä lisääntyy. Kohta pääsee jälleen rapistelemaan siemenluetteloja ja pohtimaan mitä sitä kasvimaalle ja kasvihuoneeseen laittaisi kasvamaan. Ja sekös tuo hyvää mieltä!

Laakeripuu sai talvehtimispaikan kuistilta, missä se näyttää viihtyvän kohtalaisen hyvin

3. Turha hössötys sikseen ja onnistunut tuuvinki

Päätin, että joulun tuloa en murehdi, enkä liiemmin järjestelyjen kanssa hössötä. Kaappeja en siivonnut. Siivoan ne sitten joskus toiste, kun pakottava konmaritustarve iskee. Tein siis ihan normaalin viikkosiivon ja kävin kukkakaupasta hakemassa muutamat tuoreet kimput pöydille. Joulu tuli siis hössöttämättäkin ja mukava joulu tulikin!

Jouluruokien osalta mentiin jo luotujen ruokaperinteiden mukaan, joskin muutama uusi kokeilu mahtui mukaan. Tytöt auttoivat valmisteluissa niin paljon, että pääsin erittäin vähällä valmistelujen suhteen. Nuorimmainen loihti mätikakun, ankankoipirilletten ja Waldorfin salaatin, esikoinen valmisti porokakun, salaatit ja valkosipulijuuston. Appi toi tullessaan kinkun ja anoppi porkkanalaatikon. Minun kontolle jäi kattaus ja esillepano, jälkiruoan sekä imelletyn perunalaatikon teko. Isäntä hoiteli kalapuolen. Yhteistyöllä siis kaikki valmistui vaivatta, samalla joululauluja kuunnellen ja mukavia jutellen, rennossa tunnelmassa. 

Ainut jännitysmomentti oli tuo tuuvinki, eli imelletty perunalaatikko, koska sitä en tähän ikään mennessä ollut aiemmin  tehnyt. Valmistuksen on aikaisemmin hoitanut edesmennyt siskoni tai lankoni ja sitä ennen edesmennyt äitini. Tuntui niin mukavalta, kun tytöt sanoivat paiston aikana, että täällä tuoksuu "oikealta" ja maistettuaan laatikkoa sanoivat sen maistuvan oikealta tuuvingilta. Onnistuin! 


4. Otetaan lungisti

Ja niinhän me tehtiin. Joulupäivän koko perhe lötkötteli pyjamissaan, välillä lukien, musiikkia kuunnellen, elokuvia katsellen ja välillä syöden. Otin minä myös päiväunet, kun niin rupesi raukomaan syönnin jälkeen. Nenääni en ulos laittanut ennen tätä päivää. Akkuja on siis ladattu ihan kunnolla. 

Lilli pikkarainen on myös mestari ottamaan rennosti ja näytti muutamaan otteeseen esimerkkiä siitä miten mahan vieressä maataan.
Tämä pieni otus tuo päivittäin iloa elämään olemuksellaan ja ihanilla tavoillaan. 


Juuri nyt tupa on täynnä esikoisen ystäviä (10 nuorta aikuista) ja alakerrasta kuuluu puheen pulputus ja naurun remakka. Talo on täynnä  riemua. Loikoilemme tässä isännän kanssa vieritysten maailman menoa ihmetellen. Elämä on mallillaan juuri nyt. 


"Mikään ei ole arvokkaampaa kuin tämä päivä."
-  J.W. von Goethe - 


Mukavaa Tapaninpäivän iltaa sinulle!
-Anu-


6.12.2016

Jouluisia retkiä ja 200. postaus


Pidennetty viikonloppu on sujunut tunnelmallisesti ensin lauantaina Loviisan jouluun tutustuen, sitten sunnuntaina vanhan Porvoon joulutunnelmia katsastaen. Maanantaina lomapäivä vierähti pääkaupunkiseudulla kummitytön ja hänen puolisonsa kanssa jouluostoksilla.  

Porvoossa joulutunnelma oli käsinkosketeltava ja ilmakin oli mitä mainioin. 
Tänään päivä valkeni jälleen kauniina ja aurinkoisena ja aloitimme itsenäisyyspäivän vieton nautiskellen pitkän kaavan mukaan aamiaisbrunssia. Maanantai-iltana valmisteltiin aamua varten poro- ja katkarapukakku hyytymään jääkaappiin. Porokakku on jo vuosia ollut suosikkimme joulupöydässä. Testasimme joulua silmällä pitäen katkarapukakun (Valion ohje), mutta tuli todettua, että suosikista, eli mätikakusta, emme luovu. Mikäli testaat tätä ohjetta, suosittelen, että laitat liivatetta hieman enemmän, mitä ohjeessa sanotan ja vastaavasti valkosipulia voi hieman laittaa vähemmän.  

Iltapäivällä suuntasimme auton nokan kohti Lappeenrantaa ja matkalla poikkesimme aivan ihanaan paikkaan, Pulsan asemalle. Olen monesti haaveillut, että kun viemme esikoista kotiinsa Lappeenrantaan, niin Pulsassa on käytävä. Onneksi paikka oli tänään auki juuri sopivasti. Olimme toki normaalista poiketen jo aiemmin liikenteessä, jotta ehdimme vielä alkuillaksi kotiin seuraamaan Linnan juhlia. 
Pulsan rautatieasema sijaitsee Luumäki–Vainikkala-radan varrella ja se on rakennettu vuosina 1867-1870. Asema on ollut käytössä ainakin osittain vuodesta 1869 lähtien ja samaista vuotta pidetään aseman perustamisvuotena. Pulsan rautatieasema on Museoviraston suojelukohde yhtenä Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Matkustajaliikenne Pulsan asemalle lopetettiin 22. toukokuuta 1977. Nykyisin Pulsan asemalla toimii ihana kahvila ja puoti sekä bed & brakfast majoitus. 

Puoti oli pukeutunut jouluun ja mukaan tarttui yhtä sun toista. Kahvilassa nautiskelimme glögit ja paakelsit. Mikäli Lappeenrannan seudulla liikut, niin suosittelen ehdottomasti poikkeamista tuonne ihastuttavaan paikkaan!


Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa sinulle!

-Anu-

3.12.2016

Joulun tunelmaa etsimästä

❤︎ Hei te ihanat siellä - pitkästä aikaa ❤︎

Loka- ja marraskuu ovat suhahtaneet ohi vauhdilla niin, että olen lähinnä käynyt kotona nukkumassa ja vaihtamassa vaatteet. Isäntä uhkasi jo ryhtyä pehtooriksi, mikäli tahti ei muutu. Onneksi nyt vauhti hiljenee, niin isäntäkin saa jatkaa töitään ihan rauhassa. Perhe on ollut lisäksi iloinen siitä, että joulua ei olekaan tänä vuonna peruttu, mikä oli hitusen aikaa todellinen uhka. Kaiken sutinan keskellä en ole ollenkaan ehtinyt miettiä saati suunnitella joulua. Lähes kaikki kotiaskareet ovat olleet tekemättä tai sitten niitä on tehty puolivillaisesti pakon edessä.  

Tänään aamulla ex tempore päätettin koko perheen voimin lähteä tunnustelemaan ja etsimään joulunajan tunnelmaa Loviisaan, missä järjestettiin perinteiset joulumarkkinat Tallinmäellä Strömforsin ruukissa ja perinteeksi muodostunut Loviisan Joulu tapahtuma. Loviisassa on tänä ja ensi viikonloppuna avoinna Wanhan ajan joulukodit ja paljon muita joulunajan tapahtumia. 

Kiersimme muutamissa jouluisissa kodeissa kurkistamassa, mistä joulu Loviisassa on tehty. Ihanissa vanhoissa taloissa oli paljon nähtävää. Sen verran paljon ihmisiä oli liikkeellä, että kuvia kodeista oli hieman hankala ottaa, mutta jouluisen tunnelman aisti jo kaukaa. Loviisa oli oikeasti pukeutunut joulun ajan tunnelmaan. 
Pitkin matkaa silmiin osui toinen toistaan kauniimpia ja ihania yksityiskohtia. Pitkänpöydän talon pihapiirissä possuressu oli jäänyt jumiin puun hankaan, mutta hymystä päätellen ei siitä ollut moksiskaan :)
Kävimme lounaalla Suolatorin laidalla sijaitsevassa (kuvassa vasemmalla ylhäällä) Bisrto Cantorissa. Bistro Cantorin rakennuksessa, mikä valmistui vuonna 1910, on toiminnut kylpylä ja yleinen sauna. Kylpylässä sai otettua ainakin muta- ja männynneulaskylpyjä. Myöhemmin talo toimi kanttorilana. Ravintolatoiminta talossa alkoi vuonna 2010. Rehellisesti täytyy todeta, että en ole koskaan aiemmin missään syönyt niin hyvää burgeria mitä tuolla sain. Ruokailu oli aivan ihana makuelämys, eikä paikassakaan ollut moitteen sijaa. 
Liisantalossa sijaitsee Tuhannen Tuskan Kahvila, minne mieli teki poiketa, mutta lounaan jälkeen oli pakko todeta, että napaan ei mahdu yhtikäs mitään. Vallan mainio tuo kahvilan nimi joka tapauksessa on ja nimestä huolimatta kahvila lupaa tarjota pieniä ilon aiheita. Samaisen kahvilan päätyseinässä oli hauska kettingistä tehty taideteos. 

Matkan varrelta mukaan tarttui ennen kaikkea hyvä mieli. Jouluinen tunnelma, mitä lähdin etsimään, löytyi. Tästä on hyvä alkaa valmistella oman näköistä joulua. 

❤︎ Ihanaa toisen adventin aikaa sinulle ❤︎
-Anu-