Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

27.8.2017

Tabula rasa ja syksyn mehukkaita kuulumisia

Hei te ihanat siellä pitkästä aikaa!

Takana on säiden puolesta erikoinen kesä ja työelämän aikainen pisin kesäloma. Vaikka loma olikin kolmessa pätkässä, niin kuusi viikkoa taukoa kesäaikaan työrintamalta tuntui ihan luksukselta. Välillä on syytä pysähtyä ja ottaa aikaa itselle ja perheelle. Nautin!

Postaukset ovat käyneet mielessä kerran jos toisenkin, mutta valmista ei ole tullut. Instaan olen kuulumisia käynyt laittamssa. Päätin, että en ryhdy pusertamaan ulos mitään, jos siltä ei tunnu. Mieli oli pitkään kirjoittamisen suhteen kuin tyhjä taulu, tabula rasa. Mutta nyt olen jälleen täällä linjoilla.

Viikonlopuksi olin suunnitellut meneväni Mustilan taimipäivään sekä Loviisaan katomaan Wanhoja taloja, mutta loppuviikosta minuun iski paikkakunnalla jylläävä flunssa. Nuo menohaaveet hylkäsin ja lauantai menikin kokonaan lötkötellessä. Tänään olo on ollut jo hiukan energisempi.  

Pakastimien sulatus oli ajatuksissa tehdä jo lomalla, mutta se jäi, joten tällainen rokulipäivä oli onnen omiaan tehdä alta pois tuo rästihomma. Suurimman työn sulatushommissa teki kuitenkin siippa. Pakastimessa oli vielä viime vuotisia marjoja ja tänäkin vuonna anopin tuomia uusia marjoja, joten mehun tekoon oli hyvä samoilla lämpimillä ryhtyä. Hieman papeltamistahan tuo mehun teko vaatii, mutta toisaalta mehumaija porisee liedellä itsekseen ja suurin homma on pullojen pesu. Ajattelin aiemmin, että teen marjoista sekamehua, mutta flunssan kourissa mustaherukka-inkiväärimehu vaikutti niin hyvälle, että sitä oli tehtävä. Niinpä tein mehuja kahdessa erässä. 




Toiseen satsiin laitoin puna- ja valkoherukkaa sekä raparperiä. Kaikkineen mehua tuli 8 litraa. 

Ennen mustaherukkamehun pullottamista pilkoin vielä ohuita inkiväärilastuja ja laitoin ne pullon pohjalle tuomaan lisämakua mehuun. Kerrassaan hyvää flunssarohtoa syntyikin - suosittelen!


 Nuorimmainen tyttäreni on pitkään haaveillut mehulingon tai mehupuristimen hankinnasta. Olen ollut hankintaa vastaan, kun laitteet ovat ollet isoja ja sen myötä säilytys haasteellista. Lisäksi mehulinko pitää aika kovaa meteliä. 

Kesälomalla päätettiin kuitenkin tehdä hankinta ja päädyttiin mehupuristimen ostoon. Tyttäreni oli vertaillut jo jonkin aikaa laitteita ja nyt löytyikin hiljainen ja kompakti laite. Hyvä hankinta sanoisin. Puristin on ollut kovassa käytössä.



Mehua tehdään milloin mistäkin. Tänään puristimeen laitetiin appelsiinia, sitruunaa, limeä, inkivääriä ja omenaa. Kyllä tuli herkullista mehua. Mehu säilyy hyvänä vielä aamuun. Inkivääriin olemme niin kovin tykästyneet, että ei taida olla montaa kertaa, kun se on mehusta jätetty pois. 


Yrttisato on ollut tänä kesänä kohtuullinen. Paraikaa yrttisatsi puhisee kuivurissa. Osa yrteistä kuivuu nipussa keittiössä. Jovelan Jonannalta löytyy taas ihania yrttivinkkejä blogista. 

 Anopin tuomat karviaiset odottavat säilömistä. Edellisvuosina olet tehnyt karviaisista chutneytä, mutta sitä on vielä viime vuodelta jokunen purkki jäljellä, joten jotain muuta näistä pitäisi tehdä. Etsiskelin reseptejä ja silmiin osui porkkana-karviaishillo. Se taitaa mennä alkuviikosta kokeiluun. 


❤︎ Ihanaa elokuun viimeistä viikkoa sinulle ❤︎

-Anu-

7.6.2017

Kevään pikakelaus ja hups - kesä tuli!

Hui miten huhtikuu ja miltei koko toukokuu, eli melkein koko kevät, vierähtikään minulta ohi. Olen niin kevätihminen kun olla voi ja nyt minulla on tunne, että tämän vuoden kevät ohitettiin jotenkin pikakelauksella. Syy lienee erikoisissa sääoloissa, koska mitään muuta erikoista selittävää tekijää asialle ei ole. Blogin päivityksestäkin on jo pitkä aika, mutta täällä taas linjoilla ollaan.

Ennen toukokuun lopun kylmiä sekä räntä- ja lumisateita istutin keäkurpitsat ja pavut avolavalle sekä kasvihuonekurkut kasvihuoneeseen. Onneksi huolellinen harsotus suojasi taimet kylmältä. Kasvimaan ja pihan kuulumisiin palaan tuonnempana, koska pikakelauksen vuoksi piha näyttää enemmin rytölältä kuin puutarhalta ja sekös vähän harmittaa. Toisaalta sen ajan, mitä normaalisti olen pihatöissä ahertanut tähän aikaan vuodesta, kului tänä vuonna juhlien. Oli ystäväpariskunnan häät, nuorimman serkkuni pienen pojan ristiäiset ja yhden serkkuni vanhimmaisen ylioppilasjuhlat. Ihania juhlia kaikki. 


Ella kirjoitti ylioppilaaksi taidelukiosta ja hänellä oli ihastuttava ja vähän erikoisempi ylioppilaslakki. Aiemmin en ole tiennyt, että tällaisia erilaisia lakkeja voi teettää.

Viimeiset ns. vanhan loman rippeet (talviloma siis) pidin "kesän" alta pois toukokuun viimeisellä viikolla. Hienosti osasin "talviloman" ajoittaa, koska sääolosuhteet olivat aika ajoin Saimaalla arktiset. Koska olimme päättäneet, että veneelle mennään, niin mentiin. Sääoloihin kun ei voi vaikuttaa, niin päätin vaikuttaa siihen, miten asiaan suhtaudun, eli positiivisesti. Ulkona ja vesillä oleminen on siis hyvin pitkälle asenne ja pukeutumiskysymys. Veneessä on onneksi myös lämmitys. 

Vietimme lähes koko lomaviikon Linnansaaren kansallispuiston alueella. Ensimmäisenä iltana, kun oli vielä melko tyyntä, tapasimme norpan, mikä uiskenteli pitkään veneemme ympärillä. Norppa välillä sukelsi veneen toiselle puolelle ja sitten toiselle. Katselimme ja ihmettelimme toisiamme noin kymmenen minuutin ajan. Tällaista kohtaamista en ole ikinä vielä kokenut. Sydän miltei pakahtui onnesta. Lähtömetreillä siis totesin, että loma oli jo onnistunut.
Instagramin puolella on kohtaamisestamme video.

Koska viikosta oli luvattu osittain hyvinkin tuulista ja sateista, päädyimme rantautumaan Linnansaaren Sammakkoniemeen. Tähän aikaan vuodesta ja näillä keleillä kansallispuistossa oli vain muutamia retkeilijöitä meidän lisäksi. Saaren luonto on mitä mahtavin. Lintujen pitämät konsertit olivat vertaansa vailla. Muutamana lämpimämpänä päivänä rantakäärmekin uskaltautui kivenkolosta aurinkoon lämmittelemään. Norppakin kävi meitä vielä uudelleen tervehtimässä viikon aikana. Tuulisilla ja sateisilla keleillä norppia ei juuri kiinnosta kurkistella happihyppelyä pidempään pinnalla.








Vesiluonto on niin kaunis. Olen löytänyt sieluni lepopaikan ja nautin lomasta täysin rinnoin. 

Vesillä ollessa tulee syötyä myös hyvää ja hitaasti valmistettua ruokaa. Yhtä kertaa lukuunottamatta, silloin kun tuulinen päivä muuttui tuuliseksi yöksi ja vettä sekä räntää räimi ja tuuli kolisteli pressuja, valmistimme ruoan nuotiolla. Konstailematonta, mutta hyvää ruokaa. Kävimme mennessä ostamassa Tiisanmäen lammastilalta karitsan lihaa, mikä on suussa sulavaa ja taivaallisen hyvää!





Myös lettuja on veneellä ollessa aina pakko paistaa äidiltä perityllä rautapannulla. Loistava pannu ja ah, mitä lettuja ❤︎


Koska kelit olivat pääsääntöisesti kovinkin koleat, niin järvessä peseytyminen ei tuntunut kovin vetovoimaiselta. Onneksi Linnansaaressa on kunnon sauna, missä saa erinomaiset löylyt. Koska aikaa oli ja muita kanssa veneilijoitä ja retkeilijöitä ei juurikaan ollut, siivoilimme saunan, pesutilat ja huolsimme paikkoja muutenkin kuntoon. On sitten jatkossa muiden mukavampi tulla saunaan, kun käsipumppu pelaa ja lattiat ja ritilät ovat pestyt. 


Vaikka erittäin navakkaa tuulta lupailtiin pitkin viikkoa, niin lopulta vain muutama päivä oli sangen tuulista ja sateista. Muina päivinä sateet tulivat ja menivät. Sateet tulivat välillä vetenä, välillä räntänä, lumena ja rakeina. Yhden päivän aikana säätila vaihteli melkoisesti. Sateen jälkeen paistoikin sitten taas aurinko pilven lomasta. 




Kun sunnuntai koitti ja oli aika lähteä kohti kotia alkoikin kesä kolkutella sään puolesta ovea. Tällä viikolla ollaankin sitten saatu nauttia jo lämöstä. Ihanaa Suomen suvea - kaikkine vaihteluineen.


Aurinkoista ja mukavaa alkanutta kesää sinulle!
-Anu-

14.4.2017

Pitkäperjantain kahvihetki lähteen äärellä

Pitkäperjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja kauniin kuulaana. Pidempään on ajatuksissa ollut Hollolan Kiikunlähteellä käyminen. Tänään sitten päätimme extempore pakata eväskoriin kuksat ja kahvit ja suunnata katsastamaan kaunis lähde. 



Kiikunlähde on Suomen suurin lähdeallas. Pituutta altaassa on n. 400 metriä ja leveyttä enimmillään noin 100 metriä. Kiikunlähteen  erikoisuus on erityisen kirkas vesi, joka saa altaan hehkumaan upean turkoosina. Altaan pohjassa on 14 lähteensilmää, joista purkautuu vettä noin 7000 kuutiometriä vuorokaudessa. Altaan pohjoispäässä on pato, joka on nostanut lähdelammen pintaa muutaman metrin ja siten muodostanut riittävän putouksen ja tasaisen ympärivuotisen virtauksen padon vieressä sijainneelle myllylle ja sahalle. Vesi jatkaa matkaansa Kiikunojaa pitkin Vesijärveen Kirkonlahteen lähelle Hollolan kirkkoa. Lähteen silmässä veden lämpötila on noin 5 astetta, joten se ei jäädy talvella.

Jääkauden sulamisvaiheessa muodostui Salpausselän soraharjanne, mikä suodattaa sadevesistä Etelä-Suomen suurimman pohjavesialtaan. Nämä varastot purkautuvat lähteistä, joista yksi suurimmista on Kiikunlähde. Kaikkineen pohjavesiallas purkautuu suurina lähteinä kolmeen suuntaan, eli Kymijoen vesistöön, Kokemäenjoen vesistöön ja Suomenlahteen laskeviin pikkujokiin.

Lähteen ympäristö on pääosin yksityisaluetta. Lähteen rannalla oli muutama laituri. Muutama järvitaimen tai puronieriä uiskenteli lähellä rantaa. Kalantuntemus on tuossa kohtaa heikko, vaikka kalat selkeästi näkyivätkin. Yksityisalueet oli merkitty ison kyltein ja ympäröity piikkilanka-aidalla. Maanomistajia varmaankin on häirinnyt enenevä lähdettä ihailevien ihmisten virta. Kiikunlähdettä pääsee pääosin ihailemaan lähteen eteläpäästä, missä suurimmat lähteet pulppuavat. 



Ilman lämpötila on + 1 astetta ja melko kylmä viima puhalteli. Kahvi maistui jotenkin erityisen hyvältä luonnonhelmassa.



Puhtaasta ilmasta lienee kertoo naava kuusien oksilla. 

Terttuseljakin oli levinnyt lähteen äärelle ja pullisteli jo kauniita silmujaan. 


Jälleen totesin, että luonnon helmassa ja sen kauneuden äärellä sielu lepää ja mieli virkistyy!


❤︎ Rentouttavaa pääsiäisen aikaa sinulle ❤︎
-Anu-



19.3.2017

Nimi- ja syntymäpäivähuumaa

Viikonloppu on vierähtänyt mukavasti juhlasutinoiden merkeissä. Tänään on virallisesti kuopuksen nimipäivä ja Lillin 1-vuotissyntymäpäivä. Silloin kun kävimme hakemassa Lillin kotiin, niin iloksemme huomasimme, että hän on syntynyt samana päivänä, kun Josefinalla on nimipäivä.  Meillä on siis juhlittu koko viikonloppu näitä kaveruksia. Saatiin pitkästä aikaa kylään läheiset yhtä aikaa. 

Lauantaina ruokapöydän ääressä oli 16 henkeä. Helposti valmistuvat, laktoosittomat ja gluteenittomat ruoat syntyivät kohtuullisen pienellä vaivalla. Keittelin ison kattilallisen keltaista kanakeittoa Valion reseptillä. Keitossa oli mukava itämainen twisti kanelista, kurkumasta ja inkivääristä. Muutenkin nuo Valion reseptit on sikälikin mukavia, kun niissä on valikko, kuinka monelle halua ruoan valmistaa. 20 hengen keittotarpeet ja ohjeen sai vaivattomasti esille. Jälkiruoaksi teimme ison satsin mustikkarahkaa ja kahville näpertelin pupukakun tyttöjen kanssa. Kakku oli helppo tehdä kääretorttupohjista, joihin käytimme perunajauhoa. Vuorasin ison kupin kelmulla ja kuppiin ladoin kakkupohjat sekä täytteet ja annoin kakun vetäytyä yön yli jääkaapissa. Koristelut syntyivät näppärästi sopkerimassasta. Ruohikko kakun päälle syntyi valkosipulipuristimella. Isona apuna toimivat molemmat tyttäret. Yhdessä on mukava kokata ja leipoa. 


Sunnuntain kahvikemuille leivoin tällaisen kääretortun. Molemmat päivät meni siis puputeemalla. Raikas täyte syntyi Valion sitruunatuorejuustosta ja kermasta. Joukkoon sipaisin myös hieman vadelmahilloa. 

Lauantaina saimme ensimmäistä kertaa kylään siskoni tyttären ja hänen puolisonsa kerrassaan ihana pienen koira toy villakoiran, Violan. Viola tapasi eilen siis ensimmäistä kertaa Lillin, joka ei aluksi kovin suopeasti suhtautunut koirakaveriin. Taisi pelko vallata mielen. Jalkoja tömistellen Lilli loikki kaapin alle piiloon. Kovasti Viola oli halunnut tehdä tuttavuutta ja Lillin huoneen takana hän kävi moneen kertaan kuulostelemassa ja katselemassa, josko ovi aukeisi. Lopulta kaverukset nuuhkivat toisiaan ihmetellen. 


Illan vilakalla, kun vieraat olivat lähteneet, alkoi sitten Lillillä koko huushollin haistelu ja uusien tuoksujen ihmettely. Moneen kertaan piti kiertää huusholli ja merkata oma reviiri uudelleen. 


Juhlien jälkeen huomenna koittaa jälleen arki. Auringonpaistettakin on lupailtu nousuviikolle.

Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!

-Anu-

5.3.2017

Lomalla Tukholmassa


Ihanan aurinkoista maaliskuun ensimmäistä sunnuntaita!

Tämän vuoden talviloma koulujen talviloma-aikaan taisi olla meillä viimeinen lajissaan. Kävimme kuopuksen toiveesta Tukholmassa kolmen päivän matkalla. Lentäen matka taittui erittäin nopeasti ja mukavasti. Lentokentältä pääsi erityisen mukavasti 20 minuutissa Arlanda express junalla suoraan keskustaan. Näppärää. Tukholmassa oloon jäi mukavasti aikaa kun matka taittui lentäen.  

Pilvien päällä oli kauniit Suomen värit. 
Tukholmassa ilma enteili jo kevättä. Lämpötila oli koko matkan ajan reilusti plussan puolella. Kukkakaupan edusta oli sykähdyttävän kauniisti laitettu. 


Tämän upean oranssin kukan nimeä en tiedä. Tiedätkö sinä mikä laji tämä on?
Hotellin lähellä olevalla tori oli täynnä mm. tulppaaneja, anemoneja ja liljoja. Imin itseeni kukkien kauneutta.


Vanha kaupunki upeine vanhoine taloineen ja kapeine kujineen on kaunis. 
Päivät taittuivat mukavasti kaupunkia katsellessa ja liikkeissä kävellessä. Keskustan alueella oli ihania sisustusliikkeitä ja kuopukselle mieleisiä vaateliikkeitä. Isäntä löysi mieleisensä valaisimen. Hinta toimi ostamisen parhaana jarruna. 

Kaupunki on täynnä toinen toistaan ihanampia kahviloita, jonne oli mukava poiketa lepuuttamaan jalkoja ja nauttimaan kahvilan tunnelmasta ja hyvästä kahvista.  

Reissussa on mukava käydä, mutta kyllä kotiin on aina yhtä ihana palata. Kotiportailla olleet ja jo kelmeiksi käyneet kanervat saivat väistyä. Tilalle kävin ostamassa tete á tete narsisseja.  Tänään sunnuntaina aamu valkeni kuulaana ja aurinkoisena. Kevättä on selkeästi ilmassa. Tuulettomalla paikalla aurinko lämmitti jo ihanasti. Olo on voimaantunut. 


Loma on selkeästi tehnyt tehtävänsä, koska nyt on jo mukava ajatella töihin paluuta. 

Ihanaa alkavaa aurinkoista viikkoa sinulle!
-Anu-

18.2.2017

Glamouria ja eleganssia


"Muistojen kuvat eivät haalistu,
ne voi nähdä, vaikka niitä ei olisi
enää, Ne ovat tallella
sydämessä, kasvojen uurteissa, avoimissa
käsissä, joiden vapina ei pyyhi iloa pois.
Hyvien hetkien hohde, onnelliset ajat
kuin äsken poimitut kukat säilyvät meissä,
nuo vuosien keveät kehykset."

-Pia Perkiö-


Vanhojen päivä on yksi lukioajan ikimuistoisista päivistä. Omasta vanhojen päivästä on aikaa 30 vuotta, mutta yhä ne muistan. Yksi etappi lukioajalta oli saavutettu. 


Vanhojen päivä on nykyään täynnä loistokkuutta, glamouria ja eleganssia. Päivään panostetaan. Tanssiharjoitukset saavat arvoisensa päätöksen. Jännitystä on ilmassa. 

Meillä oli eilen kuopuksen vanhojen päivä. Puku teetettiin tutulla ompelijalla mittatilausompelimo Adriannessa. Susanna loihti Josefinalle juuri hänen näköisen ja oloisen puvun. Kankaat käytiin osatamassa ompelijan kanssa yhdessä ja kun tuo kangas löytyi muita kankaita ei enää katseltu. Josefina oli varma valinnastaan ja tiesi mitä halusi. 




Luottokampaajamme Kerttu Lehtomäen hius- ja kauneuspisteestä loihti klassisen nutturan ja meikkari Anri ihanan meikin. Huulissa ja kynsissä loisti sama punainen, mitä puvussa oli. 

Vanhat tanssivat aamulla, päivällä ja illalla 11 tanssia ja siinä välissä kävivät vielä muutamat lyhyemmät tanssit tanssimassa eri kouluilla ja vanhusten palvelutaloilla. Ihanaa näin äidin näkökulmasta on se, että kun nuoret panostavat päivään, niin heillä on mahdollisuus tanssia useaan otteeseen. Aamun ensimmäisissä tansseissa oli havaittavissa pientä jännitystä, mutta illalla jo rentous näkyi hymynä suupielissä. 

Esikoinen tanssi vanhojaan vuonna 2013. Äitinä sitä ihmettelee, miten on voinutkaan saada aikaiseksi nämä kaksi ihanuutta. Molemmilla on ollut oma varma tahtotila ja tyyli pukuvalinnoissa. Molemmilla on ajatuksena pukuja teettäessä ollut myös se, että näille on jatkokäyttöä tulevissa juhlissa. 
Jos kuopus nautti päivästään vanhana, niin nautti myös äitikin. Olin niin onnellinen hänen puolestaan. Tanssit sujuivat vallan mainiosti ja nuorilla oli silmin nähden mukavaa. Pitkin syksyä ja alkuvuotta jatkuneet tanssiharjoitukset saivat lostokkaan päätöksen, mikä varmaan jää kuopuksellekin mieleen loppuelämäksi - ilonpisaroiksi sydämeen. 

-Anu-